Osuvimmat tulokset: Kipu

Niskakipu aiheutuu yleisimmin niska- ja hartialihasten lihasjännityksestä, joka taas johtuu joko fyysisestä tai henkisestä kuormituksesta. Myös kaularankaperäiset ongelmat, vammat ja tietyt tulehdukset voivat aiheuttaa niskakipua. Kyse on erittäin yleisestä vaivasta: 25 prosenttia miehistä ja 40 prosenttia naisista kärsii niskakivuista kuukausittain.Niskakivun aiheuttajat ja tutkiminenNiskakivun tyypillisin oire on niskalihaksissa, takaraivolla tai yläselässä tuntuva arkuus ja kipu. Myös pään liikuttelu voi olla kivun vuoksi hankalaa. Jos vaivaan liittyy kaularangan alueelta lähtevien hermojen pinnetila, kipu ja puutuminen voivat säteillä myös käsiin.Niskakivun muut oireet riippuvat vaivan aiheuttajasta. Jännitysniskassa tyypillisinä oireina on kivun lisäksi niska- ja hartialihasten jäykkyys. Myös lievää huimausta voi esiintyä. Kaularangan kulumamuutoksiin liittyvässä kaularankaoireyhtymässä pään liikkeet rajoittuvat yleensä selvästi. Lisäksi käteen menevät hermot saattavat ahtautua, mikä aiheuttaa puutumista ja pistelyä sormissa. Kaularangan välilevypullistumassa säteilyoireet ovat voimakkaampia ja alkavat äkillisesti. Myös niskakipu on yleensä kovempaa kuin kaularankaoireyhtymässä. Jos niskakivun taustalla on pään äkilliseen heilahtamiseen johtanut tapaturma, kyseessä saattaa olla niskan retkahdusvamma eli whiplash.Niskakipuun voi liittyä myös päänsärkyä. Tyypillisesti päänsärky sijaitsee takaraivolla (ns. jännityspäänsärky). Mikäli niskakipu on selkeästi toispuolesta, ja siihen liittyy päänsärkyä ja pahoinvointia, voi syynä olla myös migreeni.Muita harvinaisia, mutta vaarallisia niskakivun syitä ovat mm. aivokalvon alainen verenvuoto (SAV) ja aivokalvontulehdus eli meningiitti. SAV aiheuttaa äkillisen ja kovan päänsäryn, johon liittyy niskajäykkyyttä, pahoinvointia ja silmien valonarkuutta. Aivokalvontulehduksen tyypillisiä oireita puolestaan ovat niskajäykkyys, korkea kuume, päänsärky ja tajunnan häiriöt. Niskakivun syyn toteaminen tapahtuu lääkärin vastaanotolla. Kaularangan liikkuvuutta tutkitaan päätä kääntelemällä, lisäksi lääkäri tunnustelee niskan ja hartioiden lihaksiston. Hermopinnettä epäiltäessä voidaan hermoston toimintaa tutkia hermoratatutkimuksella (ENMG-tutkimus) tai miettiä tarkempia kuvantamistutkimuksia, kuten kaularangan röngenkuvaa tai joskus myös magneettikuvausta tai tietokonetomografiaa.

Fibromyalgia tarkoittaa pitkäaikaista kipu-uupumusoireyhtymää, jolle on tyypillistä eri puolilla kehoa tuntuva kipu, päiväaikainen väsymys ja virkistämätön yöuni. Fibromyalgian tarkkaa syntytapaa ei tunneta, mutta sen taustalla on ainakin kivunsäätelyjärjestelmän herkistymistä ja tahdosta riippumattoman hermoston toimintahäiriöitä. Fibromyalgiaa sairastaa noin 2-4 % väestöstä; yhdeksän kymmenestä diagnoosin saaneesta on naisia. Fibromyalgian oireet ja tutkiminen Fibromyalgian tyyppioire on eri puolilla kehoa tuntuva kolottava kipu ja arkuus. Tyypillisimpiä kipupaikkoja ovat lihasten kiinnityskohdat mm. pakaroissa, selässä ja niskoissa (mm. jännitysniska), mutta fibromyalgiakipua voi olla muuallakin. Jotta diagnoosi voidaan asettaa, kipuja tuleekin todeta sekä vartalon vasemmalla ja oikealla puolella että vyötärön ylä- ja alapuolella. Fibromyalgian muita keskeisiä oireita ovat heti aamusta alkava väsymys ja uupuminen sekä virkistämätön yöuni, joka koetaan katkonaisena. Lisäksi voi esiintyä vatsavaivoja, turvotuksen tunnetta, huimausta ja puutumista. Fibromyalgia vaikuttaa myös mielen toimintaan: mieliala voi olla masentunut tai ahdistunut, lisäksi voi esiintyä mm. keskittymiskyvyttömyyttä ja muistiongelmia. Fibromyalgian tarkempi tutkiminen vaatii käyntiä yleislääkärin, fysiatrin tai reumalääkärin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimukseen kuuluu potilaan tarkan haastattelun lisäksi tyypillisten, fibromyalgiaan liittyvien kipupisteiden tunnustelu. Itse diagnoosi ei vaadi erityistutkimuksia, mutta joskus muiden uupumusta aiheuttavien sairauksien (kuten anemia tai kilpirauhasen vajaatoiminta) poissulkeminen verikokeilla on tarpeen.

