Osuvimmat tulokset: Kipu

Laskimotukos eli laskimoveritulppa on verihyytymä, joka estää osittain tai kokonaan veren virtaamisen laskimoverisuonessa. Laskimotukos kehittyy yleensä alaraajaan, ja siihen sairastuu vuosittain noin 100-200 henkilöä / 100 000 suomalaista kohti.Laskimotukoksen oireet ja tutkiminenLaskimotukoksen keskeiset oireet ovat pohkeen turvotus ja arkuus (katso jalkojen turvotus). Kipu tuntuu erityisesti kävellessä, mutta pohjetta voi särkeä myös levossa. Vaikka laskimoveritulpan oireet ovat yleensä melko selvät, joskus laskimotukos voi olla lähes oireetonkin. Jalan laskimotukoksen aiheuttanut verihyytymä voi myös lähteä liikkeelle ja päätyä keuhkoihin, jolloin puhutaan keuhkoveritulpasta eli keuhkoemboliasta. Tämän oireena on tavallisesti hengenahdistusta, rintakipua ja yskää. Keuhkoveritulppaa epäiltäessä tulee lääkäriin hakeutua välittömästi (katso keuhkoveritulppa).Laskimotukoksen tutkiminen tapahtuu lääkärin vastaanotolla. Perustutkimukseen kuuluu mm. pohkeen seudun tunnustelu ja pohkeen ympärysmitan mittaaminen. Laskimoveritulppaa voidaan tutkia myös verikokeella sekä kaikututkimuksella (katso ultraäänitutkimus). Jatkotutkimuksia ja niiden tarvetta mietittäessä kartoitetaan myös potilaan riskitekijöitä.

Akillesjänteen kipu tarkoittaa kantapään yläpuolella sijaitsevan akillesjänteen arkuutta tai ärtymystilaa. Akillesjänne on kantapään yläpuolella sijaitseva jänne, jonka kautta pohkeen lihakset kiinnittyvät kantaluuhun. Akillesjänteen alueen kiputiloista tavallisimpia ovat äkillesjänteen tulehdus sekä akillesjänteen repeämä.Akillesjänteen kivun aiheuttajat ja tutkiminenAkillesjänteen kipu ja sen syynä olevat tulehdustilat syntyvät yleensä vähitellen. Tyypillisesti kipu tuntuu aluksi vain kävellessä, juostessa tai venyteltäessä pohjelihaksia. Myöhemmin myös lepokipua voi esiintyä. Akillesjänteen seutu voi myös turvota ja se saattaa olla kosketusarka.Severin tauti on erityismuoto akillesjänteen tulehdustilasta. Se on erityisesti 7-11-vuotiaiden poikien vaiva, jossa akillesjänteen kiinnittymiskohta kantaluuhun kipeytyy rasituksen jälkeen.Akillesjänteen repeämä puolestaan voi ilmaantua äkillisesti esimerkiksi pallopelejä pelattaessa. Repeämän syntyessä pohkeessa tuntuu voimakas kipu – repeämän kuvaillaankin tuntuvan samalta kuin jos pohkeeseen potkaistaisiin takaapäin. Vamman seurauksena akillesjänteen seutuun ilmaantuu yleensä kuoppa eikä varpaille nousu onnistu. Jänteen repeämä voi olla osittainen tai täydellinen.Akillesjänteen alueella oleva limapussi voi myös tulehtua esimerkiksi liiallisen rasituksen seurauksena. Tällöin jänteen seutu voi turvota, olla kosketusarka ja pohkeen liikkeet voivat tehdä kipeää.Akillesjänteen kivun tarkempi tutkiminen vaatii käyntiä yleislääkärin, fysiatrin, ortopedin tai liikuntalääketieteen erikoislääkärin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat mm. akillesjänteen, pohkeen ja nilkan alueen tunnustelu sekä liikkeiden tutkiminen. Joissakin tilanteissa (kuten repeämää epäiltäessä) voi ultraäänitutkimuksesta tai magneettikuvauksesta olla hyötyä.

