Osuvimmat tulokset: Kuume

Flunssa eli nuhakuume on monien eri virusten aiheuttama hengitysteiden tulehdus. Alttius sairastua flunssaan vaihtelee, mutta useimmat aikuiset sairastavat nuhakuumeen muutaman kerran vuodessa. Lapsilla jopa kymmenen flunssajaksoa vuodessa ei ole harvinaista. Flunssan oireet ja tutkiminenFlunssa aiheuttaa tulehdusoireita koko hengitysteiden alueella: oireita voi olla nenässä, poskionteloissa, välikorvassa, nielussa, kurkunpäässä ja keuhkoputkissa. Tyypillisesti flunssa alkaa nielaistessa tuntuvalla kurkkukivulla ja nenän tukkoisuudella. Tämän jälkeen voi esiintyä nuhaa, äänen käheyttä, korvien lukkiutumista, kuumeista oloa ja lapsilla korkeaakin kuumetta (yli 38.5 astetta). Flunssaviruksen aiheuttavat usein myös keuhkoputkien tulehdusta, jonka oireena voi olla sitkeää yskää (katso tarkemmin keuhkoputkentulehdus). Yleiskunto ei kuitenkaan yleensä ole merkittävästi huonontunut. Tyypillisesti flunssa kestää 3-10 päivää, mutta oireilu voi joskus myös pitkittyä: puolella flunssaan sairastuneista yskä jatkuu 2 viikkoa tai pitempäänkin.Myös influenssa on viruksen aiheuttama tauti, mutta siinä oireilu on usein selkeästi rajumpaa kuin flunssassa (korkeampi kuume, jäsenten pakotus, yleisvoinnin heikkeneminen). Alle 2-vuotiailla lapsilla kurkunpääntulehdus voi aiheuttaa flunssan tapaan yskää, mutta siinä yskä on tyypillisen "hakkaavaa" tai "haukkuvaa" ja ääni muuttuu selkeästi käheäksi.Joskus oireiden taustalla voi olla myös bakteeriperäinen tauti. Esim. poskiontelotulehduksen tuntomerkkejä ovat yli viikon kestänyt nenän tukkoisuus ja yskä, johon liittyy kuumetta, painon tunnetta poskipäissä sekä märkäisen eritteen valumista nieluun (katso tarkemmin poskiontelotulehdus). Nielurisatulehdus eli angiina aiheuttaa oireita lähinnä kurkun alueelle, korvatulehdus korviin (kipu ja tukkoisuus), kun taas keuhkokuume aiheuttaa yleensä selkeästi hankalampia oireita kuin flunssassa, kuten yskää, hengenahdistusta, kuumetta ja yleisvoinnin heikkenemistä.Lisäksi on hyvä muistaa, että allergiakautena ilmenevä nuha ja väsynyt yleisvointi voivat johtua myös siitepölyallergiasta.Tavallinen flunssa on yleensä helppo tunnistaa ilman lääkärin vastaanottoakin. Vastaanotolla lääkärin perustutkimukseen kuuluvat mm. keuhkojen kuuntelu stetoskoopilla, kaulan imusolmukkeiden tunnustelu sekä nielun tarkastaminen. Lapsilla tutkitaan myös korvien tilanne korvalampulla. Tavallisen flunssan toteamisessa ei yleensä käytetä laboratoriotutkimuksia.Jos herää epäily esim. nielutulehduksesta (nielurisatulehdus eli angiina), keuhkokuumeesta tai poskiontelotulehduksesta, lääkäri voi määrätä mm. nieluviljelyn, mitata verikokeella tulehdusarvon (CRP) tai tutkia poskionteloiden tilannetta röntgenkuvauksen tai erityisen poskionteloiden tutkimiseen tarkoitetun ultraäänilaitteen avulla.

