Kala-allergia tarkoittaa kalan tai sitä sisältävän ruoka-aineen aiheuttamaa allergista reaktiota. Reaktiossa elimistö tuottaa vasta-aineita kalan sisältämiä valkuaisaineita eli proteiineja kohtaan. Kala-allergia ilmaantuu tavallisimmin leikki- tai kouluikäiselle lapselle ja se säilyy monia muita ruoka-allergioita herkemmin aikuisikään saakka.
MILLOIN HOITOON?
Suositellaan jatkotutkimusta
Jos lapsen tai aikuisen kohdalla herää epäily kala-allergiasta ja oireet ovat haittaavia, on syytä hakeutua lastenneuvolaan tai lääkäriin jatkoselvittelyjä varten.
Kiireellinen
Jos epäilee kala-allergian aiheuttamaa anafylaksiaa, on tärkeää soittaa välittömästi hätänumeroon 112. Päivystykseen on tällöin hakeuduttava mahdollisimman nopeasti.
Kala-allergian oireet ja tutkimukset
Kala-allergia aiheuttaa yleensä iho-oireita tai ruoansulatuskanavan oireita. Myös allerginen yleisreaktio eli anafylaksia on mahdollinen, joskin harvinainen. Joskus pelkkä kalan käsittely voi laukaista reaktion.
Iho-oireet kehittyvät yleensä nopeasti (muutamassa minuutissa tai viimeistään parissa tunnissa), ja näihin kuuluvat mm. nokkosihottuma ja ihon punoitus. Ruoansulatuskanavan oireet kehittyvät yleensä tuntien tai päivien kuluessa, ja näitä ovat mm. ripuli, oksentelu ja mahakivut. Myös atooppisen ihottuman pahenemista voi esiintyä. On kuitenkin muistettava, että atooppinen ihottuma on myös itsenäinen sairaus, johon kuuluu aaltomainen taudinkulku. Sillä ei siis välttämättä ole tekemistä ruoka-allergioiden kanssa.
Yleensä kala-allergikko saa oireita kaikista kalalajeista, mutta jotkut sietävät mm. tonnikalaa tai lohta. Myös mm. kalan mädissä, sammakon reisissä, Caesar-salaatin kastikkeessa sekä Worchester-kastikkeessa on valkuaisaineita, jotka voivat aiheuttaa kalalle herkistyneissä oireita. Toisin kuin yleisimmät ruoka-aineallergiat (kuten maitoallergia tai kananmuna-allergia), kala-allergia säilyy herkemmin aikuisikään saakka.
Paras tapa diagnosoida kala-allergia on käyttää ns. altistus-välttämiskoetta. Tällöin kalaa vältetään aluksi 1-2 viikon ajan, minkä jälkeen se palautetaan takaisin ruokavalioon, joko kotioloissa tai lääkärin valvonnassa (mikäli reaktiot ovat olleet voimakkaita). Jos oireet noudattavat ruokavaliomuutoksia (eli poistuvat välttämisen aikana ja palaavat altistuksen aikana), jatkotutkimuksia ei tarvita.
Kala-allergiaa voidaan tutkia myös laboratoriokokeilla, kuten ns. prick-testeillä ja IgE-vasta-aineiden mittaamisella verestä. Näitä käytetään kuitenkin nykyisin melko harvoin, koska tulokset ovat monitulkintaisia.
Allergioiden tutkimiseen erikoistuneita lääkäreitä ovat mm. lastenlääkärit, ihotautilääkärit sekä korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärit. Monilla on myös allergologian erityispätevyys.
Kala-allergian itsehoito ja kalan välttäminen
Jos kala-allergian oireilu ei ole vakavaa tai siitä on vain lievä epäily, voi kalaa tai sitä sisältäviä ruoka-aineita kokeilla silloin tällöin. Täydellinen välttäminen on tarpeen vain silloin, jos oireet ovat hyvin hankalia.
Anafylaksian ensiavusta löytyy tietoa erillisestä artikkelista anafylaksia.
Kala-allergian asiantuntijahoito
Asiantuntijahoidolla ei useinkaan saavuteta merkittävää etua kala-allergian hoidossa, sillä esim. siedätyshoitoa kala-allergiaan ei toistaiseksi ole tarjolla. Tarvittaessa neuvoja kala-allergikolle sopivan ruokavalion laatimiseen saa mm. lastenneuvolasta ja ravitsemusterapeuteilta.
Kala-allergian ehkäisy, probiootit ja prebiootit
Kala-allergiaa ei voida ennaltaehkäistä esim. välttämällä kalaa raskauden aikana tai lapsen ruokavaliossa. Suoliston toimintaa tasapainottavilla valmisteilla (ns. probiooteilla ja prebiooteilla) voidaan mahdollisesti kuitenkin ehkäistä yleistä allergisoitumistaipumusta.
Myös imettämisen jatkaminen yksivuotiaaksi saakka suojaa mahdollisesti allergioiden syntymiseltä. Kiinteitä ruokia suositellaan aloitettavaksi rintaruokinnan ohelle 4 kuukauden iästä alkaen.