Pohjekivulla tarkoitetaan pohkeen alueelle paikallistuvaa arkuutta tai kipua. Vaivan yleisimpiä aiheuttajia ovat mm. syvä laskimotukos, bakteerin aiheuttama ihon tulehdus (ruusu) sekä erilaiset lihasvammat. Pohjekivun aiheuttajat ja tutkiminenLiikunnan yhteydessä äkillisesti alkanut pohjekipu viittaa yleensä lihasvammaan. Tällöin esimerkiksi kävely voi aiheuttaa kipua pohkeen tai akillesjänteen alueella. Voimakas rasitus voi joskus aiheuttaa myös polven nivelpussin tyräpullistuman (ns. Bakerin kysta) puhkeamisen. Oireina on tällöin polvitaipeen ja pohkeen alueen turvotusta sekä kipua.Ilman rasitusta alkaneista pohjekivun syistä tavallisin on laskimotukos. Sen oireina on pohkeen turvotus ja arkuus, joka voi tuntua kävelykipuna tai leposärkynä. Alaraajojen valtimotauti oireilee myös usein pohkeen alueen kipuna. Vaivan tuntee ns. katkokävelyoireesta: esim. muutamien satojen metrin kävelyn jälkeen pohkeeseen ilmaantuu kipua, joka helpottaa hetken pysähtymisen jälkeen. Lisäksi jalat ovat usein kylmät ja jalkoja voi palella. Valtimotauti voi aiheuttaa myös äkillisiä oireita, jolloin valtimo tukkeutuu kokonaan. Tällöin oireina on äkillinen pohjekipu, jalan tunnottomuus ja viileys sekä ihon kalpeus. Hoitoon on tällöin hakeuduttava välittömästi. Tarkemmin alaraajojen valtimotaudista ja katkokävelystä on kerrottu artikkelissa katkokävely.Pohkeen pinnalla esiintyvistä kivunaiheuttajista melko yleinen on paikallinen pinnallisen laskimon tulehdus. Oireena on tällöin suonikohjujen alueella tuntuvaa kipua sekä kosketusarkuutta. Alue voi lisäksi punoittaa, kuumottaa tai olla turvoksissa. Myös bakteerin aiheuttama ihotulehdus eli ruusu voi aiheuttaa pohkeen alueelle turvotusta, kuumotusta, punoitusta sekä kipua. Punoitusalue voi olla hyvinkin tarkkarajainen. Myös yleisoireita (kuten kuumetta) voi esiintyä.Myös mm. iskiasoireilu voi aiheuttaa pohjekipua. Tällöin kuitenkin yleensä myös alaselkä on kipeä ja kipu voi säteillä pakarasta jopa varpaisiin saakka.Pohjekivun tarkempi tutkiminen vaatii käyntiä lääkärin vastaanotolla. Perustutkimuksiin kuuluvat pohkeen ja nilkan alueen tunnustelu sekä liikkeiden tutkiminen. Erilaisia lisätutkimuksia voidaan ottaa tilanteen ja vaivan aiheuttajan mukaan. Laskimotukosta epäiltäessä voi verikokeista tai kaikututkimuksesta (ultraäänitutkimus) olla hyötyä. Ruusua epäiltäessä tulehdusverikokeet (mm. CRP) voivat kertoa mahdollisesta tulehduksesta. Jos jalkojen valtimoiden tilasta halutaan lisätietoa, voi jalkojen pulssien tunnustelusta, nilkkapaineen mittauksesta (ns. ABI-mittaus) tai tarkemmasta verisuonien kuvauksesta (alaraajan angiografia) olla hyötyä.

Pinnallinen laskimotulehdus tarkoittaa yleensä jaloissa esiintyvää pinnallisen laskimon pientä tukosta ja tästä aiheutuvaa ärsytysperäistä tulehdustyyppistä reaktiota. Tila on hyvin harvoin varsinainen bakteerin aiheuttama tulehdus. Vaivalle altistavat pitkäaikainen laskimoiden vajaatoiminta ja suonikohjut, hyytymishäiriöt sekä pinnallinen iskuvamma. Vaiva on vaarattomampi ja yleisempi kuin syvä laskimotukos.Pinnallisen laskimotulehduksen oireet ja toteaminenPinnallinen laskimotulehdus eli tromboflebiitti aiheuttaa usein oirealueelle tyypillisiä ärsytysperäisen tulehduksen oireita, kuten kipua, punoitusta, kuumotusta ja melko pienelle alueelle ilmaantuvaa turvotusta. Oireileva laskimokohta voi olla aristava ja kovemman tuntuinen. Etenkin laajempiin laskimotulehduksiin voi liittyä kuumeilua.Oireilu voi kestää kolmesta neljään viikkoa, mutta kovempi kohta laskimossa voi tuntua jopa kuukausia. Yleisimmin laskimotulehdus syntyy jalkoihin, mutta se voi ilmaantua myös muualle kehoon kuten kaulalle tai käsiin.Pinnallinen laskimotulehdus on sitä vaarattomampi mitä pienemmällä alueella se on. Laajemmat (halkaisijaltaan yli 5 cm) ja ylempänä eli lähempänä nivusta olevat laskimotulehdukset voivat olla haitallisempia, koska ne voivat johtaa joskus syvään laskimotukokseen tai vielä harvemmin keuhkoveritulppaan.Lievän pinnallisen laskimotulehduksen voi todeta itsekin yllämainittujen oireiden avulla. Epävarmassa tilanteessa lääkärin perustutkimus riittää yleensä vaivan toteamiseen. Laajemmissa ja etenkin polven yläpuolisissa tulehduksissa syvä laskimotukos voidaan sulkea pois laskimoiden ultraäänitutkimuksella. Verikokeista ei ole hyötyä pinnallisen laskimotulehduksen ja syvän laskimotukoksen erottelussa.

