Osuvimmat tulokset: Kipu

Sepelvaltimotauti on yksi valtimotaudin muodoista, jolla tarkoitetaan sydänlihaksen hapensaannista vastaavien valtimoiden ahtautumista. Sepelvaltimotauti voi aiheuttaa muun muassa rasitusrintakipua tai johtaa sydäninfarktiin. Sepelvaltimotauti on yleisin kuolinsyy Suomessa: vuosittain siihen kuolee noin 13 000 suomalaista. Sepelvaltimotaudin oireet ja tutkiminen Sepelvaltimotauti aiheuttaa yleensä rasituksessa ilmaantuvaa rintakipua. Kipu voi olla puristavaa tai ahdistavaa ja se voi sijaita rinnan alueella tai säteillä esimerkiksi käsivarsiin, ylävatsaan tai selkään lapojen väliin. Tällainen kipu yleensä helpottuu muutamassa minuutissa rasituksen loputtua. Kivun sijaan tai sen lisäksi oireena voi esiintyä myös hengenahdistusta tai uupumista. Joskus sydäninfarkti voi olla ensimmäinen merkki sepelvaltimotaudista. Etenkin naisilla sepelvaltimotauti voi ilmetä myös ilman rintakipuja, ja oireina on pelkästään rinnan ahdistusta, uupumista, huonovointisuutta tai pahoinvointia rasitukseen liittyen. Sepelvaltimotaudin toteaminen vaatii lääkärin vastaanoton. Perustutkimukseen kuuluu mm. sydänäänien ja keuhkojen hengitysäänien kuuntelu stetoskoopilla sekä pulssin ja verenpaineen mittaus. Lisätutkimuksina otettavat sydänfilmi (EKG) ja verikokeet kertovat myös sydämen valtimoiden tilasta. Sepelvaltimotautia epäiltäessä keskeisin tutkimus on sydämen rasituskoe (rasitus-EKG). Siinä henkilö polkee polkupyörää ja polkemisen rasitusta lisätään vähitellen. Samalla seurataan sydämen tilaa sydänfilmin avulla. Suoraa tietoa sydämen valtimoiden tilasta on mahdollista saada varjoainekuvauksella, jossa sepelvaltimoihin ruiskutetaan jodipitoista varjoainetta tavallisesti nivustaipeen valtimon kautta.

Rintakipu tarkoittaa rintakehän seudussa tuntuvaa kipua. Sitä voivat aiheuttaa mm. kylkiluihin ja kylkivälilihaksiin liittyvät syyt, keuhkojen sairaudet, ruokatorven ja ruuansulatuksen ongelmat sekä sydämestä johtuvat syyt. Rintakipu on hyvin yleinen oire – käytännössä jokainen kokee sitä ainakin jossain muodossa elämänsä aikana.Rintakivun aiheuttajat ja tutkiminenRintakipu voi johtua kylkiluiden ja niiden välissä olevien kylkivälilihasten vaivasta. Tällöin on tyypillistä, että rintakipu pahenee sisään hengitettäessä, yskäistäessä tai ylävartaloa kierrettäessä. Rintakehältä saattaa myös löytyä jokin tietty kohta, jonka painaminen aristaa. Kylkiluumurtuman voi saada paitsi suoran iskun vuoksi, myös kovan yskimisen seurauksena. Myös kylkivälilihaksen kramppi tai venähdys oireilee hyvin samalla tavoin. Joskus myös kylkiluiden välissä kulkevien hermojen jääminen pinteeseen esim. jännittyneen kylkivälilihaksen vuoksi voi aiheuttaa rintakivun tunnetta.Keuhkoperäisistä rintakivun syistä yleisimpiä ovat erilaiset tulehdukset, kuten keuhkokuume. Tällöin muina oireina on tavallisesti hengenahdistusta, yskää ja kuumetta. Keuhkoveritulppa voi rintakivun lisäksi aiheuttaa hengenahdistusta, veriyskää ja pulssin nopeutumista. Myös paniikkihäiriöön voi joskus liittyä rintakipua, hengenahdistusta ja nopeaa pulssia, mutta sen tavallisimpia lisäoireita ovat huimaus ja käsien pistely.Ruokatorven ärtymykseen (närästys ja refluksitauti) liittyy joskus voimakaskin polttava kipu rintalastan takana – erityisesti ruokailun jälkeen tai makuuasennossa. Samalla suuhun voi nousta karvasta nestettä. Lisäksi sappivaivoihin voi liittyä rintakipua, mutta tyypillisempää on kipu ylävatsalla. Myös vesirokkoviruksen aiheuttama vyöruusu voi aiheuttaa toispuoleista kipua rintakehälle – sen muita oireita ovat ihon kihelmöinti ja myöhemmin kipukohtaan ilmestyvät rakkulat.Sydänperäiseen syyhyn (sepelvaltimotauti, sydäninfarkti) viittaa lähinnä rasitukseen liittyvä, puristava rintakipu, joka saattaa säteillä yläraajaan, leukaperiin, ylävatsalle tai selkään lapojen väliin.Lääkärin suorittamaan perustutkimukseen rintakivun vuoksi kuuluu mm. sydän- ja hengitysäänien kuuntelu stetoskoopin avulla, rintakehän tutkiminen ja aristavien kohtien painelu. Sydänfilmin (EKG), keuhkoröntgenkuvan ja verikokeiden (kuten tulehdusarvon ja sydänmerkkiaineiden) ottaminen kuuluvat myös perustutkimuksiin. Tarvittaessa sydäntautien erikoislääkäri eli kardiologi voi tehdä tarkempia sydäntutkimuksia. Mikäli oireet viittaavat ruokatorviperäiseen vaivaan, myös ruokatorven ja mahalaukun tähystys eli gastroskopia saattaa tulla jatkotutkimuksena kyseeseen.

