Osuvimmat tulokset: Kipu

Tyrä syntyy, kun vatsaontelon sisältöä työntyy heikentyneen vatsanseinämän läpi, mikä näkyy pullistumana ihon alla. Yleisin tyrä on nivustyrä, mutta napatyriäkin esiintyy sekä lapsilla että aikuisilla. Arpityrä puolestaan voi kehittyä vatsan alueen leikkauksen jäljiltä.Tyrän oireet ja tutkiminenTyrän tyypillinen oire on iholle ilmaantuva pehmeä pullistuma. Yleensä esiintyy myös kipua tai jomotusta, mutta joskus pullistuma voi olla kivutonkin. Tyypillisesti tyrä pahenee ponnistelun yhteydessä ja painuu pois tai pienenee selinmakuulla. Joskus vaarana voi olla tyräalueen ahtautuminen ja niin sanottu kureutuminen. Tällöin tyrä on erittäin kivulias eikä pullistumaa saa edes painamalla takaisin sisäänpäin. Tämä on aihe leikkaukselle (katso tyräleikkaus).Nivustyrän lisäksi muita mahdollisesti leikattavia tyriä ovat mm. reisityrä (esiintyy pääasiassa iäkkäillä naisilla) sekä joskus napatyrä ja arpityrä. Arpityrä muodostuu aikaisemman leikkausarven alueelle ja sen leikkaushoito voi olla joskus hankalaa. Napatyrä puolestaan on lapsilla hyvinkin yleinen (noin 10 % vastasyntyneistä), mutta onneksi suurin osa niistä korjaantuu 4-vuotiaaksi mennessä. Leikkaukseen turvaudutaan, mikäli näin ei ole tapahtunut tai napatyrä osoittaa kureutumisen merkkejä. Aikuisilla napatyrä leikataan yleensä vain, mikäli se aiheuttavat selviä oireita (kuten kipua).Alle kouluikäisillä lapsilla, selvästi ylipainoisilla henkilöillä ja useita lapsia synnyttäneillä naisilla voidaan todeta myös ns. rektuslihasten diastaasia. Tällöin vatsan keskilinjaan ilmaantuu pystysuuntainen pullistuma vatsalihaksia jännittäessä. Kyse on vatsalihaksia yhdistävän kalvon venymisestä, ei tyrästä, eikä erityistä hoitoa vaivaan ole tarjolla. Lapsilla oire korjaantuu yleensä iän myötä. Tyrän tutkiminen ja toteaminen perustuu lääkärin suorittamaan havainnointiin ja tunnusteluun. Tarvittaessa tarkempaa tietoa tyrän tilanteesta saadaan ultraääni- eli kaikututkimuksella. Muita eritystutkimuksia ei yleensä tarvita.

Eturauhastulehdus eli prostatiitti voi olla joko äkillinen tai pitkäaikainen. Äkillisen eturauhastulehduksen aiheuttaa yleensä omalta iholta lähtöisin oleva bakteeri, joka nousee virtsaputkea pitkin eturauhaseen. Pitkäaikaisessa eturauhastulehduksessa bakteereja ei yleensä ole löydettävissä, vaan vaivan todennäköisin aiheuttaja on eturauhastiehyiden tukkeutuminen. Pitkäaikainen tulehdus on yleisempi: siitä kärsii vuosittain jopa 14 000 miestä / 100 000 suomalaista miestä kohti ja se yleistyy iän myötä.Eturauhastulehduksen oireet ja tutkiminenÄkillisen eturauhastulehduksen oireita ovat tihentynyt virtsaamistarve, kirvely virtsatessa sekä kivut alavatsalla. Yleisoireet, kuten kuume tai huonovointisuus, ovat myös yleisiä. Oireet alkavat usein nopeasti ja voivat olla rajujakin.Pitkäaikaisessa eturauhastulehduksessa oireet ovat samankaltaisia, mutta lievempiä: tihentynyttä virtsaamistarvetta ja kirvelyä virtsatessa sekä epämääräistä tunnetta alavatsalla tai sukuelinten alueella. Istuminen voi tuntua hankalalta. Joskus voi esiintyä myös verta siemennesteessä. Sen sijaan kuumetta tai muita yleisoireita ei pitkäaikaisessa eturauhastulehduksessa tavallisesti ole.Lääkäri tutkii sukuelinten alueen sekä tunnustelee eturauhasen peräaukon kautta eturauhatulehdusta epäiltäessä. Lisäksi taudin toteamisessa voidaan käyttää laboratoriokokeita, kuten tulehdusarvon (CRP) mittaamista, tai virtsakokeita. Äkillisessä eturauhastulehduksessa sukupuolitautien mahdollisuus voidaan sulkea pois laboratoriokokeiden avulla.