Lihasrevähdys tarkoittaa lihaksen vammaa, jossa lihassäikeitä katkeaa. Revähdyksessä voi katketa vain pari lihassäiettä tai lihas voi revetä kokonaan. Lihasrevähdykset ovat hyvin yleisiä ja niitä esiintyy tyypillisimmin urheilulajien yhteydessä. Iso osa tavallisista revähdyksistä paranee itsekseen eikä tarvitse ammattilaisen hoitoa, mutta joskus revähdys voi aiheuttaa merkittävääkin haittaa lihakselle ja sen toiminnalle.Lihasrevähdyksen oireet ja toteaminenLihasrevähdys syntyy yleensä lihaksen käytön eli kuormituksen ja jännityksen yhteydessä. Lihasrevähdykset ilmaantuvat usein urheilusuorituksen aikana, mutta niitä voi esiintyä myös muiden aktiviteettien, kuten työtehtävien tai tapaturmien yhteydessä. Revähdyksiä esiintyy yleisimmin takareiden, pohkeen ja vatsalihasten alueella, mutta lihasrevähdys on periaatteessa mahdollinen missä lihaksessa tahansa. Revähdys aiheuttaa usein revähdysalueen äkillisen, kovan kivun. Lihasrevähdyksen jälkeisiä tyyppioireita ovat lihasaristus ja kipu lihasta jännitettäessä tai venytettäessä. Lihassäikeiden repeäminen voi aiheuttaa lihaksessa verenvuotoa, joka voi näkyä paikallisena ihopullotuksena tai laajempana ihoalueen mustelmana. Laajempi repeämä voi haitata lihaksen toimintaa, mikä näkyy lihasvoiman heikentymisenä. Joskus koko lihas voi revetä, jolloin repeämäkohdassa on havaittavissa selkeä kuoppa. Hauislihaksen repeämä on melko yleinen etenkin iäkkäämmillä henkilöillä. Lihasrevähdyksen ensioireet rauhoittuvat revähdyksen laajuudesta riippuen usein jo parin päivän kuluessa eivätkä oireet enää useinkaan estä arkipäiväisiä toimia. Laajemmissa revähdyksissä tai repeämissä oireet voivat olla voimakkaampia ja jatkua pidempään. Lihasrevähdyksen paraneminen kestää yleensä kahdesta viikosta kuuteen viikkoon.Tyypillisen lihasrevähdyksen pystyy usein toteamaan oireiden ja vamman syntytapahtuman perusteella. Lihasvoiman heikkous voi olla tunnettavissa, mutta aluksi jo pelkkä kipukin voi estää lihaksen jännittämisen. Laajempi lihasvaurio voidaan todeta tarvittaessa ultraäänitutkimuksen tai magneettikuvantamisen avulla.

Katkokävely on tyypillinen alaraajojen valtimotaudin oire. Katkokävelyllä tarkoitetaan kävellessä ilmaantuvaa yleensä toisen pohkeen alueen kipua, voimattomuutta ja puutumista, joka pakottaa lopettamaan kävelemisen ja helpottuu hetki pysähtymisen jälkeen. Oireilu johtuu valtimoiden ahtautumisesta ja verenkierron heikkenemisestä. Alaraajojen valtimotauti on yksi valtimotaudin muodoista ja yleensä sitä tavataan keski-iän ylittäneillä henkilöillä. Alaraajojen valtimotaudin oireet ja tutkiminen Alaraajojen valtimotaudin tyypillisin oire on katkokävely. Oireilu ilmaantuu kävellessä, jolloin jalkojen lihakset tarvitsevat suuremman määrän happea verenkierrosta kuin levossa. Valtimon ahtautuminen heikentää verenkiertoa ja vähentää lihasten hapensaantia. Pysähtyminen helpottaa oireilua, mutta kävelyn jatkaminen tuo oireet taas esiin. Alaraajojen valtimotauti aiheuttaa usein pohkeen alueen oireita, koska pohje tarvitsee melko paljon verenkiertoa ja valtimo on normaalistikin siellä jo valmiiksi melko kapea. Myös selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa katkokävelyä, mutta tällöin oireilu esiintyy yleensä ylempänä pakaroiden tai reisien alueella. Tarkemmin selkäydinkanavan ahtaumasta on kerrottu artikkelissa spinaalistenoosi. Katkokävely ilmaantuu nopeammin kovemmassa rasituksessa kuten ylämäkeä käveltäessä. Verenkierron huononemisen vuoksi jalat voivat tuntua kylmiltä ja niitä voi paleltaa herkemmin.  Katkokävelyoireilu pahenee vain harvalla ajan myötä ja yleensä oireilu pysyy samanlaisena pitkäänkin. Joskus alaraajojen valtimotauti voi aiheuttaa äkillisiä oireita, mikäli valtimo tukkeutuu kokonaan. Tällöin oireina on usein äkillinen pohjekipu, jalan viileys, tunnottomuus ja ihon kalpeus. Alaraajojen valtimotautia epäiltäessä lääkäri tunnustelee jalkojen pulssit. Tarkempaa tietoa jalkojen valtimoista saadaan ns. doppler-ultraäänitutkimuksella, jossa verrataan nilkkojen ja olkavarsien verenkiertoa ja verenpaineita. Myös kuvantamisia, kuten magneetti- tai tietokonekuvantamisia varjoaineen kanssa, voidaan käyttää.