Osuvimmat tulokset: Kipu

Iskias eli iskiashermo koostuu selkänikamien välistä tulevista hermojuurista ja kulkee pakaran kautta varpaisiin saakka. Iskiasoireilulla tarkoitetaan yhden tai useamman hermojuuren ärstyksestä aiheutuvaa oireilua alaselässä tai jaloissa. Useimmiten iskiasoireen aiheuttaa selkärangan nikamien välisen sidekudoslevyn eli välilevyn pullistuma (välilevytyrä), joka painaa ja ärsyttää yhtä iskiashermon muodostavista hermojuurista. Välilevy voi myös revetä, jolloin oireilu on usein voimakkaampaa. Lääkärin toteamana vaivasta kärsii vuosittain vajaa 5 000 henkilöä / 100 000 suomalaista kohti.Iskiaksen oireet ja tutkiminenIskias aiheuttaa tavallisimmin kipua alaselän lisäksi pakaran, takareiden, säären ulkosyrjän tai jalkapöydän alueella. Myös puutumisen, väsymisen tai pistelyn tunne on yleistä. Oireiden paheneminen erityisesti eteenpäintaivutuksessa, istuessa, yskiessä tai vatsalihasten jännittyessä viittaa välilevynpullistumasta aiheutuvaan iskiaskipuun. Joskus jalkaan säteilevä kipu voi olla ainoa oire ja alaselkä voi olla kivuton. Useimmiten iskiasoireilu on vaaratonta ja joka toisella vaivasta kärsivällä se paraneekin kuukauden kuluessa. Mikäli iskiasoireiluun liittyy erityisesti pakaran seudun kipua, voi kyseessä olla piriformis-syndrooma.Jalan lihasten heikkous, virtsaamiskyvyttömyys tai ulosteen pidättämisen vaikeus kertovat vakavammasta hermon puristuksesta, usein välilevytyrän aiheuttamana. Tällöin on hyvä hakeutua heti lääkäriin.Muista selkäkivun syistä on kerrottu erillisessä artikkelissa selkäkipu. Iskiaksen ja välilevyn pullistuman tarkempi tutkiminen tapahtuu lääkärin vastaanotolla. Perustutkimuksiin kuuluu mm. selän liikkuvuuden tutkiminen ja selän tunnustelu. Myös alaraajojen heijasteet eli refleksit sekä lihasten voima tutkitaan. Tarkempia kuvantamistutkimuksia ei yleensä alkuvaiheessa tarvita. Joskus voidaan ottaa selän röntgenkuva muiden selkäkipua aiheuttavien syiden poissulkemiseksi.Leikkausta harkittaessa käytetään alaselän magneettikuvausta. Usein kuitenkin magneettikuva kertoo virheellisesti oireettomistakin välilevypullistumista. Joskus harvoin voi jalkojen hermoratatutkimuksesta (ENMG-tutkimus) olla hyötyä.

