Maitoallergia

Maitoallergia tarkoittaa maidon valkuaisen eli maitoproteiinin aiheuttamaa allergista reaktiota. Reaktiossa elimistö tuottaa vasta-aineita maitoproteiinia kohtaan. Maitoallergia on suhteellisen yleinen alle 1-vuotiailla, mutta se häviää usein viimeistään kouluikään mennessä. Alle 3-vuotiaista maitoallergiasta kärsii noin kolme lasta sadasta.

Maitoallergian oireet ja toteaminen

Maitoallergia ja sen oireet aiheutuvat nimenomaan maitoproteiinin nauttimisesta. Rintaruokituilla lapsilla myös äidin käyttämä maito voi laukaista reaktion. Oireet voidaan jakaa kahteen ryhmään niiden ilmaantumisnopeuden perusteella. Muutamassa minuutissa (viimeistään 1-2 tunnissa) ilmaantuvia oireita kutsutaan välittömiksi oireiksi; niitä ovat mm. nokkosihottuma, ihon punoitus, oksentelu tai pulauttelu ja joskus harvoin anafylaksia (äkillinen yleisreaktio). Viivästyneessä reaktiossa (tuntien tai päivien kuluessa) tyypillisiä oireita ovat atooppisen ihottuman paheneminen, ripuli, itkuisuus ja epämääräiset mahakivut.

Kuten ruoka-allergioissa yleensäkin, suurin osa lapsista pääsee eroon maitoallergiasta viimeistään kouluikään mennessä elimistön tottuessa maitoproteiiniin. On myös hyvä muistaa, että atooppinen iho on usein itsenäinen sairaus, eikä se välttämättä liity ruoka-allergioihin. Myös suolen toiminnan vaihtelu on yleistä vauvaikäisillä ilman maitoallergiaakin ja varsinkin ensimmäisen 3 kk aikana moni imeväinen kärsii mm. koliikista.

Kouluikäisillä voi esiintyä myös laktoosi-intoleranssia. Siinä kyse ei kuitenkaan ole maito-allergiasta vaan maitosokerin imeytymishäiriöstä.

Maitoallergian toteaminen perustuu ns. välttämis-altistuskokeeseen. Mikäli oireet ovat maitoallergialle tyypillisiä, voi kotioloissa kokeilla maitotuotteiden välttämistä ja pitää samalla oirepäiväkirjaa. Jos oireet vaikuttaisivat lievenevän, varsinainen allergia todetaan lääkärin valvonnassa toteutettavalla altistuskokeella (yleensä poliklinikalla tai lastenosastolla). Koe aloitetaan antamalla vain pieni tippa maitoa suun limakalvoille. Mikäli oireita ei tule, annosta lisätään vähitellen. Kokeen aikana seurataan oireiden ilmaantumista, ja oirepäiväkirjan täyttämistä jatketaan kotona vielä viikon ajan altistuksen jälkeenkin.

Maitoallergiaa voidaan tutkia myös iho- ja verikokeiden avulla, kuten ihopistokokeilla (ns. prick-testi) sekä ns. IgE-vasta-aineiden mittaamisella verestä. Näiden käyttäminen on kuitenkin vähentynyt tulosten epäluotettavuuden vuoksi.

Allergioiden tutkimiseen erikoistuneita lääkäreitä ovat ihotautilääkärit, lastenlääkärit sekä korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärit. Monilla on myös allergologian erityispätevyys.

Maitoallergian itsehoito ja välttämisruokavalio

Jos altistuskokeella todettu maitoallergia on selvä ja oireet hankalia, on maitotuotteita sekä maitoproteiinia sisältäviä valmisteita vältettävä. Aina tiukka välttämisruokavalio ei kuitenkaan ole tarpeen. Imeväisillä maitokorvikkeet korvataan erityiskorvikkeilla (kuten herahydrolysaattia sisältävällä korvikkeella). Jotkut harvat imeväiset sietävät vain aminohappopohjaisia korvikkeita, jotka ovat hinnaltaan kalliimpia. Muilta osin yleistä ruokavaliota ei ole syytä rajoittaa lainkaan ja muiden ruoka-aineiden käyttöönotto on suotavaa normaalissa aikataulussa. Tärkeää on huolehtia myös lapsen riittävästä D-vitamiinin ja kalsiumin (yli 2-vuotiaille) saannista.

Imettävän äidin ei tarvitse välttää maitotuotteita omassa ruokavaliossaan, sillä äidinmaitoon erittyvät ja tätä kautta lapseen siirtyvät valkuiasainemäärät ovat hyvin vähäisiä.

Maitoallergian asiantuntijahoito ja siedätyshoito

Jos maitoallergian itsehoito ei tuota tulosta, tarkempia ohjeita ruokavalion suunnitteluun saa lastenneuvolan lisäksi mm. ravitsemusterapeuteilta.

Maitoallergian (kuten muidenkin ruoka-allergioiden) hoidossa on hyvä muistaa, että pääosa pienten lasten maitoallergiasta häviää itsestään kouluikään mennessä. Tämän vuoksi altistuskoe uusitaan tietyin väliajoin (esim. 6-12 kk välein), jotta maidon välttäminen ruokavaliossa ei turhaan ”jää päälle”. Siedätyshoito voi tulla kyseeseen, jos maitoallergia jatkuu kouluikään saakka. Hoito kestää yleensä 6–12 kk ja se tapahtuu lastenlääkärin valvonnassa. Ajatuksena on lisätä pikkuhiljaa siedätettävää ruoka-ainetta ruokavaliossa ja sitä kautta totuttaa elimistö allergian aiheuttajaan.

Lisätietoa maitoallergiasta voi saada mm. Allergia- ja astmaliiton oppaista.

Korvaukset

Maitoallergian hoitoon käytettäviin erityisvalmisteisiin on mahdollista saada 65 % korvausta Kelalta. Korvaus edellyttää kuitenkin tietyin kriteerein todettua maitoallergiaa sekä hoitavan lääkärin kirjoittamaa lääkärinlausuntoa.

Maitoallergian ehkäisy, probiootit ja prebiootit

Maitoallergiaa, kuten muitakaan ruoka-allergioita, ei voida ennaltaehkäistä välttämällä tiettyjä ruokia. Esim. imettävän äidin tai vauvaikäisen ruokavalion rajoittaminen ei tutkimusten mukaan vähennä ruoka-allergiaa vaan päinvastoin. Mikäli elimistö ei ole kosketuksissa jonkin ruoka-aineen kanssa, seurauksena saattaa olla tälle ruoka-aineelle herkistyminen eli allergisoituminen.

Ns. probiooteilla ja prebiooteilla on joissakin tutkimuksissa pystytty ennaltaehkäisemään allergioiden syntymistä. Probiootit ovat suoliston bakteerikantaa tasapainottavia eläviä mikrobeja ja prebiootit ohutsuolessa vaikuttavia kuidun kaltaisia hiilihydraatteja. Molempia saa apteekeista ilman reseptiä.