Osuvimmat tulokset: Kipu

Jalan murtuma tarkoittaa alaraajan luuhun syntyvää halkeamaa. Jalan luiden murtuma voi sijaita reisiluussa, sääriluussa, nilkassa, jalkapöydässä tai varpaiden luissa. Murtuman voi aiheuttaa esim. kaatuminen, jalan vääntyminen tai painavan esineen osuminen jalkaan. Joissakin tapauksissa pitkäaikainen kuormitus voi synnyttää rasitusmurtuman. Jalan murtuman oireet ja tutkiminen Jalan murtuman yleisin oire on välittömästi syntyvä kipu. Yleensä murtuneella jalalla onkin heti vamman syntymisen jälkeen mahdotonta tai hyvin kivuliasta kävellä. Muita jalkamurtuman oireita ovat mm. turvotus ja mustelmat. Loukkaantuneen jalanosan poikkeava asento eli virheasento on yleensä aina merkki murtumasta. Jalan murtuma todetaan lääkärin vastaanotolla. Perustutkimukseen kuuluu jalan tutkiminen tunnustelemalla sekä luun murtuman osoittava röntgenkuvaus.

Penikkatauti tarkoittaa sääriluun vieressä tuntuvaa lihasten kiputilaa. Vaivan tyypillisin paikka on sääriluun sisäreunalla, mutta kipua voi esiintyä myös sääriluun päällä tai ulkoreunalla. Penikkataudin aiheuttajaa tai syytä ei varmuudella tiedetä. Penikkatauti on yleisin juoksijoilla, mutta sitä voi esiintyä myös mm. hyppylajeja harrastavilla sekä muilla liikuntaa harrastavilla.Penikkataudin oireet ja tutkiminenPenikkataudin pääoire on kipu sääriluun sisäreunalla. Tyypillisimmin penikkatauti ilmaantuu aluksi rasituksen (esimerkiksi juoksulenkin) jälkeen, mutta vaivan pahentuessa kipu voi ilmaantua jo rasituksen aikana tai jopa levossa. Kipukohta on usein arka myös tunnusteltaessa ja joskus oireilevaan kohtaan saattaa muodostua jopa käsin tunnettavia pieniä patteja.Yleensä penikkatauti on melko helppo todeta pelkkien oireiden perusteella, mutta pitkittyneet tilanteet saattavat vaatia käyntiä yleislääkärin, fysiatrin, ortopedin tai liikuntalääketieteen erikoislääkärin vastaanotolla. Lääkärin tutkimuksiin kuuluvat mm. jalan ja säären alueen tunnustelu ja liikkeiden tutkiminen. Lääkäri voi arvioida myös kävelyä sekä seisoma-asentoa. Yleensä kuvantamistutkimuksia ei tarvita, mutta röntgenkuvauksesta voi olla hyötyä muita syitä (kuten sääriluun murtumaa) poissuljettaessa.Erityiset askelklinikat tekevät myös laajempia askel- ja alaraaja-analyysejä, joissa tutkitaan jalan toimintaa kävellessä tai juostessa.

Säärihaava tarkoittaa pitkäaikaista haavaa säären alueella. Yleensä säärihaavan synnyn takana on verisuonten (joko laskimoiden tai valtimoiden) huono toiminta. Usein taustalta löytyy myös pitkäaikaisia sairauksia, kuten diabetes tai sydämen vajaatoiminta. Säärihaava yleistyy iän myötä. Noin pari henkilöä sadasta saa jossain elämänsä vaiheessa säärihaavan.Säärihaavan aiheuttajat ja tutkiminenSäärihaava voi olla joko laskimo- tai valtimoperäinen. Laskimoperäinen säärihaava sijaitsee yleisimmin säären sisäosissa, sisemmän nuppiluun (kehräsluu) yläpuolella. Haava on usein epäsäännöllisen muotoinen tai pyöreä ja keskellä voi olla kellertävää eritettä. Alaraajassa saattaa olla myös esimerkiksi turvotusta ja suuria suonikohjuja – myös ihon väri saattaa muuttua ruskehtavaksi. Laskimoperäinen säärihaava on usein suhteellisen kivuton.Valtimoperäinen säärihaava sijaitsee yleensä alempana jalkaterän tai varpaiden alueilla, mutta voi sijaita myös ylempänä säären alueella. Haava vaikuttaa kuivalta ja on usein hyvinkin kipeä. Alaraaja voi tuntua lisäksi viileältä.Yleensä säärihaavan taustalla on laskimoiden vajaatoiminta (katso jalkojen turvotus), diabetes, sydämen vajaatoiminta tai valtimotauti (katso sepelvaltimotauti). Harvinaisia säärihaavan aiheuttajia ovat mm. nivelreuma, haavautuva ihotulehdus ja vaskuliitti eli verisuonitulehdus.Lääkärin perustutkimuksiin säärihaavan vuoksi kuuluvat mm. muiden perussairauksien läpikäynti, jalkojen ihon tarkastelu ja verenpainesuhteen mittaaminen jalasta ja olkavarresta (ns. ABI-määritys). Lisäksi lääkäri tunnustelee pulssit ja tutkii tarvittaessa jalkojen valtimoiden verenkierron erityisen ultraäänilaitteen avulla (ns. dopplerlaite).Jos ollaan harkitsemassa verisuonikirurgista leikkausta, voidaan jalkojen verenkiertoa tutkia tarkemmin mm. varjoainekuvauksella.

