Osuvimmat tulokset: Nuha

Flunssa eli nuhakuume on monien eri virusten aiheuttama hengitysteiden tulehdus. Alttius sairastua flunssaan vaihtelee, mutta useimmat aikuiset sairastavat nuhakuumeen muutaman kerran vuodessa. Lapsilla jopa kymmenen flunssajaksoa vuodessa ei ole harvinaista. Flunssan oireet ja tutkiminenFlunssa aiheuttaa tulehdusoireita koko hengitysteiden alueella: oireita voi olla nenässä, poskionteloissa, välikorvassa, nielussa, kurkunpäässä ja keuhkoputkissa. Tyypillisesti flunssa alkaa nielaistessa tuntuvalla kurkkukivulla ja nenän tukkoisuudella. Tämän jälkeen voi esiintyä nuhaa, äänen käheyttä, korvien lukkiutumista, kuumeista oloa ja lapsilla korkeaakin kuumetta (yli 38.5 astetta). Flunssaviruksen aiheuttavat usein myös keuhkoputkien tulehdusta, jonka oireena voi olla sitkeää yskää (katso tarkemmin keuhkoputkentulehdus). Yleiskunto ei kuitenkaan yleensä ole merkittävästi huonontunut. Tyypillisesti flunssa kestää 3-10 päivää, mutta oireilu voi joskus myös pitkittyä: puolella flunssaan sairastuneista yskä jatkuu 2 viikkoa tai pitempäänkin.Myös influenssa on viruksen aiheuttama tauti, mutta siinä oireilu on usein selkeästi rajumpaa kuin flunssassa (korkeampi kuume, jäsenten pakotus, yleisvoinnin heikkeneminen). Alle 2-vuotiailla lapsilla kurkunpääntulehdus voi aiheuttaa flunssan tapaan yskää, mutta siinä yskä on tyypillisen "hakkaavaa" tai "haukkuvaa" ja ääni muuttuu selkeästi käheäksi.Joskus oireiden taustalla voi olla myös bakteeriperäinen tauti. Esim. poskiontelotulehduksen tuntomerkkejä ovat yli viikon kestänyt nenän tukkoisuus ja yskä, johon liittyy kuumetta, painon tunnetta poskipäissä sekä märkäisen eritteen valumista nieluun (katso tarkemmin poskiontelotulehdus). Nielurisatulehdus eli angiina aiheuttaa oireita lähinnä kurkun alueelle, korvatulehdus korviin (kipu ja tukkoisuus), kun taas keuhkokuume aiheuttaa yleensä selkeästi hankalampia oireita kuin flunssassa, kuten yskää, hengenahdistusta, kuumetta ja yleisvoinnin heikkenemistä.Lisäksi on hyvä muistaa, että allergiakautena ilmenevä nuha ja väsynyt yleisvointi voivat johtua myös siitepölyallergiasta.Tavallinen flunssa on yleensä helppo tunnistaa ilman lääkärin vastaanottoakin. Vastaanotolla lääkärin perustutkimukseen kuuluvat mm. keuhkojen kuuntelu stetoskoopilla, kaulan imusolmukkeiden tunnustelu sekä nielun tarkastaminen. Lapsilla tutkitaan myös korvien tilanne korvalampulla. Tavallisen flunssan toteamisessa ei yleensä käytetä laboratoriotutkimuksia.Jos herää epäily esim. nielutulehduksesta (nielurisatulehdus eli angiina), keuhkokuumeesta tai poskiontelotulehduksesta, lääkäri voi määrätä mm. nieluviljelyn, mitata verikokeella tulehdusarvon (CRP) tai tutkia poskionteloiden tilannetta röntgenkuvauksen tai erityisen poskionteloiden tutkimiseen tarkoitetun ultraäänilaitteen avulla.

