Osuvimmat tulokset: Kipu

Polvikipu tarkoittaa polven alueelle paikallistuvaa aristusta tai kipua. Polvikivun yleisimpiä syitä ovat erilaiset tapaturman seurauksena syntyneet nivelside-, nivelkierukka- tai ristisidevammat sekä polvilumpion sijoiltaanmeno. Iäkkäillä yleisin polvikivun aiheuttaja on polvinivelen nivelrikko.Polvikivun aiheuttajat ja tutkiminenPolvikipu on hyvin yleinen vaiva. Sen yleisimpiä aiheuttajia ovat erilaiset kaatumiset tai tapaturmat, jotka voivat aiheuttaa polvivammoja iskun, väännön tai polven kiertymisen kautta. Tällöin tyypillisin oire on äkillinen, kova polvikipu sekä polven turpoaminen. Jos kyseessä on vain lievä vamma, kuten nivelsiteiden venähdys, voi jalalla yleensä kävellä ja kipukin on lievempää. Suurempi vamma (kuten nivelsiteiden revähdys tai nivelkierukan vamma) on yleensä kyseessä, jos polvi pettää alta, jää lukkoon tai jalalle ei pysty laittamaan painoa ollenkaan. Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio on erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten tapaturma. Siinä polvilumpio siirtyy hetkellisesti pois paikaltaan polven vääntymisen seurauksena. Oireena on kovaa polvikipua ja nopeasti kehittyvä turvotus. Kipeälle jalalle voi olla vaikea ottaa painoa.Polven nivelrikko on erityisesti iäkkäiden ihmisten vaiva. Alussa nivelrikon oireet ilmaantuvat rasituksessa ja helpottuvat levossa, myöhemmin myös lepokipua voi esiintyä. Tyypillisin oire on polvessa tuntuva jomottava kipu, mutta kipu voi säteillä myös lähialueille. Aamu- tai liikkeellelähtöjäykkyyttä tai polven turpoamista rasituksen jälkeen voi myös esiintyä.Polvilumpion limapussitulehdus sekä nk. hyppääjän polvi voivat myös aiheuttaa polvikipua. Nämä vaivat syntyvät yleensä poikkeavan tai liiallisen rasituksen seurauksena. Limapussitulehduksessa polvilumpion alla sijaitseva limapussi ärtyy, turpoaa ja muuttuu kipeäksi. Hyppääjän polvi puolestaan on tyypillisesti urheilijoiden vaiva, joka voi syntyä esim. toistuvien hyppyjen aiheuttamasta rasituksesta. Tällöin kipu tuntuu alkuksi vain urheilusuoritusten jälkeen, mutta myöhemmin kipua voi esiintyä myös levossa. Hieman vastaava tila on murrosikäisillä todettava Osgood-Schlatterin tauti, jossa reisilihaksen jänteen kiinnityskohta sääriluun etupinnassa muuttuu aristavaksi ja kipeäksi.Nivelreuma voi myös oireilla polvikipuna. Usein se alkaa kuitenkin molemminpuolisesti pienemmistä nivelistä. Kivun lisäksi voi esiintyä nivelen turvotusta, liikutusarkuutta tai leposärkyä sekä yleisoireita (kuten lievää kuumeilua tai väsymystä). Polvessa voi esiintyä myös bakteerin aiheuttamia niveltulehduksia. Tällöin kivun lisäksi oireina voi olla kuumetta tai polven kuumotusta.Muita polvikivun aiheuttajia ovat mm. polven nivelpussin tyräpullistuma (nk. Bakerin kysta), joka aiheuttaa oiretta erityisesti polvitaipeen puolelle, sekä polvilumpion rustoa vaurioittava kondromalasia.Polvikipu on helppo todeta itsenäisesti, mutta sen aiheuttajan tarkka toteaminen vaatii yleensä yleislääkärin, fysiatrin tai ortopedin vastaanoton. Liikuntavammoissa myös liikutalääketieteen erikoislääkäri voi olla avuksi. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat mm. polven liikkeiden tutkiminen ja polven alueen tunnustelu. Lisäksi lääkäri testaa nivel- ja ristisiteiden, polvilumpion sekä nivelkierukoiden tilanteen. Myös ylimääräisen nivelnesteen poistaminen ja mahdollisen polven sisäisen verenvuodon toteaminen ohuella neulalla saattaa tulla kyseeseen.Röntgenkuvaus kuuluu usein perustutkimuksiin – erityisesti murtumaa tai nivelrikkoa epäiltäessä. Tulehdusta tai nivelreumaa epäiltäessä lääkäri voi lisäksi määrätä verikokeita (kuten tulehdusarvo [CRP] tai reumatekijä). Tarvittaessa käytetään tarkempia kuvantamistutkimuksia (kuten polven magneettikuvaus) tai polven tähystystutkimusta.Mikäli polvikivun syynä on poikkeava jalkaterän asento ja siitä aiheutuva polven rasitus, jalkaterapeutti voi tutkia jalan toimintaa tarkemmin. Myös erityisestä askel- ja alaraaja-analyysistä voi olla hyötyä.

