Osuvimmat tulokset: Kipu

Nivelrikko eli artroosi on nivelen sairaus, jossa rustopinta vaurioituu. Tämä johtaa nivelruston ohentumiseen ja lopulta osittaiseen häviämiseen. Nivelrikon tarkkaa syytä ei tunneta, mutta perimällä ja nivelen poikkeavalla kuormituksella on oma vaikutuksensa. Kyse on iän myötä yleistyvästä vaivasta: alle 45-vuotiailla nivelrikkoa ei esiinny juuri lainkaan, mutta yli 55-vuotiaista siihen sairastuu vuosittain 1-3 prosenttia väestöstä. Nivelrikon oireet ja tutkiminenNivelrikko ilmaantuu yleisimmin polviin (katso polven nivelrikko), lonkkiin (katso lonkan nivelrikko) tai sormien niveliin.Tyypillisin nivelrikon oire on jomottava kipu, joka tuntuu paikallisesti nivelessä, mutta voi myös säteillä lähialueille. Nivelen aamujäykkyyttä tai liikkeellelähtöjäykkyyttä voi esiintyä, mutta tyypillisesti jäykkyys kestää alle 10 minuuttia, minkä jälkeen nivel vertyy. Nivel saattaa myös turvota rasituksen jälkeen. Alussa nivelrikon oireet ilmaantuvat rasituksessa ja helpottuvat levossa. Edenneessä vaiheessa oireita voi olla myös levossa.Pitkälle edennyt nivelrikko voi muuttaa myös nivelen asentoa. Erityisen selvästi tämä tulee esille polven nivelrikossa. Sormien nivelrikko iskee tyypillisesti sormien kärkiniveliin, joihin voi kehittyä pieniä, kovia kyhmyjä (ns. Heberdenin kyhmyt). Toinen tyypillinen sorminivelrikon paikka on peukalon tyvinivel. Nivelrikon toteaminen vaatii lääkärin tutkimuksen. Nivelten tunnustelun ja liikelaajuuksien arvioinnin lisäksi nivelrikon diagnosointiin käytetään röntgenkuvausta, jossa nivelrikko näkyy nivelraon kaventumisena. Joskus on tarpeen ottaa verikokeita esim. nivelreuman poissulkemiseksi.

Jäätynyt olkapää tarkoittaa tilaa, jossa olkanivelen nivelkapseli kiristyy ja tämä saa aikaan tyypillisen kipu- ja jäykkyysoireilun. Ilmiön syytä ei tiedetä. Jäätynyt olkapää vaivaa jossain elämän vaiheessa noin paria prosenttia suomalaisista. Vaiva on yleisin 50–60 -vuotiailla.Jäätyneen olkapään oireet ja tutkiminenJäätyneen olkapään oireet voidaan jakaa neljään vaiheeseen: 1) Tulehdusvaiheessa olkapään kipu tuntuu usein levossa ja öisin sekä äkillisissä liikkeissä. Tällöin myös olkapään liikkeet alkavat vähitellen heikentyä ja rajoittua. Kipu pahenee pikkuhiljaa. 2) Jäätymisvaiheessa olkapää on kipeimmillään ja liikkeet rajoittuvat entisestään. Esimerkiksi lompakon laittaminen takataskuun tai rintaliivien kiinnittäminen voi olla mahdotonta. 3) Jäykkyysvaiheessa kipu alkaa hellittää, mutta olkapää on jäykkä ja liikerajoitus on selkeää. 4) Viimeisessä eli toipumisvaiheessa kipu on jo vähentynyt ja olkapään liikkeet alkavat palautua normaaleiksi.Oireet kestävät kokonaisuudessaan 1-2 vuotta ja yleensä olkapää palautuu entiselleen. Tulehdusvaihe kestää tyypillisesti pari kuukautta, jäätymisvaihe muutamia kuukausia, jäykkyysvaihe noin puoli vuotta ja toipumisvaihe jopa vuoden.Jäätyneen olkapään varma toteaminen vaatii lääkärin tutkimuksen. Vastaanotolla olkanivelen liikkeet tutkitaan ja liikelaajuudet mitataan. Muiden syiden poissulkemiseksi voidaan olkanivelestä ottaa röntgenkuva tai joskus myös ultraäänitutkimus. Verikokeita ei yleensä käytetä.