Pinnallinen laskimotulehdus tarkoittaa yleensä jaloissa esiintyvää pinnallisen laskimon pientä tukosta ja tästä aiheutuvaa ärsytysperäistä tulehdustyyppistä reaktiota. Tila on hyvin harvoin varsinainen bakteerin aiheuttama tulehdus. Vaivalle altistavat pitkäaikainen laskimoiden vajaatoiminta ja suonikohjut, hyytymishäiriöt sekä pinnallinen iskuvamma. Vaiva on vaarattomampi ja yleisempi kuin syvä laskimotukos.Pinnallisen laskimotulehduksen oireet ja toteaminenPinnallinen laskimotulehdus eli tromboflebiitti aiheuttaa usein oirealueelle tyypillisiä ärsytysperäisen tulehduksen oireita, kuten kipua, punoitusta, kuumotusta ja melko pienelle alueelle ilmaantuvaa turvotusta. Oireileva laskimokohta voi olla aristava ja kovemman tuntuinen. Etenkin laajempiin laskimotulehduksiin voi liittyä kuumeilua.Oireilu voi kestää kolmesta neljään viikkoa, mutta kovempi kohta laskimossa voi tuntua jopa kuukausia. Yleisimmin laskimotulehdus syntyy jalkoihin, mutta se voi ilmaantua myös muualle kehoon kuten kaulalle tai käsiin.Pinnallinen laskimotulehdus on sitä vaarattomampi mitä pienemmällä alueella se on. Laajemmat (halkaisijaltaan yli 5 cm) ja ylempänä eli lähempänä nivusta olevat laskimotulehdukset voivat olla haitallisempia, koska ne voivat johtaa joskus syvään laskimotukokseen tai vielä harvemmin keuhkoveritulppaan.Lievän pinnallisen laskimotulehduksen voi todeta itsekin yllämainittujen oireiden avulla. Epävarmassa tilanteessa lääkärin perustutkimus riittää yleensä vaivan toteamiseen. Laajemmissa ja etenkin polven yläpuolisissa tulehduksissa syvä laskimotukos voidaan sulkea pois laskimoiden ultraäänitutkimuksella. Verikokeista ei ole hyötyä pinnallisen laskimotulehduksen ja syvän laskimotukoksen erottelussa.