Jännitysniska tarkoittaa niskan ja hartioiden seudun lihasten jännitystilaa. Yleensä jännitysniskan taustalta löytyy joko fyysisiä syitä (mm. poikkeava niskan alueen rasitus, pitkäkestoinen istumatyö) tai henkisiä tekijöitä (mm. stressi). Niska-hartiaseudun kipu on hyvin yleistä: noin kolme kymmenestä suomalaisesta kokee tämänkaltaista kipua jopa kuukausittain. Jännitysniska onkin yleisin niska-hartiaseudun alueen vaiva.Jännitysniskan oireet ja tutkiminenJännitysniska aiheuttaa yleensä kipua niskan ja hartioiden seutuun. Kipu voi säteillä myös alemmas selkään tai aina takaraivoon ja päähän saakka. Usein jännitysniskaan liittyykin jännityspäänsärky. Pään liikkeet saattavat rajoittua lihasten jäykkyyden takia.Joskus jännitysniskaan voi liittyä heittävää huimauksen tunnetta. Säteilykipu käteen saakka ei ole tyypillistä jännitysniskaoireilussa, mutta pientä puutumista tai pistelyn tunnetta käsissä voi esiintyä.Jännitysniskan perimmäinen syy voi joskus löytyä myös purentaan liittyvistä ongelmista (katso erillinen artikkeli purentavaivat)Yleensä lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat niskan ja hartioiden seudun lihasten tunnustelu ja pään liikkeiden tutkiminen jännitysniskaoireilun yhteydessä. Tarvittaessa lääkäri voi tutkia käsien hermojen toimintaa erilaisilla testeillä (mm. jänneheijasteet eli refleksit sekä käsien tunto). Kaularangan rakenteellisia syitä epäiltäessä voi lisätutkimuksista kyseeseen tulla mm. yläraajan ENMG- eli hermoratatutkimus, kaulan alueen röntgenkuvaus tai magneettikuvaus eli MRI.

Niskan retkahdusvamma eli whiplash (piiskaniskuvamma) tarkoitetaan nopeasta liikkeen muutoksesta johtuvan pään heilahduksen aiheuttamia vammoja. Retkahdusvamma syntyy yleisimmin peräänajo- tai sivukolarissa tai pää edellä matalaan veteen hypättäessä. Tällöin äkillinen ja nopea pään liike voi vaurioittaa pään ja kaulan lihaksia tai hermoja, joskus myös kaularangan luita. Kolareista johtuvia niskan retkahdusvammoja syntyy Suomessa vuosittain noin 500.Niskan retkahdusvamman oireet ja tutkiminenNiskan retkahdusvamma eli whiplash aiheuttaa yleensä voimakkaan niskakivun. Niska voi kipeytyä välittömästi tapaturman jälkeen, mutta joskus kipu ilmaantuu vasta muutaman päivän kuluessa. Pään liikkeet rajoittuvat usein kivun seurauksena. Kipu saattaa myös säteillä alaselkää kohti.Muut oireet voivat olla hyvin vaihtelevia: käsien puutumista tai pistelyä, huimausta ja nielemisvaikeuksia voi esiintyä, joskus jopa keskittymisvaikeuksia. Usein oireet helpottavat asianmukaisella hoidolla, mutta joillakin oireilu saattaa kestää kuukausia tai jopa vuosia. Oireilun pitkittyminen on kuitenkin harvinaista.Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat niskan alueen ja lihasten tunnustelu sekä pään liikkuvuuden tutkiminen niskan retkahdusvammaa epäiltäessä. Lääkäri voi tutkia myös niskan tai käsien alueen ihotuntoa, lihasten toimintaa sekä käsien jänneheijasteita eli refleksejä. Vakavampaa vammaa epäiltäessä voi röntgenkuvasta tai tarkemmista kuvantamistutkimuksista (kuten magneettikuvaus eli MRI) olla hyötyä.

