Osuvimmat tulokset: Alavatsakipu

Keskenmeno tarkoittaa raskauden ennenaikaista tahatonta keskeytymistä, jonka oireena on yleensä verenvuotoa sekä alavatsakipuja. Noin 10-15 % raskauksista päättyy keskenmenoon. Syytä keskenmenoon ei yleensä saada selville, mutta tutkimuksissa noin puolessa tapauksista sikiön perimäaineksessa eli kromosomeissa on todettu poikkeavuuksia. Keskenmenon riski lisääntyy äidin iän mukaisesti. Keskenmenon oireet ja tutkiminenYleensä keskenmeno tapahtuu ennen 12. raskausviikkoa eli alkuraskauden aikana. Oireina varsinaisessa keskenmenossa on melko runsas verenvuoto emättimestä sekä alavatsakipu, johon voi liittyä myös kramppeja.Niin sanotussa uhkaavassa keskenmenossa verenvuoto on niukkaa ja alavatsakipu vähäistä. Tällöin normaali raskauden jatkuminen on vielä mahdollista. Uhkaavaa keskenmenoa voi olla vaikea erottaa alkuraskauden vaarattomasta verenvuodosta ("valekuukautiset"), jota esiintyy joka neljännellä naisella. Tällöinkin vuoto on yleensä niukkaa, eikä siihen liity supistelun tapaisia kipuja.Keskenmenoa epäiltäessä yleislääkäri tai gynekologi voi tehdä gynekologisen tutkimuksen, jossa kohdunkaulan tilanne selvitetään tunnustelemalla ja tähystämällä emättimen kautta. Kohtua ja sikiötä voidaan tutkia tarvittaessa ultraäänellä eli kaikukuvauksella. Myös verikokeilla, kuten tulehdusarvon (CRP) ja raskaushormonin (hCG) pitoisuuden määrittämisellä sekä virtsanäytteellä voidaan seurata äidin ja raskauden tilaa sekä tutkia mahdollisia vuotoa aiheuttavia tulehduksia.

Eturauhastulehdus eli prostatiitti voi olla joko äkillinen tai pitkäaikainen. Äkillisen eturauhastulehduksen aiheuttaa yleensä omalta iholta lähtöisin oleva bakteeri, joka nousee virtsaputkea pitkin eturauhaseen. Pitkäaikaisessa eturauhastulehduksessa bakteereja ei yleensä ole löydettävissä, vaan vaivan todennäköisin aiheuttaja on eturauhastiehyiden tukkeutuminen. Pitkäaikainen tulehdus on yleisempi: siitä kärsii vuosittain jopa 14 000 miestä / 100 000 suomalaista miestä kohti ja se yleistyy iän myötä.Eturauhastulehduksen oireet ja tutkiminenÄkillisen eturauhastulehduksen oireita ovat tihentynyt virtsaamistarve, kirvely virtsatessa sekä kivut alavatsalla. Yleisoireet, kuten kuume tai huonovointisuus, ovat myös yleisiä. Oireet alkavat usein nopeasti ja voivat olla rajujakin.Pitkäaikaisessa eturauhastulehduksessa oireet ovat samankaltaisia, mutta lievempiä: tihentynyttä virtsaamistarvetta ja kirvelyä virtsatessa sekä epämääräistä tunnetta alavatsalla tai sukuelinten alueella. Istuminen voi tuntua hankalalta. Joskus voi esiintyä myös verta siemennesteessä. Sen sijaan kuumetta tai muita yleisoireita ei pitkäaikaisessa eturauhastulehduksessa tavallisesti ole.Lääkäri tutkii sukuelinten alueen sekä tunnustelee eturauhasen peräaukon kautta eturauhatulehdusta epäiltäessä. Lisäksi taudin toteamisessa voidaan käyttää laboratoriokokeita, kuten tulehdusarvon (CRP) mittaamista, tai virtsakokeita. Äkillisessä eturauhastulehduksessa sukupuolitautien mahdollisuus voidaan sulkea pois laboratoriokokeiden avulla.