Virtsatietulehdus tarkoittaa joko virtsarakon (kystiitti) tai munuaisaltaan (pyelonefriitti) tulehdusta. Virtsatietulehduksen aiheuttaa yleensä oman ihon bakteeri: se nousee virtsaputkea pitkin joko virtsarakkoon tai ylemmäs munuaisaltaaseen saakka. Virtsatietulehduksen riski kasvaa iän mukana ja se on hyvin yleinen varsinkin naisilla: vähintään joka toinen nainen sairastaa sen ainakin kerran elämänsä aikana. Virtsatietulehduksen oireet ja tutkimukset Virtsatietulehdus ja erityisesti virtsarakon tulehdus (kystiitti) aiheuttavat yleensä hyvin tyypilliset oireet: tiheävirtsaisuus, virtsaamispakko ja kirvely virtsatessa. Myös epämääräistä alavatsakipua tai verta virtsassa voi esiintyä. Aikuisilla virtsarakon tulehdukseen ei yleensä liity kuumetta. Myöskään pelkkä virtsan poikkeava haju tai väri eivät välttämättä viittaa virtsatietulehdukseen. Vanhuksilla virtsarakon tulehduksen ainoa oire voi olla sekavuus. Virtsaputken tulehduksessa (uretriitti) kirvely virtsatessa on myös hyvin tyypillinen oire. Virtsaputkentulehdus liittyy kuitenkin yleensä sukupuolitauteihin ja on huomattavasti rakkotulehdusta harvinaisempi. Munuaisaltaan tulehduksessa (pyelonefriitti) tyypillisiä oireita ovat mm. kylki- tai selkäkipu, kuume ja yleisvoinnin lasku. Myös virtsaoireet ovat tavallisia, mutta aina niitä ei välttämättä esiinny. Iäkkäämmillä ihmisillä ainoa pyelonefriitin oire voi olla yleistilan lasku. Virtsatietulehdukset ovat pääsääntöisesti naisten vaiva. Naisilla virtsaputki on selkeästi lyhyempi kuin miehillä ja bakteerit nousevat herkemmin virtsarakkoon saakka. Miehillä virtsatietulehdus liittyy yleensä johonkin virtsateiden rakenteelliseen vikaan tai iäkkäämmillä eturauhasen hyvänlaatuiseen liikakasvuun. Tällöin virtsa ei pääse kulkemaan esteettömästi virtsaputkessa, mikä altistaa tulehduksille. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat mm. vatsan ja selän tunnustelu sekä koputtelu virtsatietulehdusta epäiltäessä. Epäselvissä tilanteissa lääkäri tekee myös gynekologisen tutkimuksen. Virtsanäyte on virtsatietulehduksen perustutkimus. Sillä voidaan tutkia mm. tulehdusta aiheuttaneen bakteerin tyyppi ja herkkyys eri antibiooteille. Myös monet sukupuolitaudit voidaan todeta virtsanäytteellä. Munuaistason tulehdusta epäiltäessä otetaan lisäksi verikokeita (kuten tulehdusarvo eli CRP). Miehiltä tarkastetaan sukuelimet sekä tunnustellaan eturauhanen peräaukon kautta. Eturauhasen tilaa tutkitaan tarvittaessa verikokeella (PSA, prostatasepsifinen antigeeni). Mikäli selvää syytä virtsatietulehdukselle ei löydy, voi miestentauteihin perehtyneen erikoislääkärin (urologi) arviosta olla hyötyä.