Olkaniveltä ympäröivät lihakset muodostavat kiertäjäkalvosimen. Kiertäjäkalvosinoireyhtymässä eli rotator cuff -tendiniitissä tämä kiertäjäkalvosin ja lihasten jänteet ärtyvät ja tulehtuvat. Tulehduksesta seuraa rakenteiden turpoaminen ja paksuuntuminen, ahtauden lisääntyminen ja tätä kautta ärtymyksen edelleen pahentuminen. Usein vaivan aiheuttaa liiallinen rasitus, väärät työasennot tai esimerkiksi kaatuminen. Siitä kärsii jossain vaiheessa elämäänsä noin 4 % suomalaisista. Vaiva on yleisin 35-50 -vuotiailla.Kiertäjäkalvosinoireyhtymän oireet ja tutkiminenKiertäjäkalvosinoireyhtymän pääoireena on kipu olkapään seudussa ja varsinkin sen ulko-osassa eli olkavarressa. Käden nosto sivukautta on kivuliasta ja vaikeaa. Sivusuuntaan tapahtuvat liikkeet rasittavat olkapäätä ja rasituksen jälkeen kipu onkin usein voimakkaampaa. Olkapäässä voi olla myös lepokipua, varsinkin nukuttaessa oireilevan puolen kyljellä.Kiertäjäkalvosinoireyhtymä todetaan lääkärin vastaanotolla. Perustutkimuksessa tunnustellaan olkapää sekä tarkistetaan olkanivelen ja käden liikkuvuus. Epävarmassa tilanteessa saattaa röntgenkuvauksesta, ultraäänitutkimuksesta tai magneettikuvauksesta olla apua. Joskus käytetään myös olkapään tähystystutkimusta.

Olkapääkipu tarkoittaa olkanivelen alueelle sijoittuvaa kipua. Olkapääkivun yleisimpiä aiheuttajia ovat erilaiset vammat, kiertäjäkalvosinoireyhtymä, jäätynyt olkapää sekä olkanivelen sijoiltaanmeno. Olkapääkivun aiheuttajat ja tutkiminenOlkapääkipuun liittyvät oireet riippuvat vaivan aiheuttajasta. Tapaturma, isku tai riuhtaisu voivat aiheuttaa olkanivelen sijoiltaanmenon tai murtuman olkanivelen seutuun. Tällöin oireena voi olla kovaa kipua, käden liikutteluarkuutta tai nostamisvaikeutta. Olkanivelen kohdalle voi muodostua myös kuoppa. Joskus olkapää voi ”löystyä” vamman seurauksena ja mennä pois sijoiltaan toistuvasti ilman suurempaa tapaturmaa. Kiertäjäkalvosinoireyhtymä aiheuttaa kipua olkapään seutuun ja varsinkin sen ulko-osaan. Käden nosto sivukautta voi olla kivuliasta ja vaikeaa. Lisäksi sivusuuntaan tapahtuvat liikkeet ja rasitus voivat pahentaa oireilua. Olkapäässä voi tuntua kipua myös levossa – varsinkin nukuttaessa oireilevan puolen kyljellä. Kiertäjäkalvosinoireyhtymä voi olla seurauksena olkanivelen liiallisesta rasituksesta, vääristä työasennoista tai kaatumisesta. Ns. jäätynyt olkapää on olkanivelen kiputila, jonka tarkkaa syntymekanismia ei tunneta. Siinä oireilu voidaan jakaa neljään eri vaiheeseen, jotka voivat kestää yhteensä jopa 1-2 vuotta: 1) tulehdusvaiheeseen, jolloin kipu pahenee pikkuhiljaa ja voi tuntua esimerkiksi levossa tai öisin; 2) jäätymisvaiheeseen, jolloin kipu on kovimmillaan ja käden liikkeet alkavat rajoittua lisää; 3) jäykkyysvaiheeseen, jolloin käden liikerajoitus on suurimmillaan; sekä 4) toipumisvaiheeseen, jolloin kipu on jo vähentynyt ja käden normaalit liikkeet alkavat palautua. Olkanivelen seudussa sijaitseva limapussi voi tulehtua esimerkiksi rasituksen seurauksena. Tilan nimi on subakromiaalibursiitti ja sen oireina voi esiintyä kovaa paikallista kipua olkanivelen ulko-osissa, käden liikutteluarkuutta sekä turvotusta.Myös niska-hartiaseudun kiputilat ja sairaudet voivat säteillä olkaniveleen ja tuntua olkanivelen tai koko käden kipuna. Esimerkiksi kaularangan välilevypullistuma voi aiheuttaa niskakivun lisäksi säteilykipua, puutumisen tunnetta ja lihasten heikkoutta olkanivelessä sekä koko kädessä sormiin saakka. Joskus myös ranteen pinneoireyhtymä (rannekanavaoireyhtymä) voi aiheuttaa hermoperäistä säteilykipua koko käteen ja olkaniveleen.Olkapääkivun tarkka tutkiminen vaatii käyntiä yleislääkärin, fysiatrin tai ortopedin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluu olkapään alueen tunnustelu sekä olkanivelen ja käden liikkuvuuden tarkistaminen. Murtumia tai sijoiltaanmenoa epäiltäessä otetaan röntgenkuva. Epävarmassa tai pitkittyneessä tilanteessa saattaa ultraäänitutkimuksesta tai magneettikuvauksesta olla apua.