Polven nivelrikko eli artroosi tarkoittaa tilaa, jossa polvinivelen rustopinta vaurioituu. Tämä johtaa nivelruston ohentumiseen ja lopulta osittaiseen häviämiseen. Polven nivelrikon tarkkaa syntytapaa ei tunneta, mutta sen riskiä lisäävät mm. ikääntyminen, ylipaino sekä nivelvammat. Kyse on iän myötä yleistyvästä vaivasta: alle 45-vuotiailla polvinivelrikkoa ei esiinny juuri lainkaan, mutta sen määrä lisääntyy 55 ikävuodesta alkaen. Yli 75-vuotiaista miehistä polven nivelrikkoa sairastaa jo noin 15 % ja naisista noin 30 %.Polven nivelrikon oireet ja tutkimuksetPolven nivelrikko aiheuttaa pääoireena kipua, joka tuntuu melko paikallisesti polven alueella. Joskus kipu voi säteillä myös säären yläosaan. Aluksi kipu tuntuu lähinnä polvea rasittaessa ja helpottuu levossa, mutta myöhemmässä vaiheessa myös lepokipua (esim. öisin) voi esiintyä.Muita polven nivelrikon oireita ovat mm. polven turvotus ja kävelyvaikeudet. Yön jäljiltä tai pitkän paikallaan olon jälkeen polvi saattaa tuntua myös jäykältä. Pitkälle edenneessä nivelrikossa portaiden käveleminen, seisomaan nouseminen ja jopa pukeutuminen voivat käydä vaikeiksi.Polven nivelrikko diagnosoidaan yleislääkärin, fysiatrin tai ortopedin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimukseen kuuluvat mm. liikkumiskyvyn havainnointi (kyykistyminen ja käveleminen) sekä polven tarkempi tunnustelu (nivelen liikelaajuudet, nivelrakojen tunnustelu ja nivelsiteiden napakkuus). Lisätutkimuksena on lähes aina polven röntgenkuvaus. Joskus kyseeseen voivat tulla myös magneettikuvaus eli MRI, polven tähystys tai verikokeet muiden polvivaivoja aiheuttavien syiden poissulkemiseksi.

Pinnallinen laskimotulehdus tarkoittaa yleensä jaloissa esiintyvää pinnallisen laskimon pientä tukosta ja tästä aiheutuvaa ärsytysperäistä tulehdustyyppistä reaktiota. Tila on hyvin harvoin varsinainen bakteerin aiheuttama tulehdus. Vaivalle altistavat pitkäaikainen laskimoiden vajaatoiminta ja suonikohjut, hyytymishäiriöt sekä pinnallinen iskuvamma. Vaiva on vaarattomampi ja yleisempi kuin syvä laskimotukos.Pinnallisen laskimotulehduksen oireet ja toteaminenPinnallinen laskimotulehdus eli tromboflebiitti aiheuttaa usein oirealueelle tyypillisiä ärsytysperäisen tulehduksen oireita, kuten kipua, punoitusta, kuumotusta ja melko pienelle alueelle ilmaantuvaa turvotusta. Oireileva laskimokohta voi olla aristava ja kovemman tuntuinen. Etenkin laajempiin laskimotulehduksiin voi liittyä kuumeilua.Oireilu voi kestää kolmesta neljään viikkoa, mutta kovempi kohta laskimossa voi tuntua jopa kuukausia. Yleisimmin laskimotulehdus syntyy jalkoihin, mutta se voi ilmaantua myös muualle kehoon kuten kaulalle tai käsiin.Pinnallinen laskimotulehdus on sitä vaarattomampi mitä pienemmällä alueella se on. Laajemmat (halkaisijaltaan yli 5 cm) ja ylempänä eli lähempänä nivusta olevat laskimotulehdukset voivat olla haitallisempia, koska ne voivat johtaa joskus syvään laskimotukokseen tai vielä harvemmin keuhkoveritulppaan.Lievän pinnallisen laskimotulehduksen voi todeta itsekin yllämainittujen oireiden avulla. Epävarmassa tilanteessa lääkärin perustutkimus riittää yleensä vaivan toteamiseen. Laajemmissa ja etenkin polven yläpuolisissa tulehduksissa syvä laskimotukos voidaan sulkea pois laskimoiden ultraäänitutkimuksella. Verikokeista ei ole hyötyä pinnallisen laskimotulehduksen ja syvän laskimotukoksen erottelussa.

