Osuvimmat tulokset: Suorituskyvyn heikkeneminen

Keuhkoahtaumatauti eli COPD (engl. Chronic obstructive pulmonary disease) on pääasiassa tupakoitsijoiden pitkäaikainen ja palautumaton keuhkoputkia ahtauttava sairaus, johon voi liittyä mm. keuhkolaajentumaa ja pitkäaikaista keuhkoputkien tulehdusta. Keuhkoahtaumatauti on yleinen vaiva: siihen sairastuu arviolta 10 % aikuisväestöstä. Tupakointi kasvattaa sairastumisriskiä ainakin kolminkertaiseksi.Keuhkoahtaumataudin (COPD) oireet ja tutkiminenYleisin keuhkoahtaumataudin alkuvaiheen oire on keuhkojen suurentunut limaneritys. Tämä voi aiheuttaa yskää ja usein puhutaankin niin kutsutusta tupakkayskästä. Taudin edetessä alkaa esiintyä myös hengenahdistusta ja fyysisen suorituskyvyn heikkenemistä.Keuhkoahtaumatauti todetaan lääkärin perustutkimuksessa, johon kuuluu mm. keuhkojen ja hengitysäänien kuuntelu stetoskoopin avulla. Lisäksi taudin diagnosoimiseen käytetään keuhkojen röntgenkuvaamista sekä keuhkojen toimintakoetta (spirometria), jossa voidaan tarkastella keuhkojen tilavuutta ja suorituskykyä. On tärkeää todeta keuhkoahtaumatauti mahdollisimman varhain, jotta palautumattomia muutoksia voitaisiin estää. Joskus keuhkoahtaumataudin ja astman erottelu voi olla vaikeaa.

Sydämen vajaatoiminta on tila, jossa sydänlihas ei pysty pumppaamaan verta elimistöön vaadittavalla teholla. Sen aiheuttaa aina jokin muu sydänsairaus, kuten sepelvaltimotauti, eteisvärinä tai verenpainetauti. Sydämen vajaatoiminta on iän myötä yleistyvä vaiva: alle 50-vuotiailla se on hyvin harvinainen, mutta yli 80-vuotiaista sitä sairastaa joka kymmenes.Sydämen vajaatoiminnan oireet ja tutkiminenSydämen vajaatoiminta voi ilmentyä sydämen vasemman tai oikean puolen vajaatoimintana, ja oireet näissä ovat osin erilaisia. Myös molemminpuolinen vajaatoiminta on tavallista.Vasemman puolen vajaatoiminta on yleisempää, ja sen oireita ovat mm. hengenahdistus sekä heikkenevä rasituksen sieto, koska sydän ei jaksa pumpata keuhkoista tulevaa verta riittävästi eteenpäin. Oikean puolen vajaatoiminnassa oireina esiintyy yleensä säärien tai nilkkojen turvotusta (katso tarkemmin jalkojen turvotus). Vaikeassa sydämen vajaatoiminnassa paino voi nousta, hengitys erityisesti makuuasennossa käy työlääksi ja saattaa ilmaantua kuivaa yskää.Sydämen vajaatoiminnan tunnistaminen vaatii aina käynnin lääkärin vastaanotolla. Yleislääkärin perustutkimukseen kuuluu mm. sydänäänien ja keuhkojen kuuntelu stetoskoopilla sekä mahdollisten jalkaturvotusten tutkiminen. Lisäselvyyttä vajaatoimintaan saadaa sydänfilmin (EKG), keuhkoröntgenkuvauksen ja verikokeiden avulla. Lisäksi sydäntautien erikoislääkäri eli kardiologi voi tutkia vajaatoimintaa sydämen ultraäänen eli kaikututkimuksen avulla.

Eteisvärinä eli flimmeri tarkoittaa tilaa, jossa sydämen eteiset supistuvat epäsäännöllisesti ja nopeasti. Sydämen eteisten tehtävä on normaalisti säännöllisesti supistumalla pumpata niihin tullut veri kammioihin, joista veri lähtee eteenpäin verisuonistoon. Eteiset rytmittävät myös kammioiden supistumista. Eteisvärinässä eteisten epäsäännöllisen ja nopean supistumisen vuoksi kammiotkaan eivät enää supistu säännöllisesti ja sydämen normaali tasainen rytmi häiriintyy. Usein flimmerin taustalla on jokin sydänsairaus. Yli 45-vuotiaista neljä henkilöä kymmenestä saa eteisvärinän elämänsä aikana.Eteisvärinän oireet ja tutkiminenEteisvärinän eli flimmerin tyyppioire on nopea ja epäsäännöllinen pulssi, johon usein liittyy suorituskyvyn heikkenemistä ja ahdistavaa oloa. Muina oireina eteisvärinä aiheuttaa mm. rintakipua, huimausta ja väsymystä. Oireet ovat hyvin yksilöllisiä ja joskus eteisvärinä saattaa olla täysin oireetonkin.Eteisvärinä aiheuttaa myös sydämen pumppaustehon heikentymistä, minkä aiheuttamista oireista on kerrottu tarkemmin erillisessä artikkelissa sydämen vajaatoiminta.Eteisvärinä on mahdollista havaita itsekin pulssia tunnustelemalla, mutta vaivan tutkiminen vaatii aina käyntiä yleislääkärin tai kardiologin (sydänsairauksien erikoislääkäri) vastaanotolla. Lääkärin suorittamaan perustutkimukseen eteisvärinää epäiltäessä kuuluvat mm. sydämen ja keuhkojen kuuntelu stetoskoopilla sekä verenpaineen mittaaminen. Epätasainen eteisvärinärytmi näkyy sydänfilmissä (EKG). Yleensä lääkäri määrää myös keuhkojen röntgenkuvan sekä muutamia verikokeita.