Allerginen nuha syntyy, kun henkilö herkistyy eli allergisoituu esimerkiksi siitepölyille, eläinten hilseelle tai jauhoille. Tällöin elimistön puolustusjärjestelmä hyökkää vaarattomia allergian aiheuttajia vastaan, ja tämä aiheuttaa nenän tukkoisuutta tai aivastelua. Allerginen nuha voi alkaa jo toisen ikävuoden jälkeen ja se on hyvin yleinen vaiva: noin 15 % kouluikäisistä ja noin 20 % väestöstä kärsii oireilusta joko kausiluontoisesti tai ympärivuotisesti.  Allergisen nuhan oireet ja tutkimukset Allergisen nuhan yleisimmät oireet ovat nenän tukkoisuus, aivastelu ja kirkkaan eritteen vuoto nenästä. Myös silmäoireita, kuten silmien kutinaa tai silmätulehduksia eli sidekalvontulehduksia, voi esiintyä. Nenän limakalvon turvotus aiheuttaa nenän tukkoisuutta, mikä voi aiheuttaa etenkin lapsilla yöllisiä heräämisiä, päiväväsymystä, suorituskyvyn laskua tai keskittymisvaikeuksia esimerkiksi koulussa. Joskus allergian aiheuttaman nenän limakalvoturvotuksen seurauksena nenään voi kehittyä polyyppeja eli hyvänlaatuisia limakalvopullistumia. Ne tukkeuttavat nenää edelleen ja saattavat aiheuttaa myös hajuaistin heikkenemistä. Osalla allergista nuhaa sairastavista on myös hengenahdistusoireita tai astmaa. Sen sijaan kuume, yskä tai kurkkukipu eivät viittaa allergiseen nuhaan, vaan virus- tai bakteeriperäiseen tulehdukseen. Kausiluontoisessa allergisessa nuhassa kyse on yleensä siitepölyallergiasta, jolloin esim. koivun- tai heinän siitepölyhiukkaset ovat oireiden taustalla. Tällöin allerginen nuha kestää kukinnan alkamisesta sen loppumiseen (katso tarkemmin siitepölyallergia).  Lapsilla oireilu keskittyykin usein kasvien kukinta-aikoihin huhtikuusta syyskuuhun. Jos lapsi oireilee ympärivuotisesti, kotieläimet voivat olla oireilun taustalla. Allergista nuhaa kärsivillä lapsilla on usein jo imeväisenä ollut atooppista ihottumaa. Kasvien aiheuttamasta allergisesta nuhasta kärsivät lapset voivat saada suun kutinaoireita myös kypsentämättömistä juureksista ja hedelmistä. Nämä paikalliset limakalvo-oireet johtuvat reagoinnista samankaltaisiin valkuaisaineisiin kuin kasvien siitepölyissä (ns. ristireaktio). Ristireaktiosta aiheutuvat oireet rajoittuvat yleensä kuitenkin vain suun limakalvojen alueelle, eivätkä ne onneksi juuri koskaan aiheuta äkillistä yleisreaktiota eli anafylaksiaa. Jos oireilu on selkeää, mutta allergiaa ei todeta, puhutaan vasomotorisesta nuhasta eli ei-allergisesta nuhasta (katso tarkemmin vasomotorinen nuha). Allergisen nuhan voi todeta omatoimisestikin, mikäli oireet liittyvät selvästi siitepölyyn tai esim. johonkin tiettyyn eläimeen. Varma diagnosointi edellyttää kuitenkin lääkärin vastaanottoa. Allergioiden tutkimiseen erikoistuneita lääkäreitä ovat korva-, nenä- ja kurkkutautien, lastentautien, ihotautien ja keuhkosairauksien erikoislääkärit. Lääkärin tekemään perustutkimukseen kuuluu mm. nenän limakalvojen tarkastelu mahdollisten polyyppien eli limakalvopullistumien havaitsemiseksi. Allergian aiheuttajaa voidaan seuloa verikokeiden tai ihopisto- eli prick-kokeiden avulla. Tarvittaessa voidaan käyttää myös nenäaltistuskoetta tai sivelynäytettä nenän limakalvoilta.