Kaularangan kulumat tarkoittavat muutoksia kaularangan luisissa nikamissa ja välilevyissä. Sen perimmäistä aiheuttajaa ei tiedetä. Nikamiin voi muodostua epätasaisuutta ja samalla nikamien välissä oleva välilevy madaltuu ja nikamien välinen liike vähentyy. Tällöin myös käsiin kulkevat hermot voivat ahtautua, jolloin vaivan nimenä on kaularankaoireyhtymä. Kyseessä on iän myötä lisääntyvä vaiva; yli 65-vuotiasta suurimmalla osalla voidaan röntgenkuvassa todeta alkavaa kaularangan rappeumaa. Suurimmalla osalla kulumamuutokset ovat kuitenkin oireettomia. Kaularangan kulumat ja kaularankaoireyhtymä - oireet ja tutkimuksetKaularangan kulumat aiheuttavat pään liikkeiden rajoittumista sekä niskoista kuuluvaa kivutonta ritinää tai rutinaa. Joskus voi esiintyä myös paikallista niskakipua. On kuitenkin huomattava, että samanlaisia oireita voi aiheuttaa myös hyvänlaatuinen ja ohimenevä lihasperäinen jännitysniska, johon ei liity kaularangan kulumamuutoksia.Kaularankaoireyhtymä tarkoittaa vaivaa, jossa kaularangan kulumat aiheuttavat ahtautta käsiin kulkevien hermojen kulkureitillä. Tällöin voi esiintyä koko yläraajaan tai tietylle käden alueelle säteilevää kipua, puutumista tai pistelyä. Hankalimmillaan myös käden lihasvoimat saattavat heiketä. Oireiden sijainti yläraajassa riippuu ahtauman sijainnista kaularangassa. Kaularankaoireyhtymä kehittyy yleensä vähitellen; kaularangan välilevyn pullistuma sen sijaan aiheuttaa äkillisesti alkavia säteilyoireita. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat niska-hartiaseudun tunnustelu sekä kaularangan liikkeiden tutkiminen. Tarvittaessa lääkäri voi tutkia myös yläraajojen tuntoa, lihasvoimia sekä jänneheijasteita eli refleksejä. Reilut kaularangan kulumat ja ahtaumat näkyvät röntgenkuvassa, mutta tarkemmin kaularangan rakenteista saadaan tietoa magneettikuvauksella. Lisäksi hermoratatutkimuksella (ENMG-tutkimus) voidaan tutkia käden hermojen tilaa ja toimintaa.