Yleisimmin selkäkivun aiheuttajina ovat selkärangan nivelten kiputilat kuten välilevyn pullistuma, sekä selkäydinkanavan ahtautuminen. Myös selkärankareuma tai muut harvinaisemmat ja vakavammat syyt voivat olla selkäkivun taustalla. Elintavoilla on suuri merkitys selkäkivun synnyssä, sillä mm. liikunnan puute, pitkittynyt rasitus esim. istumatyössä ja tupakointi voivat altistaa selkäkivulle. Alaselkäkipu on yleisin selkäkivun tyyppi. Neljä viidestä suomalaisesta kokee selkäkipua joskus elämässään. Selkäkivun aiheuttajat ja tutkiminen Selkäkipu on yleensä oireena lyhytaikainen ja vaaraton. Äkillisesti ilman syytä tai pienen rasituksen myötä ilmaantuneet selkäkivut ovat usein lihasperäisiä ja lievittyvät itsestään muutamissa päivissä tai viikoissa. Selkärangan- ja selän lihaskudosten terveys on riippuvaista säännöllisestä liikkeestä. Liike ylläpitää hermoston kykyä kontrolloida selän lihasten symmetristä toimintaa. Pitkittyneet nikamien- ja lihasten toimintahäiriöt aiheuttavat epäsymmetristä kuormitusta kudoksiin, jolloin ne rasittuvat ja aiheuttavat kiputilan syntymisen. Ryhtimuutokset - kuten pään etukanto tai notkoselkä - ovat esimerkkejä pitkään jatkuneista toiminnallisista muutoksista selkänikamien toiminnan ja lihasryhmien välillä. Välilevyperäisessä selkäkivussa kipu on yleensä voimakasta ja siinä voi olla sähköiskumaisia piirteitä. Usein kipu myös säteilee alaraajaan (iskias), minkä lisäksi voi esiintyä puutumisen tai pistelyn tunnetta ja jopa alaraajan voimattomuutta. Oireen aiheuttaa vaurio jossakin selkärangan välilevyistä, jotka sijaitsevat luisten selkänikamien välissä. Välilevyihin alkaa jo hyvin varhain kehittyä lievää rappeumaa, jonka seurauksena tietyissä selän liikkeissä välilevyyn saattaa syntyä mikroskooppinen revähdys tai suurempi välilevyn pullistuma. Tämä aiheuttaa paikallisen ärtymys- ja tulehdusreaktion, joka painaa selästä lähteviä hermoja. Selkärankaan iän myötä tulevat kulumat voivat aiheuttaa selkäydinkanavan ahtautumista (spinaalistenoosi). Tällöin selkäkivun lisäksi oireena on yleisesti katkokävely: muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen jalat tulevat kipeiksi ja voimattomiksi tai ne puutuvat. Lyhyen tauon jälkeen kävely onnistuu taas vähän matkaa. Oireilu voi helpottaa selän eteentaivutuksessa tai etukumarassa asennossa. Selkäkipua voivat aiheuttaa myös mm. selkärankareuma, eräät tulehdukset, murtumat tai kasvaimet. Selkärankareumaan voi liittyä yöllisiä kipuja, kun taas tulehdukseen viittaavat kuume ja voipuneisuus. Tapaturman jälkeinen selkäkipu voi viitata selkänikaman murtumaan, joka vaatii usein lisäselvityksiä. Jos selkäkipuun liittyy laihtumista tai kuumeilua, voi kyseessä harvemmin olla selkärangan kasvain. Syöpä selkäkivun aiheuttajana on kuitenkin harvinainen. Selkäkivun yhteydessä ilmaantuva jalan lihasten heikkous, virtsaamiskyvyttömyys tai ulosteen pidättämisen vaikeus voivat olla merkki vakavammasta hermon puristuksesta. Tällöin on hyvä hakeutua lääkäriin heti. Lääkärin perustutkimuksiin selkäkivussa kuuluvat mm. selän liikkuvuuden tutkiminen ja selän tunnustelu. Myös alaraajojen heijasteet eli refleksit sekä lihasten voima tutkitaan. Yleensä tarkempia kuvantamistutkimuksia ei alkuvaiheessa tarvita. Selän röntgenkuva tai tarkempia verikokeita voidaan ottaa muiden syiden poissulkemista varten. Leikkausta harkittaessa tai vaivan pitkittyessä käytetään alaselän magneettikuvausta. Usein kuitenkin magneettikuva kertoo virheellisesti oireettomistakin välilevypullistumista. Joskus harvoin voi jalkojen hermoratatutkimuksesta (ENMG-tutkimus) olla hyötyä.