Vasomotorinen nuha eli yliherkkyysnuha tarkoittaa tilannetta, jossa nenän limakalvo reagoi tavallista voimakkaammin ulkoisiin ärsykkeisiin, kuten hajuihin, lämpötilanvaihteluihin tai pölyihin. Tämä aiheuttaa nenän vuotamista, mutta joskus myös tukkoisuutta ja aivastelua. Allergiaa ei kuitenkaan ole todettavissa. Vasomotorinen nuha on hyvin yleistä: jopa 40% väestöstä kärsii siitä ainakin ajoittain.Vasomotorisen nuhan oireet ja tutkiminenVasomotorisen nuhan keskeisiä oireita ovat kirkkaan eritteen vuoto nenästä, tukkoisuus ja aivastelu. Vasomotoriseen nuhaan ei kuitenkaan yleensä liity silmäoireita, toisin kuin allergisessa nuhassa. Vaiva on usein pahimmillaan ulkoilmassa, koska tuuli ja lämpötilan vaihtelut vaikuttavat oireiluun. Muita tavallisia oireiden aiheuttajia ovat mm. voimakkaat hajut, mausteinen ruoka, tupakansavu sekä henkinen stressi.Vasomotorisen nuhan voi tunnistaa tyypillisten oireiden perusteella, mutta varma diagnoosi vaatii lääkärin vastaanottoa. Lääkärin tutkimuksissa on tärkeää sulkea ensin allergisen nuhan mahdollisuus pois. Tämä tapahtuu verikokeiden sekä ihopisto- eli prick-kokeiden avulla. Tarvittaessa voidaan harkita myös nenäaltistuskoetta tai sivelynäytettä nenän limakalvoilta.

Poskiontelotulehdus eli sinuiitti aiheuttaa poskionteloiden ja nenäontelon välisen aukon tukkeutumista, limakalvojen värekarvatoiminnan heikkenemistä sekä pitkittyessään nesteen erittymistä poskionteloon. Sen taustalla on poskiontelon limakalvojen tulehdus ja turvotus. Normaaliin virusflunssaan liittyy usein tämänkaltaisia oireita, mutta varsinaisesta bakteerin aiheuttamasta poskiontelotulehduksesta puhutaan, kun oireilu kestää yli viikon. Vuosittain bakteeriperäiseen poskiontelotulehdukseen sairastu arviolta 2-8 prosenttia väestöstä. Poskiontelotulehduksen oireet ja tutkiminenPoskiontelotulehdus ja tavallinen flunssa muistuttavat alussa hyvin paljon toisiaan. Flunssa aiheuttaa usein poskiontelotulehduksen kaltaiset oireet, koska virus aiheuttaa tulehduksen myös poskionteloiden limakalvoille. Nuhan parantuessa oireilu yleensä loppuu viikon kuluessa. Varsinaisesta poskiontelo- eli sivuontelotulehduksesta puhutaan kun oireilu kestää yli viikon. Tällöin tulehdukseen on liittynyt aiheuttajaksi bakteeri. Poskiontelotulehduksen oireina voi esiintyä nuhaa ja märkäisen eritteen muodostumista, kipua ja painon tunnetta poskipäissä (erityisesti eteenpäin kumarruttaessa), kuumetta, ylähampaiden särkyä, liman valumista nieluun sekä yskää. Joskus pitkittynyt yskä voikin olla poskiontelotulehduksen ainoa oire.Poskiontelotulehduksen lisäksi tulehdus voi levitä muihinkin onteloihin, kuten otsaonteloihin. Tällöin oireena on usein kipu keskellä otsaa. Pienten lasten kohdalla on syytä huomioida, että alle 3-vuotiailla lapsilla poskiontelot eivät ole vielä kehittyneet, eikä varsinaista poskiontelotulehdusta vielä esiinny.Tyypillinen poskiontelotulehdus on mahdollista todeta pelkästään oireidenkin perusteella, mutta varma diagnoosi edellyttää yleislääkärin tai korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin vastaanottoa. Perustutkimuksiin kuuluvat nenän limakalvojen tilanteen arviointi ja nielun tähystäminen. Lisäksi voidaan käyttää röntgenkuvausta tai erityistä poskionteloiden ultraääni- eli kaikututkimusta tulehduksen toteamiseksi. Röntgenkuvauksessa nähdään tarvittaessa myös otsaonteloiden tilanne. Jos poskionteloiden huuhteluun päädytään hoitomuotona, on siinä löytyvä märkäinen erite todiste tulehduksesta.