Mykoplasma pneumoniae on pienikokoinen bakteeri, joka aiheuttaa normaalisti melko lieväoireisia hengitystietulehduksia. Tauti on tavallinen lapsilla ja nuorilla, ja se esiintyy usein epidemioina. Mykoplasman aiheuttama tulehdus parantuu normaalisti itsestään, mutta oireet voivat kestää jopa 2-3 viikkoa. Joskus hoidoksi voidaan tarvita myös antibiootteja. Mykoplasma-tulehduksen oireet ja tutkiminen Mykoplasma aiheuttaa hyvin samankaltaisia oireita kuin muutkin hengitystietulehdukset: kurkkukipua, yskää, kuumetta, tukkoisuutta, päänsärkyä sekä lihas- ja nivelkipuja. Pelkästään oireiden perusteella sitä onkin vaikea erottaa esim. flunssasta tai keuhkoputkentulehduksesta. Myös iho-, silmä-, vatsa- ja keskushermosto-oireita voi esiintyä.  Mykoplasma on mahdollinen, jos epidemia on meneillään tai jos potilaan lähipiirissä on todettu mykoplasma-tulehdus, ja oireet ovat samantyyppiset. Tavallisesti mykoplasmaa aletaan epäillä silloin, kun yskä ja muut oireet sekä rasituksessa aaltoileva kurkun karheus ja lievä kuumeilu jatkuvat pidempään. Silloin lääkärillä käynti voi olla paikallaan. Tulehduksesta voi seurata pidempikin alikuntoisuus, vaikka tauti itsessään on parantunut. Mykoplasma voi aiheuttaa myös keuhkokuumeen, ja huonosti hoidettuun tulehdukseen voi liittyä jälkitauteja, kuten poskiontelotulehdus, korvatulehdus tai jopa sydänlihastulehdus (myokardiitti). Lääkäri voi tutkimisen lisäksi tarkistaa yleiset tulehdusveriarvot. Ne voivat olla normaalit tai hieman koholla. Lisäksi voidaan mitata mykoplasma -vasta-aineita, joita on kahta eri muotoa: Taudin aktiivisessa vaiheessa nousevat IgM-luokan vasta-aineet ja pidemmäksi ajaksi koholle jäävät IgG-luokan vasta-aineet. Vasta-ainetasot voivat taudin alkuvaiheessa olla normaalit, ja nousua saattaa näkyä vasta parin viikon sisään otettavassa uudessa näytteessä, mikä varmistaa tuoreen tulehduksen. Joskus harvoin diagnoosi varmistuu yhdestä näytteestä. Myös mykoplasma-pikatestejä on olemassa, mutta niitä ei ole aina käytettävissä.  Mykoplasma-tulehdus ei anna pysyvää vastustuskykyä taudille, joten sairauden voi saada uudelleen. Hankalaksi mykoplasman diagnosoinnin tekee se, että uuden tulehduksen yhteydessä akuutin vaiheen vasta-aineet eivät välttämättä nouse samalla lailla kuin ensimmäisen tartunnan aikana. Joskus korkeiden IgG-luokan vasta-aineiden tulkitaan virheellisesti tarkoittavan tuoretta mykoplasma-infektiota, ja potilasta saatetaan hoitaa pitkälläkin antibioottikuurilla.

Sydäninfarkti tarkoittaa sydämen oman paikallisen verenkierron estymistä, jonka vuoksi osa sydänlihaksesta jää ilman sille elintärkeää happea. Verenkierto estyy yleensä sepelvaltimotaudin aiheuttaman sydämen oman ison verisuonen tukkeuman vuoksi, jolloin sepelvaltimossa kolesterolia sisältävä ja ahtaumaa aiheuttava pullistuma repeää. Sekä sydäninfarktin ilmaantuvuus että kuolleisuus on laskenut Suomessa merkittävästi viime vuosikymmeninä. Nykyisin reilu 20 000 suomalaista saa sydäninfarktin vuosittain.Sydäninfarktin oireet ja tutkiminenSydäninfarkti aiheuttaa hapenpuutetta ja lopulta kuolion sydämessä (joka on itsessään siis lihas) ja on sen vuoksi vakava tapahtuma. Sydäninfarktin selkein ja yleisin oire on yleensä keskellä rintaa tai rintalastaa tai rintalastan takana tuntuva voimakas kipu. Kipu voi myös säteillä tai sijaita olkavarsissa, lapojen välissä, ylävatsalla tai leukaperissä. Voimakkaaseen kipuun voi liittyä hikoilua (”kylmä hiki”), pahoinvointia ja voimakasta hengästymistä. Kipu voi tuntua puristavana, vannemaisena tai vähäisempänä tuntemuksena kuten närästyksenä. Joillakin henkilöillä, kuten vanhuksilla, diabetesta sairastavilla tai muistisairailla, kipu voi olla vähäisempääkin, sillä näiden sairauksien vuoksi kivun aistiminen voi olla alentunut. Tällöin ainoat oireet voivat olla pahoinvointi ja heikko olo.Sydäninfarktissa rintakipu ei helpotu, toisin kuin pelkässä sepelvaltimotaudissa. Sepelvaltimotaudissa rintakipua voi esiintyä rasituksessa, mutta se helpottaa nopeasti levähdettäessä. Sydäninfarktin edetessä hapenpuute voi saada aikaan sydämen pumppauksen häiriöitä, rytmihäiriöitä ja jopa tajunnan menetyksen ja kuoleman.Sydäninfarktin toteaminen tapahtuu sydänfilmin eli EKG:n, verikokeiden (muun muassa sydänlihasmerkkiaineet kuten troponiini), sekä potilaan tutkimisen ja oireiden selvittämisen avulla.