Fibromyalgia tarkoittaa pitkäaikaista kipu-uupumusoireyhtymää, jolle on tyypillistä eri puolilla kehoa tuntuva kipu, päiväaikainen väsymys ja virkistämätön yöuni. Fibromyalgian tarkkaa syntytapaa ei tunneta, mutta sen taustalla on ainakin kivunsäätelyjärjestelmän herkistymistä ja tahdosta riippumattoman hermoston toimintahäiriöitä. Fibromyalgiaa sairastaa noin 2-4 % väestöstä; yhdeksän kymmenestä diagnoosin saaneesta on naisia. Fibromyalgian oireet ja tutkiminen Fibromyalgian tyyppioire on eri puolilla kehoa tuntuva kolottava kipu ja arkuus. Tyypillisimpiä kipupaikkoja ovat lihasten kiinnityskohdat mm. pakaroissa, selässä ja niskoissa (mm. jännitysniska), mutta fibromyalgiakipua voi olla muuallakin. Jotta diagnoosi voidaan asettaa, kipuja tuleekin todeta sekä vartalon vasemmalla ja oikealla puolella että vyötärön ylä- ja alapuolella. Fibromyalgian muita keskeisiä oireita ovat heti aamusta alkava väsymys ja uupuminen sekä virkistämätön yöuni, joka koetaan katkonaisena. Lisäksi voi esiintyä vatsavaivoja, turvotuksen tunnetta, huimausta ja puutumista. Fibromyalgia vaikuttaa myös mielen toimintaan: mieliala voi olla masentunut tai ahdistunut, lisäksi voi esiintyä mm. keskittymiskyvyttömyyttä ja muistiongelmia. Fibromyalgian tarkempi tutkiminen vaatii käyntiä yleislääkärin, fysiatrin tai reumalääkärin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimukseen kuuluu potilaan tarkan haastattelun lisäksi tyypillisten, fibromyalgiaan liittyvien kipupisteiden tunnustelu. Itse diagnoosi ei vaadi erityistutkimuksia, mutta joskus muiden uupumusta aiheuttavien sairauksien (kuten anemia tai kilpirauhasen vajaatoiminta) poissulkeminen verikokeilla on tarpeen.

Selkärankareuma on tulehduksellinen reumaattinen sairaus, joka aiheuttaa rakenteellisia muutoksia selkärankaan. Tarkkaa syytä selkärankareumalle ei tiedetä, mutta se on vahvasti perinnöllinen sairaus. Vuosittain selkärankareuma todetaan noin 10 henkilöllä / 100 000 aikuista kohti. Miehet kärsivät vaivasta naisia useammin. Selkärankareuma puhkeaa tyypillisesti nuorella aikuisiällä; jopa 80 prosentilla sairastuneista oireet alkavat jo alle 30-vuotiaina. Selkärankareuman oireet ja tutkiminen Selkärankareuma puhkeaa tavallisesti nuorella aikuisiällä; yli 45-vuotiaana alkava oireilu on hyvin harvinaista. Tyypillisin oire selkärankareumalle on pikkuhiljaa paheneva alaselkäkipu, joka on usein pahimmallaan aamuyöllä. Kipu voi säteillä myös pakaran alueelle. Yleensä lepo pahentaa ja liikunta helpottaa kipua. Myös aamuinen selän jäykkyys, joka helpottaa päivän mittaan, on selkärankareumalle tyypillistä. Selkärankareumaan voi liittyä myös muita vaivoja. Risti-suoliluunivelen kipu (SI-nivelen kipu) pakaran alueella, jänteiden ja nivelten tulehdukset varsinkin alaraajoissa sekä silmän värikalvon tulehdus (iriitti) ovat selkärankareumaa sairastavilla muuta väestöä yleisempiä. Selkärankareuman tutkiminen edellyttää käyntiä yleislääkärin, fysiatrin tai reumatautien erikoislääkärin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat selän tunnustelu sekä liikkeiden tutkiminen. Jos herää epäily selkärankareumasta, tulehdusarvojen (CRP ja lasko) ja HLA B27 –antigeenin mittaaminen verikokeella kuuluu myös asiaan. Mahdollisia selkärankareuman aiheuttamia risti-suoliluunivelen tulehdusmuutoksia voidaan havaita röntgenkuvauksella tai magneettikuvauksella.