Närästys tarkoittaa rintalastan takana tuntuvaa polttavaa tai korventavaa tunnetta. Närästyksen aiheuttaa mahan happaman sisällön nouseminen ylöspäin takaisin ruokatorveen, jossa se ärsyttää ruokatorven limakalvoa. Kaikilla ihmisillä takaisinvirtausta tapahtuu jonkin verran, mutta mikäli oireita on viikoittain tai useammin, vaivaa kutsutaan refluksitaudiksi (re flux = takaisin virtaus). Tällöin taustalla saattaa olla esim. palleatyrästä aiheutuva ruokatorven alasulkijalihaksen puutteellinen toiminta. Noin joka viides suomalainen kärsii närästyksestä ja joka kymmenennellä oireita on viikoittain.Närästyksen oireet ja tutkiminenNärästyksen tyyppioire on korventava, tylppä kipu rintalastan takana. Joskus hapanta mahansisältöä voi nousta myös suuhun saakka. Tämä ärsyttää ruokatorvea pitkältä matkalta ja voi aiheuttaa myös muita oireita, kuten palan tunnetta kurkussa, nielaisukipua tai jopa yskää. Tyypillisesti närästys on pahimmillaan pian ruokailun jälkeen tai makuulla ollessa. Myös kumartelu, vatsan kohdalta kiristävät vaatteet, taakkojen nostelu ja henkinen stressi voivat pahentaa oireita. Raskauden aikainen närästys on hyvin yleistä; vaivan taustalla on sekä kohdun suureneminen että ruokatorven alasulkijalihaksen rentoutuminen raskauden aikana. Mikäli polttava ja korventava kipu tuntuu selkeämmin ylävatsan kohdalla, kyseessä saattaa olla vatsahaava. Tällöin kiputuntemus on tyypillisesti pahimmillaan mahan ollessa tyhjä ja lievittyy syömisellä. Mahahaavan taustalla saattaa olla myös tulehduskipulääkkeiden (kuten ibuprofeeni tai ketoprofeeni) pitkäaikainen käyttö. Tulehduskipulääkkeet ohentavat ruuansulatuskanavaa suojaavaa limakerrosta ja sen seurauksena limakalvoon saattaa syntyä haavaumia ja syöpymiä. Riskejä voi vähentää vatsansuojalääkkeitä käyttämällä tai vaihtamalla tulehduskipulääkkeet esim. parasetamoliin.Lääkärin suorittamaan närästysoireen perustutkimukseen kuuluu mm. keuhkojen ja sydämen kuuntelu stetoskoopilla sekä vatsan tunnustelu. Refluksitaudin keskeisin perustutkimus on ruokatorven ja vatsalaukun tähystys (gastroskopia). Myös ruokatorven happamuutta mittaavaa pH-tutkimusta käytetään.

