Sydänlihastulehdus tarkoittaa sydänlihaksen (myokardium) ja aina jossain määrin myös sydäntä ympäröivän sydänpussin (perikardium) tulehdusta. Näiden yhteisestä tulehduksesta käytetään nimikettä perimyokardiitti. Sydänlihastulehduksen aiheuttaa tavallisesti ylähengitystietulehduksia aiheuttavat virukset, kuten adenovirus, influenssavirus tai coxsackie B –virus. Sydänlihastulehdus voi liittyä myös mykoplasman ja keuhkoklamydian aiheuttamaan tautiin tai reumaattiseen sairauteen. Koska sydänlihastulehdus liittyy usein hengitystietulehdukseen, ei hengitystieinfektioiden aikana suositella raskasta liikuntaa.
MILLOIN HOITOON?
Kiireellinen
Epäily sydänlihastulehduksesta on aina aihe päivystykselliseen lääkärin arvioon.
Sydänlihastulehduksen oireet ja tutkiminen
Sydänlihastulehduksen oireet vaihtelevat lievistä oireista vakaviin rytmihäiriöihin. Tavallisin oire on pistävä ja paikallinen, tyypillisesti vasemmalla kyljellä maatessa ja etukumarassa asennossa istuessa ilmaantuva rintakipu. Muita oireita voivat olla hengenahdistus, rytmihäiriötuntemukset, kuume ja väsymys.
Lääkäri toteaa sydänlihastulehduksen sen oirekuvan, sydämen kuuntelun, useamman sydänfilmin (EKG) ja verikokeista todetun sydänlihasentsyymien nousun perusteella. Tarvittaessa sairaalassa voidaan tehdä tarkempia tutkimuksia, kuten sydämen ultraäänitutkimus tai sydämen magneettitutkimus. Joskus myös keuhkojen röntgenkuva voi olla tarpeen.
Sydänlihastulehduksen itsehoito
Sydänlihastulehdusta ei voi hoitaa itsenäisesti, vaan sen tutkimus ja hoito kuuluvat aina sairaalaoloihin.
Sydänlihastulehduksen asiantuntijahoito
Sydänlihastulehdusepäilyssä sairaalassa tehtävät tutkimukset ja jatkohoito ovat aina aiheellisia. Tärkein hoito on vuodelepo. Kipua hoidetaan tulehduskipulääkkeillä (kuten naprokseeni tai ibuprofeiini). Myokardiittia aiheuttavia viruksia vastaan ei ole lääkkeitä, mutta virusten aiheuttama sydänlihastulehdus paraneekin yleensä itsestään. Joskus tulehduksen voi aiheuttaa bakteeri, jolloin lääkitys kohdistetaan aiheuttajabakteerin mukaan. Mahdollisten rytmihäiriöiden ja sydämen vajaatoiminnan hoito ei eroa niiden tavanomaisista hoitoperiaatteista.