Selän rakenteellisilla ryhtivirheillä tarkoitetaan selkärangan poikkeavaa muotoa. Normaalisti selkäranka on takaapäin katsottuna suora. Sivusta katsottuna normaali selkäranka kaareutuu alaselän kohdalla eteenpäin (ns. lordoosi) ja rintarangan alueella taaksepäin (ns. kyfoosi). Yleisimpiä ryhtivirheitä ovat skolioosi ja korostunut kyfoosi rintarangan alueella. Selkärangan ryhtiä mitataan mm. kouluterveydenhuollon tarkastuksissa, koska ryhtivirheet ilmenevät yleensä kasvuiässä. Lievinä selän ryhtiviat ovat suhteellisen yleisiä ja yleensä oireettomia. Skolioosin ja ryhtivikojen oireet ja tutkiminenSkolioosi eli kieroselkäisyys aiheuttaa selkärangan vinouden takaa katsottuna. Vaiva voi aiheutua mm. jalkojen pituuserosta tai selkänikamien synnynnäisestä poikkeavuudesta. Yleisimmin skolioosi kehittyy kuitenkin voimakkaimman pituuskasvun aikana (ns. idiopaattinen skolioosi). Lievä skolioosi ei välttämättä oireile lainkaan, mutta voimakkaampana se voi aiheuttaa mm. selkäkipuja alaselässä tai ylempänä lapojen seudussa. Nuoruusiällä alkava, pituuskasvuun liittyvä skolioosi on selkeästi yleisempi tytöillä kuin pojilla.Nuoruusiällä esiintyvä kyfoosi eli korostunut rintarangan kaarevuus on myös usein pitkään oireeton. Selkäkipuja voi esiintyä ylempänä lapojen seudussa tai muualla rintarangan alueella. Ns. Scheuermannin taudissa selkärangan nikamien kasvuruston häiriö saa aikaan kyfoosia. Scheuermannin tauti on yleisempi pojilla ja ilmaantuu usein kasvuiän loppuvaiheissa. Kyfoosia voi ilmaantua myös mm. vanhuksille rintarangan nikamamurtumien seurauksena osteoporoosiin liittyen.Selkärankaa tutkitaan jo vastasyntyneen kotiinlähtötarkastuksen yhteydessä. Ryhdin mittaaminen kuuluu myös normaaleihin neuvolan ja kouluterveydenhuollon tarkastuksiin.Ryhdin perustarkastukseen kuuluvat mm. alaraajojen pituuseron, lantion asennon sekä lapaluiden tason arviointi. Skolioosia tutkitaan erillisen eteentaivutustestin avulla. Siinä tutkittava asettaa kämmenet vastakkain edessään ja taivuttaa sormia lattiaa kohti jalat suorina. Skolioosista on kyse, mikäli toinen puoli vartalosta kohoaa toista ylemmäksi. Tarkka kulma voidaan mitata hieman vatupassia muistuttavan skoliometrin avulla.Mikäli skoliometrin lukema on selvästi poikkeava (yleisimmin noin 8 astetta), arvioidaan skolioosikulma tarkemmin selkärangan röntgenkuvasta. Tarkemmat skolioositutkimukset ovat yleensä lastenkirurgien vastuulla. 