Virtsatietulehdus tarkoittaa joko virtsarakon (kystiitti) tai munuaisaltaan (pyelonefriitti) tulehdusta. Virtsatietulehduksen aiheuttaa yleensä oman ihon bakteeri: se nousee virtsaputkea pitkin joko virtsarakkoon tai ylemmäs munuaisaltaaseen saakka. Virtsatietulehduksen riski kasvaa iän mukana ja se on hyvin yleinen varsinkin naisilla: vähintään joka toinen nainen sairastaa sen ainakin kerran elämänsä aikana. Virtsatietulehduksen oireet ja tutkimukset Virtsatietulehdus ja erityisesti virtsarakon tulehdus (kystiitti) aiheuttavat yleensä hyvin tyypilliset oireet: tiheävirtsaisuus, virtsaamispakko ja kirvely virtsatessa. Myös epämääräistä alavatsakipua tai verta virtsassa voi esiintyä. Aikuisilla virtsarakon tulehdukseen ei yleensä liity kuumetta. Myöskään pelkkä virtsan poikkeava haju tai väri eivät välttämättä viittaa virtsatietulehdukseen. Vanhuksilla virtsarakon tulehduksen ainoa oire voi olla sekavuus. Virtsaputken tulehduksessa (uretriitti) kirvely virtsatessa on myös hyvin tyypillinen oire. Virtsaputkentulehdus liittyy kuitenkin yleensä sukupuolitauteihin ja on huomattavasti rakkotulehdusta harvinaisempi. Munuaisaltaan tulehduksessa (pyelonefriitti) tyypillisiä oireita ovat mm. kylki- tai selkäkipu, kuume ja yleisvoinnin lasku. Myös virtsaoireet ovat tavallisia, mutta aina niitä ei välttämättä esiinny. Iäkkäämmillä ihmisillä ainoa pyelonefriitin oire voi olla yleistilan lasku. Virtsatietulehdukset ovat pääsääntöisesti naisten vaiva. Naisilla virtsaputki on selkeästi lyhyempi kuin miehillä ja bakteerit nousevat herkemmin virtsarakkoon saakka. Miehillä virtsatietulehdus liittyy yleensä johonkin virtsateiden rakenteelliseen vikaan tai iäkkäämmillä eturauhasen hyvänlaatuiseen liikakasvuun. Tällöin virtsa ei pääse kulkemaan esteettömästi virtsaputkessa, mikä altistaa tulehduksille. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat mm. vatsan ja selän tunnustelu sekä koputtelu virtsatietulehdusta epäiltäessä. Epäselvissä tilanteissa lääkäri tekee myös gynekologisen tutkimuksen. Virtsanäyte on virtsatietulehduksen perustutkimus. Sillä voidaan tutkia mm. tulehdusta aiheuttaneen bakteerin tyyppi ja herkkyys eri antibiooteille. Myös monet sukupuolitaudit voidaan todeta virtsanäytteellä. Munuaistason tulehdusta epäiltäessä otetaan lisäksi verikokeita (kuten tulehdusarvo eli CRP). Miehiltä tarkastetaan sukuelimet sekä tunnustellaan eturauhanen peräaukon kautta. Eturauhasen tilaa tutkitaan tarvittaessa verikokeella (PSA, prostatasepsifinen antigeeni). Mikäli selvää syytä virtsatietulehdukselle ei löydy, voi miestentauteihin perehtyneen erikoislääkärin (urologi) arviosta olla hyötyä.

Virtsaumpi tarkoittaa tilaa, jossa virtsaaminen ei onnistu normaalisti ja tämän vuoksi virtsaa kertyy virtsarakkoon joskus suuriakin määriä. Vaiva voi kehittyä äkillisesti tai pidemmän ajan kuluessa. Virtsaumpi on selkeästi yleisempi miehillä ja tavallisin virtsaummen syy onkin eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu. Virtsaumpea voivat aiheuttaa myös mm. tietyt lääkkeet, leikkauksen jälkitilat, liika alkoholin käyttö tai kylmettyminen. Virtsaummen aiheuttajat ja tutkimuksetVirtsaumpi voi kehittyä joko äkillisesti tai pidemmän ajan kuluessa. Äkillinen virtsaumpi aiheuttaa usein selkeitä oireita: virtsaaminen ei onnistu ja alavatsalla tuntuu jomottavaa kipua.Pidemmän ajan kuluessa syntyvä virtsaumpi voi kehittyä salakavalammin, koska virtsarakon hermot tottuvat rakon hitaaseen venymiseen. Virtsaaminen voi onnistua osittain, mutta rakko ei kuitenkaan tyhjene kunnolla. Alavatsalla voi tuntua epämääräistä paineen tunnetta (ei varsinaista kipua) ja lisäksi voi esiintyä ns. ylivuoto-oireina virtsankarkailua tai tiheävirtsaisuutta.Virtsaumpi liittyy useimmiten miesten eturauhasen hyvänlaatuiseen liikakasvuun, jonka muita oireita ovat mm. heikentynyt virtsasuihku, yövirtsaaminen sekä virtsarakon huono tyhjeneminen. Vaivaa voivat aiheuttaa kuitenkin myös virtsaputken kuroutumat, hermostolliset sairaudet (kuten MS-tauti), leikkausten jälkitilat, tietyt lääkkeet (kuten esim. keuhkoahtaumataudin hoidossa käytetyt antikolinergiset lääkkeet), jännittyminen tai liika alkoholin käyttö. Joskus taustalla voi olla myös mm. virtsateiden tai eturauhasen kasvain tai virtsaputken kivi. Naisilla virtsaumpi voi kehittyä myös alkuraskauteen ja kohdun kasvamiseen liittyen tai vaihdevuosiin liittyvän limakalvojen kuivumisen seurauksena.Mikäli virtsaumpeen liittyy ulosteen pidättämisen ongelmaa, tunnottomuutta reisien sisäsivuilla ja jalkojen voimattomuutta, kyse voi olla selkärangan välilevypullistumasta. Tällöin hoitoon on hakeuduttava välittömästi.Virtsaummen tarkempi tutkiminen tapahtuu yleislääkärin, geriatrin (ikäihmiset), urologin (miespotilaat) tai gynekologin (naispotilaat) vastaanotolla. Lääkärin perustutkimuksiin virtsaumpea epäiltäessä kuuluu mm. vatsan tunnustelu ja koputtelu virtsarakon koon määrittämiseksi. Naisilla gynekologinen tutkimus saattaa olla tarpeen. Tarvittaessa virtsarakossa olevan virtsan määrää voidaan arvioida myös ultraäänitutkimuksen avulla. Jatkotutkimuksina voidaan lisäksi ottaa virtsanäyte sekä muutamia verikokeita (kuten krea, PSA ja verensokeri).