Selän rakenteellisilla ryhtivirheillä tarkoitetaan selkärangan poikkeavaa muotoa. Normaalisti selkäranka on takaapäin katsottuna suora. Sivusta katsottuna normaali selkäranka kaareutuu alaselän kohdalla eteenpäin (ns. lordoosi) ja rintarangan alueella taaksepäin (ns. kyfoosi). Yleisimpiä ryhtivirheitä ovat skolioosi ja korostunut kyfoosi rintarangan alueella. Selkärangan ryhtiä mitataan mm. kouluterveydenhuollon tarkastuksissa, koska ryhtivirheet ilmenevät yleensä kasvuiässä. Lievinä selän ryhtiviat ovat suhteellisen yleisiä ja yleensä oireettomia. Skolioosin ja ryhtivikojen oireet ja tutkiminenSkolioosi eli kieroselkäisyys aiheuttaa selkärangan vinouden takaa katsottuna. Vaiva voi aiheutua mm. jalkojen pituuserosta tai selkänikamien synnynnäisestä poikkeavuudesta. Yleisimmin skolioosi kehittyy kuitenkin voimakkaimman pituuskasvun aikana (ns. idiopaattinen skolioosi). Lievä skolioosi ei välttämättä oireile lainkaan, mutta voimakkaampana se voi aiheuttaa mm. selkäkipuja alaselässä tai ylempänä lapojen seudussa. Nuoruusiällä alkava, pituuskasvuun liittyvä skolioosi on selkeästi yleisempi tytöillä kuin pojilla.Nuoruusiällä esiintyvä kyfoosi eli korostunut rintarangan kaarevuus on myös usein pitkään oireeton. Selkäkipuja voi esiintyä ylempänä lapojen seudussa tai muualla rintarangan alueella. Ns. Scheuermannin taudissa selkärangan nikamien kasvuruston häiriö saa aikaan kyfoosia. Scheuermannin tauti on yleisempi pojilla ja ilmaantuu usein kasvuiän loppuvaiheissa. Kyfoosia voi ilmaantua myös mm. vanhuksille rintarangan nikamamurtumien seurauksena osteoporoosiin liittyen.Selkärankaa tutkitaan jo vastasyntyneen kotiinlähtötarkastuksen yhteydessä. Ryhdin mittaaminen kuuluu myös normaaleihin neuvolan ja kouluterveydenhuollon tarkastuksiin.Ryhdin perustarkastukseen kuuluvat mm. alaraajojen pituuseron, lantion asennon sekä lapaluiden tason arviointi. Skolioosia tutkitaan erillisen eteentaivutustestin avulla. Siinä tutkittava asettaa kämmenet vastakkain edessään ja taivuttaa sormia lattiaa kohti jalat suorina. Skolioosista on kyse, mikäli toinen puoli vartalosta kohoaa toista ylemmäksi. Tarkka kulma voidaan mitata hieman vatupassia muistuttavan skoliometrin avulla.Mikäli skoliometrin lukema on selvästi poikkeava (yleisimmin noin 8 astetta), arvioidaan skolioosikulma tarkemmin selkärangan röntgenkuvasta. Tarkemmat skolioositutkimukset ovat yleensä lastenkirurgien vastuulla. 

Lihasrevähdys tarkoittaa lihaksen vammaa, jossa lihassäikeitä katkeaa. Revähdyksessä voi katketa vain pari lihassäiettä tai lihas voi revetä kokonaan. Lihasrevähdykset ovat hyvin yleisiä ja niitä esiintyy tyypillisimmin urheilulajien yhteydessä. Iso osa tavallisista revähdyksistä paranee itsekseen eikä tarvitse ammattilaisen hoitoa, mutta joskus revähdys voi aiheuttaa merkittävääkin haittaa lihakselle ja sen toiminnalle.Lihasrevähdyksen oireet ja toteaminenLihasrevähdys syntyy yleensä lihaksen käytön eli kuormituksen ja jännityksen yhteydessä. Lihasrevähdykset ilmaantuvat usein urheilusuorituksen aikana, mutta niitä voi esiintyä myös muiden aktiviteettien, kuten työtehtävien tai tapaturmien yhteydessä. Revähdyksiä esiintyy yleisimmin takareiden, pohkeen ja vatsalihasten alueella, mutta lihasrevähdys on periaatteessa mahdollinen missä lihaksessa tahansa. Revähdys aiheuttaa usein revähdysalueen äkillisen, kovan kivun. Lihasrevähdyksen jälkeisiä tyyppioireita ovat lihasaristus ja kipu lihasta jännitettäessä tai venytettäessä. Lihassäikeiden repeäminen voi aiheuttaa lihaksessa verenvuotoa, joka voi näkyä paikallisena ihopullotuksena tai laajempana ihoalueen mustelmana. Laajempi repeämä voi haitata lihaksen toimintaa, mikä näkyy lihasvoiman heikentymisenä. Joskus koko lihas voi revetä, jolloin repeämäkohdassa on havaittavissa selkeä kuoppa. Hauislihaksen repeämä on melko yleinen etenkin iäkkäämmillä henkilöillä. Lihasrevähdyksen ensioireet rauhoittuvat revähdyksen laajuudesta riippuen usein jo parin päivän kuluessa eivätkä oireet enää useinkaan estä arkipäiväisiä toimia. Laajemmissa revähdyksissä tai repeämissä oireet voivat olla voimakkaampia ja jatkua pidempään. Lihasrevähdyksen paraneminen kestää yleensä kahdesta viikosta kuuteen viikkoon.Tyypillisen lihasrevähdyksen pystyy usein toteamaan oireiden ja vamman syntytapahtuman perusteella. Lihasvoiman heikkous voi olla tunnettavissa, mutta aluksi jo pelkkä kipukin voi estää lihaksen jännittämisen. Laajempi lihasvaurio voidaan todeta tarvittaessa ultraäänitutkimuksen tai magneettikuvantamisen avulla.