Nuha tarkoittaa eritteen valumista nenästä, johon liittyy yleensä myös nenän tukkoisuutta. Nuhan taustalla on nenän limakalvojen ärtymystila, joka johtaa limakalvojen turpoamiseen. Samalla limakalvot alkavat erittää tulehdussoluja sisältävää eritettä eli räkää. Yleisimmin nuha johtuu erilaisista tulehdustaudeista ja allergiasta, mutta myös rasitus, ulkoilma ja mausteiset ruuat voivat aiheuttaa nenän vuotamista.Nuhan aiheuttajat ja tutkiminenNuhan tyypillisiä oireita ovat nenän tukkoisuus ja eritteen valuminen nenästä. Muut oireet riippuvat nuhan aiheuttajasta.Ylivoimaisesti yleisin nuhan aiheuttaja on viruksen aiheuttama flunssa. Tällöin nuhaan voi liittyä vaihtelevasti mm. yskää, kurkkukipua ja lämpöilyä. Myös bakteerin aiheuttama poskiontelotulehdus oireilee tavallisesti nuhana – muita tyypillisiä oireita ovat kuume, yskä ja paineen tunne poskipäissä. Viruksen tai bakteerin aiheuttamassa nuhassa erite on usein melko paksua tai kellertävää.Allergiseen nuhaan liittyy tyypillisesti kirkas, vetinen erite sekä aivastelu ja silmien punoitus. Allergisen nuhan yleisimpiä aiheuttajia ovat erilaiset eläin- ja siitepölyt (katso siitepölyallergia). Vasomotorisen nuhan eli yliherkkyysnuhan oireet ovat muuten samanlaisia, mutta siihen ei liity silmien punoitusta. Yliherkkyysnuhan tavallisia aiheuttajia ovat hajut, lämpötilan vaihtelut ja erilaiset pölyt.Rasitukseen liittyvässä nuhassa nenä tukkeutuu ja alkaa vuotaa kirkasta eritettä. Samalla ääni saattaa käheytyä. Oireilu rauhoittuu noin kymmenessä minuutissa rasituksen jälkeen.Nuha on helppo todeta itsenäisesti, eikä se yleensä vaadi lääkärikäyntiä. Mikäli nuhan aiheuttaja halutaan kuitenkin tietää varmasti, lisätutkimukset saattavat olla tarpeen. Tällöin lääkärin suorittamaan perustutkimukseen nuhan vuoksi kuuluu mm. nenän limakalvojen tarkastelu. Apuvälineenä voidaan käyttää korvalampun suppiloa tai erityistä nenäspekulaa.Mikäli epäillään poskiontelotulehdusta, lääkäri voi käyttää röntgenkuvausta tai erityistä poskionteloiden ultraääni- eli kaikututkimusta tulehduksen toteamiseksi. Röntgenkuvauksessa nähdään tarvittaessa myös otsaonteloiden tilanne. Allergisen nuhan mahdollisuutta tutkitaan verikokeiden sekä ihopisto- eli prick-kokeiden avulla. Tarvittaessa voidaan harkita myös nenäaltistuskoetta tai sivelynäytettä nenän limakalvoilta.

Siitepölyallergia syntyy, kun henkilö herkistyy eli allergisoituu siitepölyhiukkasille. Tällöin elimistön puolustusjärjestelmä hyökkää vaarattomia siitepölyhiukkasia vastaan ja seurauksena on esim. koivuallergia, leppäallergia, heinäallergia tai pujoallergia. Siitepöly kulkeutuu tuulen mukana limakalvoille, joiden kautta se pääsee vaikuttamaan elimistöön. Siitepölyallergiasta kärsii jopa kaksi kymmenestä suomalaisesta.Siitepölyallergian oireet ja tutkiminenYleisin siitepölyallergian oire on allerginen nuha: nenän tukkoisuus, kirkkaan eritteen vuoto nenästä sekä aivastelu. Myös silmäoireet (kuten silmien kutina, kirvely tai punoitus; katso silmätulehdus) tai hengitysoireet (kuten lievä hengenahdistus tai hengityksen vinkuminen) ovat mahdollisia. Atooppinen iho voi myös oireilla siitepölyallergian vuoksi. Koivulle allergiset henkilöt saattavat saada oireita eri hedelmistä (mm. omena ja kirsikka) tai juureksista (mm. raaka porkkana tai peruna). Tällöin kyseessä on ristiallergia. Tavallisimpia ristiallergian oireita ovat lievä huulten tai suun turpoaminen, kurkun ja korvien kutina sekä ihottuma. Tarkemmin ristiallergiasta on kerrottu erillisessä artikkelissa ruoka-allergiat. Leppä aiheuttaa oireita yleensä jo maaliskuusta lähtien, jolloin puissa ei ole vielä lehtiä. Koivun siitepölykausi ajoittuu huhti-toukokuulle. Toukokuun lopulta alkaa myös heinien siitepölykausi, joka voi jatkua elokuun loppuun saakka. Viimeisenä siitepölyvaiheeseen ehtiin pujo. Siitepölyallergian voi todeta omatoimisestikin, mikäli oireet toistuvat vuosittain aina tietyn siitepölykauden aikana. Varma diagnosointi edellyttää kuitenkin lääkärin vastaanottoa. Allergioiden tutkimiseen erikoistuneita lääkäreitä ovat ihotautien, lastentautien, korva-, nenä- ja kurkkutautien ja keuhkosairauksien erikoislääkärit. Monilla on myös allergologian erityispätevyys.Vastaanotolla lääkärin perustutkimuksiin kuuluu silmien, nenän, nielun ja keuhkojen tutkiminen. Tarvittaessa siitepölyallergian arvioimiseksi voidaan ottaa verikokeita tai tehdä erillinen ihopistokoe (ns. prick-testi), mutta tyypillisissä tapauksissa niiden käyttö ei ole välttämätöntä. Tarkemmat keuhkotutkimukset (kuten spirometria) voivat olla hyödyllisiä, jos oireilu herättää epäilyn astmasta.