Endometrioosi tarkoittaa tilaa, jossa kohdun limakalvon tapaista kudosta esiintyy pesäkemäisinä muutoksina kohdun ulkopuolella, mm. vatsaontelon kalvoissa. Tämä aiheuttaa paikallisen ärtymysreaktion ja kipua, usein samassa rytmissä normaalin kuukautiskierron kanssa. Syytä endometrioosille ei tiedetä, mutta ilman naissukupuolihormonia eli estrogeeniä ei oireita yleensä ilmene eivätkä vaihdevuosi-iän ylittäneet naiset yleensä kärsi endometrioosista. Vaiva on yleinen hedelmällisessä iässä olevilla naisilla: siitä kärsii jossakin muodossa noin joka kymmenes. Endometrioosin oireet ja tutkiminen Endometrioosi aiheuttaa tavallista voimakkaampia kuukautiskipuja alavatsalla, jotka alkavat muutama päivä ennen kuukautisten alkua. Kipuja voi ilmaantua myös virtsatessa, ulostettaessa, yhdynnän aikana tai tärinän aiheuttamana. Myös vuotohäiriöitä, kuten ylimääräistä tiputtelevaa vuotoa, voi esiintyä (katso tarkemmin gynekologiset vuotohäiriöt). Tutkimuksissa endometrioosi on yhdistetty myös lapsettomuuteen. Endometrioosi diagnosoidaan yleislääkärin tai gynekologin tutkimuksissa. Vastaanotolla perustutkimuksiin kuuluu gynekologinen tutkimus. Lisätutkimuksena käytetään yleensä gynekologista ultraäänitutkimusta. Varmuudella endometrioosi voidaan todentaa vatsaontelon tähystystutkimuksella eli laparoskopialla. Joissakin tapauksissa (kuten leikkausta suunniteltaessa) voi lantion alueen magneettikuvaus eli MRI olla hyödyllinen.

Sisäsynnytintulehdus eli pelvic inflammatory disease (PID) tarkoittaa kohdunkaulan kautta munasarjoihin tai munanjohtimiin nousevaa tulehdusta. Siitä käytetäänkin myös nimeä munasarjatulehdus. Tärkeimmät sisäsynnytintulehduksen aiheuttajat ovat sukupuolitaudit klamydia ja tippuri, mutta pieni osa on myös hengitysteiden tai suolistobakteerien aiheuttamia. Vaivasta kärsii yleisimmin nuoret hedelmällisessä iässä olevat, yhdynnät aloittaneet naiset.Sisäsynnytintulehduksen oireet ja toteaminenSisäsynnytintulehdus nousee kohdunkaulan kanavan kautta tulehduttaen kohdun limakalvon ja edelleen munanjohtimet ja/tai munasarjat. Vaiva voi olla joko akuutti eli äkillinen tai krooninen eli pitkäaikainen. Äkillisenä tulehdus voi olla hyvin lieväoireinen, jopa oireeton (etenkin kun aiheuttajana on klamydia) tai oireiltaan voimakas. Oireet alkavat usein kuukautisvuodon jälkeen. Oireina voi esiintyä alavatsakipua joka pahenee tärinästä, poikkeavaa valkovuotoa esimerkiksi välivuotona tai yhdynnän jälkeisenä vuotona, lämpöä, kuumetta tai virtsankirvelyä. Tulehdus voi jäädä vaivaamaan myös kroonisena eli pitkäaikaisemmin. Mitä paremmin akuutti tulehdus todetaan ja hoidetaan, sitä epätodennäköisempää on, että vaiva kroonistuisi. Pitkäaikaisia vaivoja ovat muun muassa pitkäaikaiset alavatsakivut, lapsettomuus tai kohdunulkoiset raskaudet. Sisäsynnytintulehdusta epäiltäessä lääkäri tekee gynekologisen tutkimuksen, jonka aikana otetaan usein papa-näyte ja tulehdusnäytteitä. Akuutin tulehduksen aikana alavatsa, munasarjat ja kohtu aristavat yleensä tutkimuksessa. Virtsanäyte ja verikokeet, kuten tulehdusarvo (CRP), kuuluvat rutiinitutkimuksiin. Klamydiaa ja tippuria voidaan tutkia erillisen virtsanäytteen avulla. Jos oireet ovat voimakkaat, voidaan miettiä tarkempia kuvantamistutkimuksia kuten gynekologista ultraäänitutkimusta tai magneettikuvantamista.