Keuhkoveritulppa tarkoittaa verihyytymän aiheuttamaa tukkeumaa keuhkovaltimossa, mikä estää verenkierron osaan keuhkoista ja voi täten aiheuttaa keuhkojen osan kuolion. Verihyytymä syntyy usein jalan alueen laskimoissa ja kulkeutuu sydämen kautta keuhkovaltimoon. Keuhkoveritulpan saa vuosittain noin 1 000 henkilöä / 100 000 suomalaista kohti.Keuhkoveritulpan oireet ja tutkiminenKeuhkoveritulppa on hengenvaarallinen tila. Sen keskeisiä oireita ovat hengenahdistus, rintakipu, nopeutunut pulssi, yskänpuuskat ja veriyskä. Myös kuumetta tai suorituskyvyn heikkenemistä voi esiintyä keuhkoveritulpan seurauksena. Oireiden kehittyminen ja voimakkuus riippuvat verihyytymän sekä tukkeutuneen valtimon koosta ja sijainnista – vointi voi romahtaa äkillisestikin, jos verihyytymä tukkii suuren keuhkovaltimon.Mikäli keuhkoveritulppa johtuu alaraajojen laskimotukoksesta, oireena voi lisäksi olla mm. pohkeen turvotusta ja arkuutta. Lääkärin perustutkimuksiin keuhkoveritulppaa epäiltäessä kuuluvat sydämen ja keuhkojen kuuntelu stetoskoopilla sekä sydänfilmin (EKG) ja verikokeiden (kuten D-dimeerin ja sydänmerkkiaineiden) ottaminen. Myös keuhkojen röntgenkuvaus kuuluu perustutkimuksiin. Tarkimmin keuhkoembolia voidaan todeta tietokonetomografia- eli TT-kuvauksella. Jalkojen laskimoiden tilanne voidaan tarkastaa ultraäänitutkimuksen avulla laskimotukosten toteamiseksi.

Eteisvärinä eli flimmeri tarkoittaa tilaa, jossa sydämen eteiset supistuvat epäsäännöllisesti ja nopeasti. Sydämen eteisten tehtävä on normaalisti säännöllisesti supistumalla pumpata niihin tullut veri kammioihin, joista veri lähtee eteenpäin verisuonistoon. Eteiset rytmittävät myös kammioiden supistumista. Eteisvärinässä eteisten epäsäännöllisen ja nopean supistumisen vuoksi kammiotkaan eivät enää supistu säännöllisesti ja sydämen normaali tasainen rytmi häiriintyy. Usein flimmerin taustalla on jokin sydänsairaus. Yli 45-vuotiaista neljä henkilöä kymmenestä saa eteisvärinän elämänsä aikana.Eteisvärinän oireet ja tutkiminenEteisvärinän eli flimmerin tyyppioire on nopea ja epäsäännöllinen pulssi, johon usein liittyy suorituskyvyn heikkenemistä ja ahdistavaa oloa. Muina oireina eteisvärinä aiheuttaa mm. rintakipua, huimausta ja väsymystä. Oireet ovat hyvin yksilöllisiä ja joskus eteisvärinä saattaa olla täysin oireetonkin.Eteisvärinä aiheuttaa myös sydämen pumppaustehon heikentymistä, minkä aiheuttamista oireista on kerrottu tarkemmin erillisessä artikkelissa sydämen vajaatoiminta.Eteisvärinä on mahdollista havaita itsekin pulssia tunnustelemalla, mutta vaivan tutkiminen vaatii aina käyntiä yleislääkärin tai kardiologin (sydänsairauksien erikoislääkäri) vastaanotolla. Lääkärin suorittamaan perustutkimukseen eteisvärinää epäiltäessä kuuluvat mm. sydämen ja keuhkojen kuuntelu stetoskoopilla sekä verenpaineen mittaaminen. Epätasainen eteisvärinärytmi näkyy sydänfilmissä (EKG). Yleensä lääkäri määrää myös keuhkojen röntgenkuvan sekä muutamia verikokeita.