Mykoplasma pneumoniae on pienikokoinen bakteeri, joka aiheuttaa normaalisti melko lieväoireisia hengitystietulehduksia. Tauti on tavallinen lapsilla ja nuorilla, ja se esiintyy usein epidemioina. Mykoplasman aiheuttama tulehdus parantuu normaalisti itsestään, mutta oireet voivat kestää jopa 2-3 viikkoa. Joskus hoidoksi voidaan tarvita myös antibiootteja. Mykoplasma-tulehduksen oireet ja tutkiminen Mykoplasma aiheuttaa hyvin samankaltaisia oireita kuin muutkin hengitystietulehdukset: kurkkukipua, yskää, kuumetta, tukkoisuutta, päänsärkyä sekä lihas- ja nivelkipuja. Pelkästään oireiden perusteella sitä onkin vaikea erottaa esim. flunssasta tai keuhkoputkentulehduksesta. Myös iho-, silmä-, vatsa- ja keskushermosto-oireita voi esiintyä.  Mykoplasma on mahdollinen, jos epidemia on meneillään tai jos potilaan lähipiirissä on todettu mykoplasma-tulehdus, ja oireet ovat samantyyppiset. Tavallisesti mykoplasmaa aletaan epäillä silloin, kun yskä ja muut oireet sekä rasituksessa aaltoileva kurkun karheus ja lievä kuumeilu jatkuvat pidempään. Silloin lääkärillä käynti voi olla paikallaan. Tulehduksesta voi seurata pidempikin alikuntoisuus, vaikka tauti itsessään on parantunut. Mykoplasma voi aiheuttaa myös keuhkokuumeen, ja huonosti hoidettuun tulehdukseen voi liittyä jälkitauteja, kuten poskiontelotulehdus, korvatulehdus tai jopa sydänlihastulehdus (myokardiitti). Lääkäri voi tutkimisen lisäksi tarkistaa yleiset tulehdusveriarvot. Ne voivat olla normaalit tai hieman koholla. Lisäksi voidaan mitata mykoplasma -vasta-aineita, joita on kahta eri muotoa: Taudin aktiivisessa vaiheessa nousevat IgM-luokan vasta-aineet ja pidemmäksi ajaksi koholle jäävät IgG-luokan vasta-aineet. Vasta-ainetasot voivat taudin alkuvaiheessa olla normaalit, ja nousua saattaa näkyä vasta parin viikon sisään otettavassa uudessa näytteessä, mikä varmistaa tuoreen tulehduksen. Joskus harvoin diagnoosi varmistuu yhdestä näytteestä. Myös mykoplasma-pikatestejä on olemassa, mutta niitä ei ole aina käytettävissä.  Mykoplasma-tulehdus ei anna pysyvää vastustuskykyä taudille, joten sairauden voi saada uudelleen. Hankalaksi mykoplasman diagnosoinnin tekee se, että uuden tulehduksen yhteydessä akuutin vaiheen vasta-aineet eivät välttämättä nouse samalla lailla kuin ensimmäisen tartunnan aikana. Joskus korkeiden IgG-luokan vasta-aineiden tulkitaan virheellisesti tarkoittavan tuoretta mykoplasma-infektiota, ja potilasta saatetaan hoitaa pitkälläkin antibioottikuurilla.