Lihasrevähdys tarkoittaa lihaksen vammaa, jossa lihassäikeitä katkeaa. Revähdyksessä voi katketa vain pari lihassäiettä tai lihas voi revetä kokonaan. Lihasrevähdykset ovat hyvin yleisiä ja niitä esiintyy tyypillisimmin urheilulajien yhteydessä. Iso osa tavallisista revähdyksistä paranee itsekseen eikä tarvitse ammattilaisen hoitoa, mutta joskus revähdys voi aiheuttaa merkittävääkin haittaa lihakselle ja sen toiminnalle.Lihasrevähdyksen oireet ja toteaminenLihasrevähdys syntyy yleensä lihaksen käytön eli kuormituksen ja jännityksen yhteydessä. Lihasrevähdykset ilmaantuvat usein urheilusuorituksen aikana, mutta niitä voi esiintyä myös muiden aktiviteettien, kuten työtehtävien tai tapaturmien yhteydessä. Revähdyksiä esiintyy yleisimmin takareiden, pohkeen ja vatsalihasten alueella, mutta lihasrevähdys on periaatteessa mahdollinen missä lihaksessa tahansa. Revähdys aiheuttaa usein revähdysalueen äkillisen, kovan kivun. Lihasrevähdyksen jälkeisiä tyyppioireita ovat lihasaristus ja kipu lihasta jännitettäessä tai venytettäessä. Lihassäikeiden repeäminen voi aiheuttaa lihaksessa verenvuotoa, joka voi näkyä paikallisena ihopullotuksena tai laajempana ihoalueen mustelmana. Laajempi repeämä voi haitata lihaksen toimintaa, mikä näkyy lihasvoiman heikentymisenä. Joskus koko lihas voi revetä, jolloin repeämäkohdassa on havaittavissa selkeä kuoppa. Hauislihaksen repeämä on melko yleinen etenkin iäkkäämmillä henkilöillä. Lihasrevähdyksen ensioireet rauhoittuvat revähdyksen laajuudesta riippuen usein jo parin päivän kuluessa eivätkä oireet enää useinkaan estä arkipäiväisiä toimia. Laajemmissa revähdyksissä tai repeämissä oireet voivat olla voimakkaampia ja jatkua pidempään. Lihasrevähdyksen paraneminen kestää yleensä kahdesta viikosta kuuteen viikkoon.Tyypillisen lihasrevähdyksen pystyy usein toteamaan oireiden ja vamman syntytapahtuman perusteella. Lihasvoiman heikkous voi olla tunnettavissa, mutta aluksi jo pelkkä kipukin voi estää lihaksen jännittämisen. Laajempi lihasvaurio voidaan todeta tarvittaessa ultraäänitutkimuksen tai magneettikuvantamisen avulla.

Katkokävely on tyypillinen alaraajojen valtimotaudin oire. Katkokävelyllä tarkoitetaan kävellessä ilmaantuvaa yleensä toisen pohkeen alueen kipua, voimattomuutta ja puutumista, joka pakottaa lopettamaan kävelemisen ja helpottuu hetki pysähtymisen jälkeen. Oireilu johtuu valtimoiden ahtautumisesta ja verenkierron heikkenemisestä. Alaraajojen valtimotauti on yksi valtimotaudin muodoista ja yleensä sitä tavataan keski-iän ylittäneillä henkilöillä. Alaraajojen valtimotaudin oireet ja tutkiminen Alaraajojen valtimotaudin tyypillisin oire on katkokävely. Oireilu ilmaantuu kävellessä, jolloin jalkojen lihakset tarvitsevat suuremman määrän happea verenkierrosta kuin levossa. Valtimon ahtautuminen heikentää verenkiertoa ja vähentää lihasten hapensaantia. Pysähtyminen helpottaa oireilua, mutta kävelyn jatkaminen tuo oireet taas esiin. Alaraajojen valtimotauti aiheuttaa usein pohkeen alueen oireita, koska pohje tarvitsee melko paljon verenkiertoa ja valtimo on normaalistikin siellä jo valmiiksi melko kapea. Myös selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa katkokävelyä, mutta tällöin oireilu esiintyy yleensä ylempänä pakaroiden tai reisien alueella. Tarkemmin selkäydinkanavan ahtaumasta on kerrottu artikkelissa spinaalistenoosi. Katkokävely ilmaantuu nopeammin kovemmassa rasituksessa kuten ylämäkeä käveltäessä. Verenkierron huononemisen vuoksi jalat voivat tuntua kylmiltä ja niitä voi paleltaa herkemmin.  Katkokävelyoireilu pahenee vain harvalla ajan myötä ja yleensä oireilu pysyy samanlaisena pitkäänkin. Joskus alaraajojen valtimotauti voi aiheuttaa äkillisiä oireita, mikäli valtimo tukkeutuu kokonaan. Tällöin oireina on usein äkillinen pohjekipu, jalan viileys, tunnottomuus ja ihon kalpeus. Alaraajojen valtimotautia epäiltäessä lääkäri tunnustelee jalkojen pulssit. Tarkempaa tietoa jalkojen valtimoista saadaan ns. doppler-ultraäänitutkimuksella, jossa verrataan nilkkojen ja olkavarsien verenkiertoa ja verenpaineita. Myös kuvantamisia, kuten magneetti- tai tietokonekuvantamisia varjoaineen kanssa, voidaan käyttää.