Endometrioosi tarkoittaa tilaa, jossa kohdun limakalvon tapaista kudosta esiintyy pesäkemäisinä muutoksina kohdun ulkopuolella, mm. vatsaontelon kalvoissa. Tämä aiheuttaa paikallisen ärtymysreaktion ja kipua, usein samassa rytmissä normaalin kuukautiskierron kanssa. Syytä endometrioosille ei tiedetä, mutta ilman naissukupuolihormonia eli estrogeeniä ei oireita yleensä ilmene eivätkä vaihdevuosi-iän ylittäneet naiset yleensä kärsi endometrioosista. Vaiva on yleinen hedelmällisessä iässä olevilla naisilla: siitä kärsii jossakin muodossa noin joka kymmenes. Endometrioosin oireet ja tutkiminen Endometrioosi aiheuttaa tavallista voimakkaampia kuukautiskipuja alavatsalla, jotka alkavat muutama päivä ennen kuukautisten alkua. Kipuja voi ilmaantua myös virtsatessa, ulostettaessa, yhdynnän aikana tai tärinän aiheuttamana. Myös vuotohäiriöitä, kuten ylimääräistä tiputtelevaa vuotoa, voi esiintyä (katso tarkemmin gynekologiset vuotohäiriöt). Tutkimuksissa endometrioosi on yhdistetty myös lapsettomuuteen. Endometrioosi diagnosoidaan yleislääkärin tai gynekologin tutkimuksissa. Vastaanotolla perustutkimuksiin kuuluu gynekologinen tutkimus. Lisätutkimuksena käytetään yleensä gynekologista ultraäänitutkimusta. Varmuudella endometrioosi voidaan todentaa vatsaontelon tähystystutkimuksella eli laparoskopialla. Joissakin tapauksissa (kuten leikkausta suunniteltaessa) voi lantion alueen magneettikuvaus eli MRI olla hyödyllinen.

Nivustyrä syntyy, kun vatsaontelon sisältöä työntyy vatsanseinämän läpi nivuskanavan alueelle aiheuttaen tyrälle tyypillisen pullistuman ihon alle. Syynä voi olla synnynnäisesti heikko kohta vatsanseinämässä tai iän aiheuttama nivuskanavan kalvon heikkeneminen. Usein nivustyrän laukaisevana tekijänä on lisäksi jokin vatsaontelon painetta lisäävä tapahtuma, kuten ponnistelu tai yskiminen. Nivustyrä on yleisin tyrätyyppi, ja se lisääntyy selkeästi iän myötä. Kyseessä on pääasissa miesten vaiva: miehistä nivustyrän saa elinaikanaan joka neljäs, naisista vain noin 3 %. Nivustyrän oireet ja tutkimuksetNivustyrä tuntuu ja näkyy tavallisesti pullistumana nivusen alueella tai miehillä kivespussin yläosassa. Pullistumapaikka voi olla mm. nivuskanavassa tai sen alapuolella, ja paikan suhteen nivustyrät voidaankin luokitella ns. suoraan ja epäsuoraan nivustyrään sekä reisityrään. Yleensä pullistumassa tuntuu jonkinlaista kipua tai arkuutta, mutta nivustyrä voi olla myös kivuton.Nivustyrälle on tyypillistä, että pullistuma ja arkuus tulevat esille erityisesti seisoessa, ponnistettaessa tai yskiessä, koska tällöin vatsaontelon paine nousee ja vatsaontelon sisältöä työntyy helpommin heikentyneen vatsanseinämän läpi. Makuulla pullistuma voi hävitä kokonaan. Kuten muutkin tyrät, myös nivustyrä voi ahtautua ja kureutua, jolloin se täytyy leikata päivystyksellisesti. Tällöin nivustyrä on kuitenkin erittäin kivulias eikä pullistumaa saa edes painamalla takaisin sisäänpäin.Muista nivusen alueen pullistumista ja kyhmyistä on kerrottu tarkemmin erillisessä artikkelissa patti nivusessa.Nivustyrä on melko helppo tunnistaa oireiden perusteella, mutta nivustyrän tarkempi tutkiminen ja hoidosta päättäminen tapahtuu yleislääkärin, yleiskirurgin tai gastrokirurgin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimukseen nivustyrää epäiltäessä kuuluu nivusen alueen ja pullistuman tunnustelu seisoma-asennossa ja makuulla. Usein jo tämä perustutkimus riittää, eikä tarkempia tutkimuksia tarvita. Tyrää voidaan tutkia tarkemmin ultraäänitutkimuksella, mutta tämän menetelmän käyttö on viime vuosina vähentynyt tulosten epäluotettavuuden vuoksi.