Lihasrevähdys tarkoittaa lihaksen vammaa, jossa lihassäikeitä katkeaa. Revähdyksessä voi katketa vain pari lihassäiettä tai lihas voi revetä kokonaan. Lihasrevähdykset ovat hyvin yleisiä ja niitä esiintyy tyypillisimmin urheilulajien yhteydessä. Iso osa tavallisista revähdyksistä paranee itsekseen eikä tarvitse ammattilaisen hoitoa, mutta joskus revähdys voi aiheuttaa merkittävääkin haittaa lihakselle ja sen toiminnalle.Lihasrevähdyksen oireet ja toteaminenLihasrevähdys syntyy yleensä lihaksen käytön eli kuormituksen ja jännityksen yhteydessä. Lihasrevähdykset ilmaantuvat usein urheilusuorituksen aikana, mutta niitä voi esiintyä myös muiden aktiviteettien, kuten työtehtävien tai tapaturmien yhteydessä. Revähdyksiä esiintyy yleisimmin takareiden, pohkeen ja vatsalihasten alueella, mutta lihasrevähdys on periaatteessa mahdollinen missä lihaksessa tahansa. Revähdys aiheuttaa usein revähdysalueen äkillisen, kovan kivun. Lihasrevähdyksen jälkeisiä tyyppioireita ovat lihasaristus ja kipu lihasta jännitettäessä tai venytettäessä. Lihassäikeiden repeäminen voi aiheuttaa lihaksessa verenvuotoa, joka voi näkyä paikallisena ihopullotuksena tai laajempana ihoalueen mustelmana. Laajempi repeämä voi haitata lihaksen toimintaa, mikä näkyy lihasvoiman heikentymisenä. Joskus koko lihas voi revetä, jolloin repeämäkohdassa on havaittavissa selkeä kuoppa. Hauislihaksen repeämä on melko yleinen etenkin iäkkäämmillä henkilöillä. Lihasrevähdyksen ensioireet rauhoittuvat revähdyksen laajuudesta riippuen usein jo parin päivän kuluessa eivätkä oireet enää useinkaan estä arkipäiväisiä toimia. Laajemmissa revähdyksissä tai repeämissä oireet voivat olla voimakkaampia ja jatkua pidempään. Lihasrevähdyksen paraneminen kestää yleensä kahdesta viikosta kuuteen viikkoon.Tyypillisen lihasrevähdyksen pystyy usein toteamaan oireiden ja vamman syntytapahtuman perusteella. Lihasvoiman heikkous voi olla tunnettavissa, mutta aluksi jo pelkkä kipukin voi estää lihaksen jännittämisen. Laajempi lihasvaurio voidaan todeta tarvittaessa ultraäänitutkimuksen tai magneettikuvantamisen avulla.

Virtsatiekivet ovat pieniä kivimäisiä virtsahapon ja virtsan sisältämän kalkin muodostamia kovettumia, jotka ilmaantuvat jonnekin virtsateiden alueelle eli munuaisiin, virtsajohtimiin, virtsarakkoon tai joskus virtsaputkeen. Vaiva aiheuttaa usein äkillisen ja kovan oireilun, mutta kiviä voidaan todeta myös sattumalöydöksenä kuvantamistutkimuksissa. Ruokavalio ja sukutausta voivat altistaa virtsatiekiville. Virtsatiekivistä kärsii jopa 5-15 % suomalaisista jossakin vaiheessa elämää. Eniten vaivaa todetaan keski-ikäisillä miehillä. Vaivasta voidaan käyttää myös nimitystä munuaiskivet tai virtsakivitauti. Virtsatiekivien oireet ja toteaminen Oireilevat virtsatiekivet aiheuttavat tyypillisesti äkillisen ja kovan kipukohtauksen, joka syntyy kun virtsaputki kuristuu siinä olevan virtsatiekiven ympärille. Kova kipu tuntuu yleensä toispuoleisesti alaselässä tai alavatsalla ja voi säteillä nivusia tai sukuelimiä kohti. Kipu voi olla aaltomaista ja paikallaan pysyminen voi olla hankalaa kovan kivun vuoksi. Kivun lisäksi voi esiintyä pahoinvointia ja oksentelua. Joskus virtsassa voi näkyä verta.  Virtsatiekivet todetaan joko ultraäänitutkimuksella tai usein nykyisin tietokonekuvauksella. Munuaisten alue voi olla arka tunnustellen tai koputellen. Perusverikokeista ja munuaisten toiminnasta kertovasta kreatiniini-arvosta (krea) voi olla virtsatiekivien selvittelyssä hyötyä.