Kuume tarkoittaa normaalia korkeampaa ruumiinlämpöä. Elimistön lämmönsäätelystä vastaa aivoissa sijaitseva lämmönsäätelykeskus, joka kuumeessa asettaa elimistön ”termostaatin” korkeampaan tavoitelämpötilaan. Normaalilämpö on useimmilla ihmisillä aamuisin noin 37 astetta kainalosta mitattuna, mutta varsinaisen kuumeen rajana pidetään noin 38 astetta. Kuume ei ole itsenäinen sairaus, vaan oire jostain taustalla olevasta syystä, kuten virus- ja bakteeritulehduksesta tai harvemmin esim. sidekudossairaudesta.Kuumeen aiheuttajat ja tutkiminenRuumiinlämpö vaihtelee mm. vuorokauden ajan, stressin sekä naisilla kuukautiskierron mukaan. Esimerkiksi illalla ruumiinlämpö voi olla jopa 0,5 astetta korkeampi kuin aamulla. Myös ruumiillinen rasitus nostaa ruumiinlämpöä. Kuumemittarin lukema vaihtelee myös mittauspaikan mukaan: esim. kainalosta mitattu lämpö on hieman matalampi kuin peräsuolesta mitattu.Kuume on hyvin tavallinen oire yleisissä virus- ja bakteeritaudeissa, kuten flunssassa, nielurisatulehduksessa, vatsataudissa tai ihon ruusu-tulehduksessa. Tulehdustaudeissa kuume nousee yleensä aluksi korkealle, kestää muutaman päivän ja laskee pikkuhiljaa. Usein kuume ei kuitenkaan ole ainoa oire, vaan lisäksi esiintyy esim. nuhaa, kurkkukipua, ripulia, oksentelua, hengitysvaikeutta, virtsaamisvaikeutta jne. - riippuen tulehduksen sijainnista ja aiheuttajasta. Erityisen herkästi kuume nousee lapsilla. Heillä kuume voi myös kestää muutamista päivistä jopa viikkoon, eikä se sinänsä ole vaarallista. Tällöin kuumeen seuraamista tärkeämpää on lapsen yleisvoinnin tarkastelu ja riittävä nesteiden juominen.Pitkittynyt kuume tarkoittaa tilaa, jossa ruumiinlämpö on ollut yli 38 asteessa vähintään kolmen viikon ajan. Pitkittyneen kuumeen taustalla voi olla mm. pitkäkestoinen tulehdus (kuten poskiontelotulehdus, keuhkokuume tai munuaistason virtsatietulehdus), jotkin psyykenlääkkeet tai muut sairaudet (kuten kihti tai allerginen reaktio). Syytä pitkittyneeseen kuumeeseen ei aina löydetä tarkoissakaan tutkimuksissa.Harvinaisempia kuumeen syitä ovat erilaiset sidekudossairaudet (kuten nivelreuma) sekä jotkin syövät (kuten imusolmukesyöpä). Tällöin kuume alkaa usein pikkuhiljaa ja on pitkäkestoista.Lääkäri kohdistaa tutkimuksensa tilanteen ja oirekuvan mukaan. Vakavampaa tulehdusta epäiltäessä kuumeen taustalla otetaan usein verikokeita (kuten tulehdusarvo eli CRP), virtsanäyte sekä tarvittaessa kuvantamistutkimuksia (kuten keuhkojen tai poskionteloiden röntgenkuvaus).

Kuumekouristus tarkoittaa alle 7-vuotiaan lapsen kouristuskohtausta kuumeen (yli 38 astetta) aikana. Ilmiön tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta kyse on melko yleisestä vaivasta: noin 5 prosenttia lapsista saa vähintään yhden kuumekouristuksen 7. ikävuoteen mennessä. Vaikka kuumekouristus saattaa säikäyttää, kyse on vaarattomasta vaivasta, jolla ei ole yhteyttä esimerkiksi epilepsiaan. Kuumekouristuksen oireet ja tutkiminenKuumekouristus aiheuttaa kouristuskohtauksen, jossa lapsen tajunnantaso laskee, eikä häneen saa kontaktia. Silmät voivat jäädä hieman auki ja ne voivat myös liikkua tai katsoa ylöspäin. Samalla kädet ja/tai jalat alkavat nykiä ja jäykistyvät molemminpuolisesti. Joskus nykimisen ja jäykistymisen sijasta lapsi voi mennä myös veltoksi. Kuumetta on yli 38 astetta kainalosta mitattuna: joskus kouristuskohtaus voi olla myös kuumeen ensimmäinen merkki.Tavallisesti kuumekouristus on ohi parissa minuutissa, mutta kouristelu voi kestää jopa 15 minuuttia. Kohtauksen jälkeen lapsi voi olla väsynyt, mutta kuumekouristukseen ei liity kuitenkaan kohtauksen jälkeistä sekavuutta, kivuliaisuutta, oksentelua tai poikkeavaa käytöstä.Kuumekouristus on yleensä helppo tunnistaa. Yleislääkärin tai lastenlääkärin perustutkimukseen kuumekouristuksen vuoksi kuuluu lapsen tajunnantilan tarkistaminen sekä kuumetta aiheuttavien bakteeritautien poissulkeminen. Tavallinen kuumekouristus ei vaadi erityistutkimuksia. Mikäli kouristuksia ilmaantuu myös ilman kuumetta, jatkotutkimuksina käytetään mm. aivosähkökäyrää eli EEG:tä sekä pään magneettikuvausta.

