Syömishäiriöt tarkoittavat tiloja, joissa syömistavat tai oma näkemys kehosta ovat vakavasti häiriintyneet. Selviä, yksittäisiä syitä näiden sairauksien kehittymiseen ei ole. Syömishäiriöt ovat pääsääntöisesti tyttöjen tai nuorten naisten tauteja ja niihin luetaan mm. laihuushäiriö (anoreksia) ja ahmimishäiriö (bulimia). Anoreksiaan sairastuu noin 1-2 % naisista, bulimiaan noin 1-4 % ja epätyypilliseen syömishäiriöön noin 5 %. Miesten riski sairastua on vain kymmenesosa tästä.
MILLOIN HOITOON?
Suositellaan jatkotutkimusta
Lääkärin puoleen on hyvä kääntyä, mikäli nuori itse kokee painonnousun tai lihomisen pelkoa, ja hänen painoindeksinsä on alle 85 % normaalista (18,5 kg/m2, painoindeksilaskureita löytyy mm. internetistä). Myös toistuvat ahmimiskohtaukset etenkin yhdistettynä syömisen jälkeiseen oksentamiseen tai elimistön tyhjentämiseen ovat aihe lääkäriin hakeutumiselle. Haasteena voi olla, ettei nuori itse koe tilannetta ongelmaksi. Tällöin lähipiirin kannattaa ottaa asia puheeksi nuoren kanssa ja kannustaa hakemaan apua, mikäli herää epäily syömishäiriöstä.
Syömishäiriön oireet ja tutkimukset
Tutkimusten mukaan huoli omasta painosta on tavallista yläasteikäisillä nuorilla, varsinkin tytöillä. Syömishäiriö tarkoittaa vaivaa, jossa syömiseen ja painoon liittyvät asiat alkavat hallita elämää.
Laihuushäiriö (anoreksia) alkaa usein pikkuhiljaa, yleisimmin 12-24 vuotiaana. Oleellista häiriössä on nuoren vääristynyt kuva itsestään ja ruumiinkuvastaan, mitä nuori itse ei tiedosta eikä myönnä. Tämän tuloksena nuori alkaa laihduttaa pakonomaisesti: ruoka-annosten koko voi muuttua hyvin pieneksi, normaaliin elämään kuuluva ajoittainen herkuttelu loppuu ja nuori saattaa lisätä liikkumistaan huimasti. Joskus oireiluun voi liittyä ahmimishäiriölle tyypillisiä ahmimiskohtauksia ja niiden jälkeistä oksentamista. Häiriöstä kärsivä nuori painaa yleensä vähintään 15 % normaalia vähemmän; painoindeksi (lasketaan jakamalla paino (kg) pituuden neliöllä (m2)) voi hyvin olla alle 16 kg/m2. Laihtuminen voi aiheuttaa myös muita muutoksia elimistössä: kuukautiset jäävät pois, aineenvaihdunta hidastuu, verenpaine laskee ja sydämen syke hidastuu.
Ahmimishäiriö (bulimia) alkaa tyypillisesti 15-25 vuoden iässä. Usein nuori tiedostaa epänormaalit syömistottumuksensa. Ahmimishäiriössä ruoka ja syöminen sekä voimakas lihomisen pelko hallitsevat ajattelua. Ahmimiskohtaukset ovat yleisiä; tällöin nuori syö holtittomasti tai ilman kontrollia. Syönnin jälkeen tulee voimakas lihomisen pelko, ja tällöin nuori yleensä tahallisesti oksentaa syödyn ruoan ulos.
Myös muita syömishäiriöitä on olemassa. Epätyypillisessä syömishäiriössä on laihuushäiriön ja ahmimishäiriön piirteitä, mutta kaikki diagnoosiin vaadittavat kriteerit eivät täyty. Pelkässä ahmintakohtauksessa nuorella on ahmimiskohtauksia ilman elimistön pakonomaista tyhjentämistä (kuten oksentaminen). Tällaista tilaa kutsutaan ahmintahäiriöksi tai pelkäksi ahmintakohtaukseksi (binge-eating). Joskus tällaiset tilat voivat liittyä mm. stressiin.
Syömishäiriön toteaminen vaatii käyntiä yleislääkärin tai psykiatrin vastaanotolla. Lääkärin tutkimuksiin kuuluvat mm. nuoren haastattelu, pituuden, painon ja verenpaineen mittaaminen, sydänäänien kuuntelu stetoskoopilla sekä ihon ja hammaskiilteen tarkastaminen. Tarvittaessa muita mahdollisia laihtumista aiheuttavia syitä voidaan sulkea pois esimerkiksi verikokeiden avulla. Joskus esim. alkava diabetes, kilpirauhasen liikatoiminta tai keliakia saattavat aiheuttaa tahatonta laihtumista.
Syömishäiriön itsehoito
Syömishäiriöt yleensä ja varsinkin anoreksia ovat erittäin vaarallisia ja usein vaikeasti hoidettavia tauteja. Tämän vuoksi asianmukaiseen hoitoon pääseminen mahdollisimman varhain on tärkeää.
Syömishäiriöitä ei tule pyrkiä hoitamaan itsehoidolla, vaan asiantuntijan arvio ja hoidon suunnittelu on aina tarpeen.
Syömishäiriön (anoreksia, bulimia) hoito
Syömishäiriön hoito riippuu vaivan tarkemmasta tyypistä. Ahmimishäiriössä eli bulimiassa tärkeää on säännöllisen ruokailurytmin noudattaminen ja jatkuvan painonmittaamisen välttäminen. Usein myös psykoterapiasta tai perheterapiasta on apua. Laihuushäiriössä eli anoreksiassa oleellista on saada ravitsemustila normaaliksi ja muuttaa syömiskäyttäytymistä.
Jos nuori on itse vastaanottavainen hoitoon, hoito koostuu yleensä ravitsemusterapeutin käynneistä, painon seurannasta, psyko- tai perheterapiasta sekä joskus myös psykofyysisestä fysioterapiasta. Joskus hoito saatetaan aloittaa sairaalaoloissa, jos vointi on huono tai paino hyvin alhainen. Tarvittaessa mm. ahmimishäiriön hoidossa voidaan käyttää myös lääkehoitoa (tavallisesti masennuslääkkeitä).
Mikäli nuori ei ymmärrä tilannettaan ja paino laskee kovin alhaiseksi tai hyvin nopeasti, voi tahdonvastainenkin hoitoonohjaus tulla kyseeseen, jotta nuorelle saadaan apua.
Syömishäiriön ehkäisy
Syömishäiriöön sairastuva nuori menestyy usein hyvin koulussa ja vaatii itseltään paljon. Hän saattaa myös harrastaa sellaista lajia, jossa joutuu tarkkailemaan painoaan. Myönteisen minäkuvan rakentamisen ja kodin hyväksyvän ilmapiirin on ehdotettu ehkäisevän syömishäiriöitä, mutta tieteellinen tutkimusnäyttö tästä on toistaiseksi puutteellista. Mm. kouluterveydenhuollolla on tärkeä tehtävä havaita ja puuttua aikaisin syömishäiriöihin liittyviin ongelmiin.