Kananmuna-allergia tarkoittaa kananmunan tai jonkin sitä sisältävän ruoka-aineen aiheuttamaa allergista reaktiota. Reaktiossa elimistö tuottaa vasta-aineita kananmunan sisältämiä valkuaisaineita eli proteiineja kohtaan. Kananmuna-allergia on suhteellisen yleinen alle 1-vuotiailla, mutta se häviää usein viimeistään kouluikään mennessä. Alle 3-vuotiaista lapsista kananmuna-allergiasta kärsii noin kaksi lasta sadasta ja se onkin yleisin ruoka-allergian tyyppi.
MILLOIN HOITOON?
Suositellaan jatkotutkimusta
Jos lapsen kohdalla herää epäily kananmuna-allergiasta, on syytä olla yhteydessä lastenneuvolaan tai lääkäriin.
Kananmuna-allergian oireet ja toteaminen
Kananmuna-allergia ilmaantuu usein joidenkin viikkojen kuluttua kananmunan lisäyksestä ruokavalioon. Oireina voi esiintyä iho-oireita, ruoansulatuskanavan oireita tai jopa äkillistä allergista yleisreaktiota (anafylaksia). Tyypillisiä ruoansulatuskanavan oireita ovat mm. ripuli sekä oksentelu. Iho-oireista tavallisimpia ovat nokkosihottuma sekä atooppisen ihottuman puhkeaminen tai pahentuminen (ns. maitorupi). Anafylaksian kehittyminen on onneksi harvinaista.
Oireiden tunnistaminen voi kuitenkin olla hankalaa, koska atooppinen ihottuma voi olla myös itsenäinen sairaus, jolla ei välttämättä ole yhteyttä kananmuna-allergiaan. Myös suolen toiminnan vaihtelu on yleistä vauvaikäisillä ilman ruoka-allergiaakin. Kanamuna-allergia paranee yleensä kouluikään mennessä.
Ns. altistus-välttämiskoe on kananmuna-allergian toteamisen kulmakivi. Aluksi vältetään kananmunaa ja sitä sisältäviä ruoka-aineita 1-2 viikon ajan. Tämän jälkeen kananmuna lisätään takaisin ruokavalioon. Mikäli oireet noudattelevat ruokavaliomuutoksia eli häviävät välttämisen aikana ja palaavat altistuksen aikana, diagnoosi on selvä. Yleensä testin voi tehdä kotona, mutta lääkärin (yleensä lastenlääkärin) valvontaa tarvitaan, mikäli kanamuna on aiheuttanut allergisen yleisreaktion eli anafylaksian.
Kananmuna-allergian tutkimista varten on olemassa myös laboratoriotestejä, kuten ihopistokokeet (ns. prick-testi) sekä ns. IgE-vasta-aineiden mittaaminen verestä. Näiden käyttö on kuitenkin vähentynyt tulosten epäluotettavuuden vuoksi.
Allergologiaan erikoistuneita lääkäreitä ovat mm. iholääkärit, lastenlääkärit sekä korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärit (KNK-lääkärit).
Kananmuna-allergian itsehoito ja välttämisruokavalio
Kananmuna-allergian (kuten muidenkin ruoka-allergioiden) hoidossa on hyvä muistaa, että pääosa pienten lasten kananmuna-allergiasta häviää itsestään kouluikään mennessä. Jos muna-allergian oireilu ei ole vakavaa, on hyvä kokeilla kananmunaa sisältäviä ruoka-aineita aina vuosittain tai puolivuosittain. Jos oireet ovat selvät ja hankalat, on kananmunaa ja sitä sisältäviä ruokia hyvä välttää. Aina tiukka välttämisruokavalio ei kuitenkaan ole tarpeen. Muita ruoka-aineita ei ole syytä muna-allergian vuoksi välttää, vaan ne otetaan käyttöön normaalissa aikataulussa.
Kananmuna-allergian asiantuntijahoito
Jos itsehoitoon kaipaa tukea, neuvolasta tai lääkäriltä voi aina kysyä ohjeita kananmunan kokeilusta ruokavalioon ja kokeilujen aikatauluista. Joissakin tapauksissa myös siedätyshoito voi tulla kyseeseen.
Influenssarokotteet sekä matkailijoille annettavat keltakuume- ja hepatiitti A -rokote sisältävät pieniä määriä kananmunan proteiineja eli valkuaisaineita. Mikäli kananmunasta on saanut vakavan allergisen reaktion eli anafylaksian, näiden rokotteiden antaminen tapahtuu lääkärin valvonnassa.
Lisätietoa kananmuna-allergiasta saa mm. Allergia- ja astmaliiton oppaista.
Kananmuna-allergian ehkäisy, probiootit ja prebiootit
Tutkimusten mukaan kananmuna-allergiaa ei voida ennaltaehkäistä välttämällä sitä ruokavaliossa. Jonkin verran on kuitenkin viitteitä siitä, että ns. probiooteilla (suolistoa tasapainottavia bakteereja) ja prebiooteilla (kuidun kaltaisia hiilihydraatteja) voisi olla ruoka-allergioita estävää vaikutusta. Molempia saa apteekeista ilman reseptiä.
Imettämisen jatkaminen yksivuotiaaksi saakka suojaa todennäköisesti ruoka-allergioiden syntymiseltä. Kiinteitä ruokia suositellaan aloitettavaksi rintaruokinnan rinnalle 4 kuukauden iästä alkaen; myöhemmin aloitettu kiinteisiin totutteleminen saattaa lisätä ruoka-allergioiden todennäköisyyttä.