Sydäninfarkti tarkoittaa sydämen oman paikallisen verenkierron estymistä, jonka vuoksi osa sydänlihaksesta jää ilman sille elintärkeää happea. Verenkierto estyy yleensä sepelvaltimotaudin aiheuttaman sydämen oman ison verisuonen tukkeuman vuoksi, jolloin sepelvaltimossa kolesterolia sisältävä ja ahtaumaa aiheuttava pullistuma repeää. Sekä sydäninfarktin ilmaantuvuus että kuolleisuus on laskenut Suomessa merkittävästi viime vuosikymmeninä. Nykyisin reilu 20 000 suomalaista saa sydäninfarktin vuosittain.Sydäninfarktin oireet ja tutkiminenSydäninfarkti aiheuttaa hapenpuutetta ja lopulta kuolion sydämessä (joka on itsessään siis lihas) ja on sen vuoksi vakava tapahtuma. Sydäninfarktin selkein ja yleisin oire on yleensä keskellä rintaa tai rintalastaa tai rintalastan takana tuntuva voimakas kipu. Kipu voi myös säteillä tai sijaita olkavarsissa, lapojen välissä, ylävatsalla tai leukaperissä. Voimakkaaseen kipuun voi liittyä hikoilua (”kylmä hiki”), pahoinvointia ja voimakasta hengästymistä. Kipu voi tuntua puristavana, vannemaisena tai vähäisempänä tuntemuksena kuten närästyksenä. Joillakin henkilöillä, kuten vanhuksilla, diabetesta sairastavilla tai muistisairailla, kipu voi olla vähäisempääkin, sillä näiden sairauksien vuoksi kivun aistiminen voi olla alentunut. Tällöin ainoat oireet voivat olla pahoinvointi ja heikko olo.Sydäninfarktissa rintakipu ei helpotu, toisin kuin pelkässä sepelvaltimotaudissa. Sepelvaltimotaudissa rintakipua voi esiintyä rasituksessa, mutta se helpottaa nopeasti levähdettäessä. Sydäninfarktin edetessä hapenpuute voi saada aikaan sydämen pumppauksen häiriöitä, rytmihäiriöitä ja jopa tajunnan menetyksen ja kuoleman.Sydäninfarktin toteaminen tapahtuu sydänfilmin eli EKG:n, verikokeiden (muun muassa sydänlihasmerkkiaineet kuten troponiini), sekä potilaan tutkimisen ja oireiden selvittämisen avulla.

Lihasrevähdys tarkoittaa lihaksen vammaa, jossa lihassäikeitä katkeaa. Revähdyksessä voi katketa vain pari lihassäiettä tai lihas voi revetä kokonaan. Lihasrevähdykset ovat hyvin yleisiä ja niitä esiintyy tyypillisimmin urheilulajien yhteydessä. Iso osa tavallisista revähdyksistä paranee itsekseen eikä tarvitse ammattilaisen hoitoa, mutta joskus revähdys voi aiheuttaa merkittävääkin haittaa lihakselle ja sen toiminnalle.Lihasrevähdyksen oireet ja toteaminenLihasrevähdys syntyy yleensä lihaksen käytön eli kuormituksen ja jännityksen yhteydessä. Lihasrevähdykset ilmaantuvat usein urheilusuorituksen aikana, mutta niitä voi esiintyä myös muiden aktiviteettien, kuten työtehtävien tai tapaturmien yhteydessä. Revähdyksiä esiintyy yleisimmin takareiden, pohkeen ja vatsalihasten alueella, mutta lihasrevähdys on periaatteessa mahdollinen missä lihaksessa tahansa. Revähdys aiheuttaa usein revähdysalueen äkillisen, kovan kivun. Lihasrevähdyksen jälkeisiä tyyppioireita ovat lihasaristus ja kipu lihasta jännitettäessä tai venytettäessä. Lihassäikeiden repeäminen voi aiheuttaa lihaksessa verenvuotoa, joka voi näkyä paikallisena ihopullotuksena tai laajempana ihoalueen mustelmana. Laajempi repeämä voi haitata lihaksen toimintaa, mikä näkyy lihasvoiman heikentymisenä. Joskus koko lihas voi revetä, jolloin repeämäkohdassa on havaittavissa selkeä kuoppa. Hauislihaksen repeämä on melko yleinen etenkin iäkkäämmillä henkilöillä. Lihasrevähdyksen ensioireet rauhoittuvat revähdyksen laajuudesta riippuen usein jo parin päivän kuluessa eivätkä oireet enää useinkaan estä arkipäiväisiä toimia. Laajemmissa revähdyksissä tai repeämissä oireet voivat olla voimakkaampia ja jatkua pidempään. Lihasrevähdyksen paraneminen kestää yleensä kahdesta viikosta kuuteen viikkoon.Tyypillisen lihasrevähdyksen pystyy usein toteamaan oireiden ja vamman syntytapahtuman perusteella. Lihasvoiman heikkous voi olla tunnettavissa, mutta aluksi jo pelkkä kipukin voi estää lihaksen jännittämisen. Laajempi lihasvaurio voidaan todeta tarvittaessa ultraäänitutkimuksen tai magneettikuvantamisen avulla.