Vauvarokko eli kolmen päivän kuume (exanthema subitum) on lapsilla yleinen virussairaus, jonka aiheuttaa kaksi yleistä ihmisen herpesvirusta, HHV-6 ja HHV-7. Virus tarttuu ilmeisesti pisaratartuntana ja aika tartunnasta oireiden alkuun on 5-15 vuorokautta. Vauvarokko sairastetaan tyypillisesti 0,5-2 vuoden iässä.  Suurin osa lapsista saa virustartunnan kolmanteen ikävuoteen mennessä, mutta vain osa saa rokosta oireita. Vauvarokon oireet ja toteaminen Vauvarokolle on  tyypillistä korkea (39-40ºC), kolme vuorokautta kestävä kuume, johon kuumetta alentavat lääkkeet tehoavat melko huonosti. Lapsi voi myös kouristaa korkean kuumeen vuoksi (katso myös Lapsen kuumekouristus), mutta pääsääntöisesti yleistila pysyy hyvänä kuumeesta huolimatta. Lapsi voi olla ärtyisä. Lapsen päälaen lakiaukile voi pullottaa, jos se on vielä luutumatta. Niskan ja takaraivon imusolmukkeet voivat turvota ja joskus myös silmien sidekalvot punoittavat. Vauvarokossa kuume laskee nopeasti kestettyään kolme (kaksi-neljä) päivää. Kuumeen laskiessa erityisesti pään alueelle, vartalolle ja käsien iholle ilmaantuu hennosti punoittava, ruusunvärinen, pilkullinen ihottuma. Ihottuma voi olla ihosta koholla tai ihon tasalla ja se muuttuu valkoiseksi, kun sitä painaa sormella. Ihottuma säilyy muutamasta tunnista pariin päivään. Kaikki vauvarokkotapaukset eivät kuitenkaan aina noudata tätä tyypillistä taudinkulkua.  Vauvarokon oireet ovat tavallisimmillaan niin tyypilliset, että lääkäri voi todeta sen oireiden perusteella ilman laboratorio- tai muita tutkimuksia. Lääkärin tärkein tehtävä on kuitenkin poissulkea korkean kuumeen taustalla olevat vakavat bakteeri-infektiot eli tulehdukset. Virtsanäytteessä ei todeta infektioon viittaavaa. Taudin alkuvaiheessa verinäytteessä voidaan todeta virustaudille tyypillisesti valkosolujen vähäinen määrä. Jos tauti on kestänyt yli puoli vuorokautta, tulehdusarvon (CRP) määrityksestä on apua vakavien infektioiden poissulkemisessa, sillä CRP ei kohoa vauvarokossa. Aivokalvontulehduksen poissulkemiseksi lapselta voidaan joskus ottaa aivoselkäydinnestenäyte. Vauvarokon aiheuttajavirusta voidaan tarpeen mukaan tutkia myös geeninmonistusmenetelmällä (PCR) verestä tai aivoselkäydinnestenäytteestä.