Sydäninfarkti tarkoittaa sydämen oman paikallisen verenkierron estymistä, jonka vuoksi osa sydänlihaksesta jää ilman sille elintärkeää happea. Verenkierto estyy yleensä sepelvaltimotaudin aiheuttaman sydämen oman ison verisuonen tukkeuman vuoksi, jolloin sepelvaltimossa kolesterolia sisältävä ja ahtaumaa aiheuttava pullistuma repeää. Sekä sydäninfarktin ilmaantuvuus että kuolleisuus on laskenut Suomessa merkittävästi viime vuosikymmeninä. Nykyisin reilu 20 000 suomalaista saa sydäninfarktin vuosittain.Sydäninfarktin oireet ja tutkiminenSydäninfarkti aiheuttaa hapenpuutetta ja lopulta kuolion sydämessä (joka on itsessään siis lihas) ja on sen vuoksi vakava tapahtuma. Sydäninfarktin selkein ja yleisin oire on yleensä keskellä rintaa tai rintalastaa tai rintalastan takana tuntuva voimakas kipu. Kipu voi myös säteillä tai sijaita olkavarsissa, lapojen välissä, ylävatsalla tai leukaperissä. Voimakkaaseen kipuun voi liittyä hikoilua (”kylmä hiki”), pahoinvointia ja voimakasta hengästymistä. Kipu voi tuntua puristavana, vannemaisena tai vähäisempänä tuntemuksena kuten närästyksenä. Joillakin henkilöillä, kuten vanhuksilla, diabetesta sairastavilla tai muistisairailla, kipu voi olla vähäisempääkin, sillä näiden sairauksien vuoksi kivun aistiminen voi olla alentunut. Tällöin ainoat oireet voivat olla pahoinvointi ja heikko olo.Sydäninfarktissa rintakipu ei helpotu, toisin kuin pelkässä sepelvaltimotaudissa. Sepelvaltimotaudissa rintakipua voi esiintyä rasituksessa, mutta se helpottaa nopeasti levähdettäessä. Sydäninfarktin edetessä hapenpuute voi saada aikaan sydämen pumppauksen häiriöitä, rytmihäiriöitä ja jopa tajunnan menetyksen ja kuoleman.Sydäninfarktin toteaminen tapahtuu sydänfilmin eli EKG:n, verikokeiden (muun muassa sydänlihasmerkkiaineet kuten troponiini), sekä potilaan tutkimisen ja oireiden selvittämisen avulla.

Lihasrevähdys tarkoittaa lihaksen vammaa, jossa lihassäikeitä katkeaa. Revähdyksessä voi katketa vain pari lihassäiettä tai lihas voi revetä kokonaan. Lihasrevähdykset ovat hyvin yleisiä ja niitä esiintyy tyypillisimmin urheilulajien yhteydessä. Iso osa tavallisista revähdyksistä paranee itsekseen eikä tarvitse ammattilaisen hoitoa, mutta joskus revähdys voi aiheuttaa merkittävääkin haittaa lihakselle ja sen toiminnalle.Lihasrevähdyksen oireet ja toteaminenLihasrevähdys syntyy yleensä lihaksen käytön eli kuormituksen ja jännityksen yhteydessä. Lihasrevähdykset ilmaantuvat usein urheilusuorituksen aikana, mutta niitä voi esiintyä myös muiden aktiviteettien, kuten työtehtävien tai tapaturmien yhteydessä. Revähdyksiä esiintyy yleisimmin takareiden, pohkeen ja vatsalihasten alueella, mutta lihasrevähdys on periaatteessa mahdollinen missä lihaksessa tahansa. Revähdys aiheuttaa usein revähdysalueen äkillisen, kovan kivun. Lihasrevähdyksen jälkeisiä tyyppioireita ovat lihasaristus ja kipu lihasta jännitettäessä tai venytettäessä. Lihassäikeiden repeäminen voi aiheuttaa lihaksessa verenvuotoa, joka voi näkyä paikallisena ihopullotuksena tai laajempana ihoalueen mustelmana. Laajempi repeämä voi haitata lihaksen toimintaa, mikä näkyy lihasvoiman heikentymisenä. Joskus koko lihas voi revetä, jolloin repeämäkohdassa on havaittavissa selkeä kuoppa. Hauislihaksen repeämä on melko yleinen etenkin iäkkäämmillä henkilöillä. Lihasrevähdyksen ensioireet rauhoittuvat revähdyksen laajuudesta riippuen usein jo parin päivän kuluessa eivätkä oireet enää useinkaan estä arkipäiväisiä toimia. Laajemmissa revähdyksissä tai repeämissä oireet voivat olla voimakkaampia ja jatkua pidempään. Lihasrevähdyksen paraneminen kestää yleensä kahdesta viikosta kuuteen viikkoon.Tyypillisen lihasrevähdyksen pystyy usein toteamaan oireiden ja vamman syntytapahtuman perusteella. Lihasvoiman heikkous voi olla tunnettavissa, mutta aluksi jo pelkkä kipukin voi estää lihaksen jännittämisen. Laajempi lihasvaurio voidaan todeta tarvittaessa ultraäänitutkimuksen tai magneettikuvantamisen avulla.