Kiveskipu tarkoittaa kivesten tai kivespussin alueella tuntuvaa arkuutta tai vihlontaa. Kiveskipu johtuu yleisimmin kivesten puristumisesta tai hankauksesta esimerkiksi liian tiukkojen housujen tai pyöräilyn seurauksena. Kipua voivat aiheuttaa myös kiveksiin kohdistuvat iskut, kivestulehdus, lisäkivestulehdus tai kiveksen kiertymä. Myös kivessyöpä voi aiheuttaa kiveskipua, mutta kipu ei kuitenkaan ole kivessyövän yleisin oire. Lievänä ja ohimenevänä vaivana kiveskivusta kärsii suurin osa miehistä jossain vaiheessa elämää.Kiveskivun aiheuttajat ja tutkiminenIlman selkeää syytä alkanut kiveskipu tuntuu usein vain lievänä jomotuksena ja menee yleensä itsestään ohi. Kiveksen tai lisäkiveksen tulehdukseen voivat viitata kivun lisäksi kiveksen tai kivespussin alueen turvotus, kuumotus ja punoitus. Kiveksen kiertymässä kipu alkaa tyypillisesti äkillisenä ja voimakkaana alavatsalla ja siirtyy sitten kivespussin seutuun. Tämän lisäksi kives voi turvota. Kiveksen kiertymä on erityisen yleinen kasvuikäisillä pojilla. Kiveskivun tarkan syyn selvittäminen vaatii käyntiä lääkärin vastaanotolla. Perustutkimuksiin kuuluvat mm. alavatsan sekä sukupuolielinten tarkastelu ja tunnustelu. Tarvittaessa laboratoriokokeiden avulla (kuten CRP, virtsanäyte ja sukupuolitauteja seulovat testit) voidaan etsiä mahdollista tulehdusta ja sen aiheuttajaa. Kivesten ultraäänitutkimuksella voidaan tarkastaa poikkeavia löydöksiä kivesten alueelta.

Sisäsynnytintulehdus eli pelvic inflammatory disease (PID) tarkoittaa kohdunkaulan kautta munasarjoihin tai munanjohtimiin nousevaa tulehdusta. Siitä käytetäänkin myös nimeä munasarjatulehdus. Tärkeimmät sisäsynnytintulehduksen aiheuttajat ovat sukupuolitaudit klamydia ja tippuri, mutta pieni osa on myös hengitysteiden tai suolistobakteerien aiheuttamia. Vaivasta kärsii yleisimmin nuoret hedelmällisessä iässä olevat, yhdynnät aloittaneet naiset.Sisäsynnytintulehduksen oireet ja toteaminenSisäsynnytintulehdus nousee kohdunkaulan kanavan kautta tulehduttaen kohdun limakalvon ja edelleen munanjohtimet ja/tai munasarjat. Vaiva voi olla joko akuutti eli äkillinen tai krooninen eli pitkäaikainen. Äkillisenä tulehdus voi olla hyvin lieväoireinen, jopa oireeton (etenkin kun aiheuttajana on klamydia) tai oireiltaan voimakas. Oireet alkavat usein kuukautisvuodon jälkeen. Oireina voi esiintyä alavatsakipua joka pahenee tärinästä, poikkeavaa valkovuotoa esimerkiksi välivuotona tai yhdynnän jälkeisenä vuotona, lämpöä, kuumetta tai virtsankirvelyä. Tulehdus voi jäädä vaivaamaan myös kroonisena eli pitkäaikaisemmin. Mitä paremmin akuutti tulehdus todetaan ja hoidetaan, sitä epätodennäköisempää on, että vaiva kroonistuisi. Pitkäaikaisia vaivoja ovat muun muassa pitkäaikaiset alavatsakivut, lapsettomuus tai kohdunulkoiset raskaudet. Sisäsynnytintulehdusta epäiltäessä lääkäri tekee gynekologisen tutkimuksen, jonka aikana otetaan usein papa-näyte ja tulehdusnäytteitä. Akuutin tulehduksen aikana alavatsa, munasarjat ja kohtu aristavat yleensä tutkimuksessa. Virtsanäyte ja verikokeet, kuten tulehdusarvo (CRP), kuuluvat rutiinitutkimuksiin. Klamydiaa ja tippuria voidaan tutkia erillisen virtsanäytteen avulla. Jos oireet ovat voimakkaat, voidaan miettiä tarkempia kuvantamistutkimuksia kuten gynekologista ultraäänitutkimusta tai magneettikuvantamista.