Malaria tarkoittaa trooppisella ja subtrooppisella alueella esiintyvää hyttysenpiston kautta leviävää tartuntatautia. Sitä voi aiheuttaa viisi eri Plasmodium-loislajia. Maailmalla malaria on erittäin yleinen ja vuosittain siihen sairastuu jopa 200 miljoonaa ihmistä, mutta Suomessa tapauksia esiintyy vain joitakin kymmeniä vuodessa ja nämä on kaikki saatu ulkomailta – Suomessa ei ole tautia levittäviä hyttyslajeja.Malarian oireet ja toteaminenMalaria aiheuttaa usein tyypillisen horkkamaisen, sahaavan kuumeen. Osassa tapauksista kuumejaksot toistuvat kahden-kolmen päivän välein, kun taas joissakin tapauksissa kuume voi sahailla epämääräisemmin. Kuumeen laskiessa esiintyy usein runsasta hikoilua. Vakavimmassa falciparum-lajin aiheuttamassa malariassa tauti etenee, yleistila huononee eikä parempivointisia välivaiheita esiinny ollenkaan, toisin kuin muissa muodoissa. Muiden lajien aiheuttamissa malarioissa yleistila pysyy suhteellisen hyvänä ja kuume väistyy melko nopeastikin. Kuumeen lisäksi oireina voi esiintyä päänsärkyä, vatsakipuja tai ripulia ja etenkin lapsilla epämääräisempiä oireita kuten ruokahaluttomuutta tai ärtyneisyyttä. Etenkin falciparum-malaria voi hoitamattomana edetessään aiheuttaa haittaa eri elimille, kuten maksalle tai munuaisille, jolloin oireet voivat olla vaihtelevia – esimerkiksi sekavuutta voi esiintyä.Suurin osa suomalaisten malariatapauksista tarttuu Afrikan matkoilta. Malarian itämisaika on melko pitkä. Falciparum-malariassa hyttysenpistosta oireiden ilmaantumiseen voi mennä viikosta neljään viikkoon, kun taas muissa malariamuodoissa oireet voivat alkaa useiden kuukausienkin kuluttua. Suurin osa malariatapauksista on falciparum-lajin aiheuttamia.Malarian toteamisessa tärkeintä on huomioida viimeaikaiset matkat. Kuumeilevalla henkilöllä on aina epäiltävä malariaa, mikäli hän on matkustanut malaria-alueella lähiaikoina. Malaria todetaan sormenpäästä otetun verinäytteen avulla, joita otetaan tarvittaessa useita parin päivän aikana. Verinäyte otetaan mieluiten kuumepiikin aikana.

Myyräkuume on puumalaviruksen levittämä kuumetauti, joka heikentää munuaisten toimintaa hetkellisesti. Virus tarttuu vain metsämyyrien levittämänä. Tyypillisesti tauti tarttuu ulkorakennuksista metsämyyrien eritteillä saastunutta pölyä hengittämällä. Tautia on eniten loppusyksystä ja alkutalvesta. Vuosittain myyräkuumeita todetaan Suomessa noin 1000-3000 ja joka kolmas vuosi tapauksia on epidemiatyylisesti enemmän. Tautia tavataan eniten keski-ikäisillä miehillä.Myyräkuumeen oireet ja toteaminenSuurin osa myyräkuumetapauksista on lieviä tai täysin oireettomia ja täten täysin harmittomia. Jopa 5 %:lla suomalaisista on todettu olevan veressä vasta-aineita merkkinä sairastetusta myyräkuumeesta. Kerran sairastetun myyräkuumeen jälkeen saadaan elinikäinen immuniteetti eli toista kertaa myyräkuumetta ei voi sairastaa.Myyräkuume aiheuttaa oireina kuumetta, selkäkipuja, päänsärkyä ja lihassärkyjä. Myös pahoinvointia, oksentelua tai rauhattomuutta voi esiintyä. Myyräkuumeelle tyypillinen oire on näön heikkeneminen, jota esiintyy noin joka kolmannella myyräkuumeen saaneella. Oireiden alkamiseen voi mennä tartunnasta jopa 2-6 viikkoa. Myyräkuume aiheuttaa harvemmin alkuvaiheessa hengitysteiden oireita (kuten hengenahdistusta), toisin kuin esimerkiksi keuhkokuume.Myyräkuume heikentää munuaisten toimintaa hetkellisesti. Tämä saa aikaan oireiden alkuvaiheessa virtsantulon vähenemisen ja myöhemmin paranemisvaiheessa tavallista runsaamman virtsanerityksen munuaisten toipuessa taudista. Taudin alkuvaiheessa nestettä jää kehoon enemmän kuin tavallisesti, kun munuaiset eivät eritä nestettä pois. Joskus harvoin tämä voi vaikuttaa muun muassa keuhkojen toimintaan.Myyräkuumetta epäiltäessä lääkärin yleistutkimuksen lisäksi otetaan usein virtsanäyte ja verikokeita. Mahdolliset käynnit ulkorakennuksissa tai vastaavissa paikoissa joitakin viikkoja ennen oireiden alkua auttavat vaivan toteamisessa. Verikokeista otetaan usein munuaisten toimintaa kuvaava kreatiniini-arvo (krea), tulehdusarvo eli CRP sekä myyräkuumeen vasta-ainetesti.