Lihasrevähdys tarkoittaa lihaksen vammaa, jossa lihassäikeitä katkeaa. Revähdyksessä voi katketa vain pari lihassäiettä tai lihas voi revetä kokonaan. Lihasrevähdykset ovat hyvin yleisiä ja niitä esiintyy tyypillisimmin urheilulajien yhteydessä. Iso osa tavallisista revähdyksistä paranee itsekseen eikä tarvitse ammattilaisen hoitoa, mutta joskus revähdys voi aiheuttaa merkittävääkin haittaa lihakselle ja sen toiminnalle.Lihasrevähdyksen oireet ja toteaminenLihasrevähdys syntyy yleensä lihaksen käytön eli kuormituksen ja jännityksen yhteydessä. Lihasrevähdykset ilmaantuvat usein urheilusuorituksen aikana, mutta niitä voi esiintyä myös muiden aktiviteettien, kuten työtehtävien tai tapaturmien yhteydessä. Revähdyksiä esiintyy yleisimmin takareiden, pohkeen ja vatsalihasten alueella, mutta lihasrevähdys on periaatteessa mahdollinen missä lihaksessa tahansa. Revähdys aiheuttaa usein revähdysalueen äkillisen, kovan kivun. Lihasrevähdyksen jälkeisiä tyyppioireita ovat lihasaristus ja kipu lihasta jännitettäessä tai venytettäessä. Lihassäikeiden repeäminen voi aiheuttaa lihaksessa verenvuotoa, joka voi näkyä paikallisena ihopullotuksena tai laajempana ihoalueen mustelmana. Laajempi repeämä voi haitata lihaksen toimintaa, mikä näkyy lihasvoiman heikentymisenä. Joskus koko lihas voi revetä, jolloin repeämäkohdassa on havaittavissa selkeä kuoppa. Hauislihaksen repeämä on melko yleinen etenkin iäkkäämmillä henkilöillä. Lihasrevähdyksen ensioireet rauhoittuvat revähdyksen laajuudesta riippuen usein jo parin päivän kuluessa eivätkä oireet enää useinkaan estä arkipäiväisiä toimia. Laajemmissa revähdyksissä tai repeämissä oireet voivat olla voimakkaampia ja jatkua pidempään. Lihasrevähdyksen paraneminen kestää yleensä kahdesta viikosta kuuteen viikkoon.Tyypillisen lihasrevähdyksen pystyy usein toteamaan oireiden ja vamman syntytapahtuman perusteella. Lihasvoiman heikkous voi olla tunnettavissa, mutta aluksi jo pelkkä kipukin voi estää lihaksen jännittämisen. Laajempi lihasvaurio voidaan todeta tarvittaessa ultraäänitutkimuksen tai magneettikuvantamisen avulla.

Katkokävely on tyypillinen alaraajojen valtimotaudin oire. Katkokävelyllä tarkoitetaan kävellessä ilmaantuvaa yleensä toisen pohkeen alueen kipua, voimattomuutta ja puutumista, joka pakottaa lopettamaan kävelemisen ja helpottuu hetki pysähtymisen jälkeen. Oireilu johtuu valtimoiden ahtautumisesta ja verenkierron heikkenemisestä. Alaraajojen valtimotauti on yksi valtimotaudin muodoista ja yleensä sitä tavataan keski-iän ylittäneillä henkilöillä. Alaraajojen valtimotaudin oireet ja tutkiminen Alaraajojen valtimotaudin tyypillisin oire on katkokävely. Oireilu ilmaantuu kävellessä, jolloin jalkojen lihakset tarvitsevat suuremman määrän happea verenkierrosta kuin levossa. Valtimon ahtautuminen heikentää verenkiertoa ja vähentää lihasten hapensaantia. Pysähtyminen helpottaa oireilua, mutta kävelyn jatkaminen tuo oireet taas esiin. Alaraajojen valtimotauti aiheuttaa usein pohkeen alueen oireita, koska pohje tarvitsee melko paljon verenkiertoa ja valtimo on normaalistikin siellä jo valmiiksi melko kapea. Myös selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa katkokävelyä, mutta tällöin oireilu esiintyy yleensä ylempänä pakaroiden tai reisien alueella. Tarkemmin selkäydinkanavan ahtaumasta on kerrottu artikkelissa spinaalistenoosi. Katkokävely ilmaantuu nopeammin kovemmassa rasituksessa kuten ylämäkeä käveltäessä. Verenkierron huononemisen vuoksi jalat voivat tuntua kylmiltä ja niitä voi paleltaa herkemmin.  Katkokävelyoireilu pahenee vain harvalla ajan myötä ja yleensä oireilu pysyy samanlaisena pitkäänkin. Joskus alaraajojen valtimotauti voi aiheuttaa äkillisiä oireita, mikäli valtimo tukkeutuu kokonaan. Tällöin oireina on usein äkillinen pohjekipu, jalan viileys, tunnottomuus ja ihon kalpeus. Alaraajojen valtimotautia epäiltäessä lääkäri tunnustelee jalkojen pulssit. Tarkempaa tietoa jalkojen valtimoista saadaan ns. doppler-ultraäänitutkimuksella, jossa verrataan nilkkojen ja olkavarsien verenkiertoa ja verenpaineita. Myös kuvantamisia, kuten magneetti- tai tietokonekuvantamisia varjoaineen kanssa, voidaan käyttää.