Osuvimmat tulokset: Päänsärky

Päänsärky on yleinen oire, jota käytännössä jokainen ihminen kokee joskus. Päänsäryn oireet, aiheuttajat ja tutkiminenAjoittaista päänsärkyä voivat aiheuttaa mm. liian vähäinen yöuni, stressi, kuukautisten alkaminen tai liiallinen alkoholinkäyttö. Tällöin päänsärky on yleensä ohimenevää ja melko lievää.Lyhytkestoinen päänsärky on yleinen oire myös tietyissä virus- ja bakteeritaudeissa. Tavalliseen flunssaan voi nuhan, kurkkukivun ja yskän lisäksi liittyä päänsärkyä. Poskiontelotulehduksessa päänsärky painottuu tyypillisesti poskipäihin tai otsalle. Influenssa puolestaan voi aiheuttaa korkean kuumeen ja lihassärkyjen lisäksi melko voimakastakin päänsärkyä. Toistuvassa päänsäryssä kivun luonne ja päänsärkyyn liittyvä muu oireilu voivat antaa viitteitä tarkemmasta päänsärkytyypistä. Esimerkiksi jyskyttävä, usein toispuoleinen päänsärky yhdessä pahoinvoinnin kanssa voi viitata migreeniin (katso: migreeni). Pantamainen, puristava päänsärky yhdessä niska-hartialihasten jäykkyyden kanssa liittyy usein jännityspäänsärkyyn (katso jännityspäänsärky). Purentavikaan puolestaan viittaa päänsärky, johon liittyy lisäksi leuan alueen kipuja (katso purentavaivat). Myös tietyt lääkkeet voivat olla toistuvan päänsäryn takana: mm. sydänvaivoihin käytettävä nitro, ehkäisypillerit ja jopa tavalliset kipulääkkeet säännöllisesti käytettyinä voivat aiheuttaa päänsärkyä. Lääkäri arvioi mahdollisten jatkotutkimusten tarpeen henkilön tutkimisen jälkeen. Verikokeita ja kuvantamistutkimuksia (kuten tietokonetomografia tai magneettikuvaus) käytetään vain, mikäli hermoston toiminnassa todetaan poikkeavaa tai esiintyy keskushermostotulehduksen tai aivopaineen nousun merkkejä. Purentavikojen (katso purentavaivat) kohdalla hammaslääkäri voi arvioida tarvittavat lisätutkimukset. Mikäli päänsärky johtuu silmän taittovirheistä, silmälääkäri voi tutkia mm. näön tarkkuutta ja mahdollista karsastusta.

Migreeni määritellään kohtaukselliseksi päänsäryksi, jonka tarkkaa syntymekanismia ei toistaiseksi tunneta. Alttius migreeniin on osittain perinnöllistä. Migreeniä esiintyy noin 15 prosentilla naisista ja 5 prosentilla miehistä.Migreenin oireet ja tutkiminenMigreeni aiheuttaa päänsärkyä, joka on useimmiten melko voimakasta, sykkivää ja ainakin aluksi toispuoleista. Särky voi sijaita eri puolilla päätä, esimerkiksi ohimoilla tai takaraivolla. Päänsäryn lisäksi voi esiintyä ruokahaluttomuutta, pahoinvointia sekä oksentamista. Yleensä henkilö haluaa migreenikohtauksen aikana olla paikallaan, ja kirkkaat valot voivat tuntua häiritseviltä.Noin 15 %:lla migreeniä sairastavista on esioireita (auraoireet) ennen varsinaista päänsärkyä: erilaisia näköhäiriöitä (sahalaitakuvio tai värisevä näköpuutos), ohimeneviä puheen ongelmia tai tuntopuutoksia. Joillakin voi esiintyä myös makeanhimoa, haukottelua tai väsymystä ennen varsinaista kohtausta.Migreenin toteaminen tapahtuu lääkärin vastaanotolla. Perustutkimukseen kuuluvat henkilön tarkan haastattelun lisäksi vastaanotolla tehtävä aivohermojen tutkimus (ns. neurologinen tutkimus). Verikokeilla tai kuvantamistutkimuksilla ei ole yleensä roolia migreenin toteamisessa. Joskus ne voivat kuitenkin olla lääkärin harkinnan mukaisesti tarpeen, mikäli halutaan sulkea pois muiden päänsärkyä aiheuttavien sairauksien mahdollisuus.

Jännityspäänsärky on migreenin ohella yleisin päänsärkytyyppi. Sen perimmäinen syy on toistaiseksi epäselvä, mutta yleisimmin se liittyy niska- ja hartialihasten jännitykseen tai henkiseen kuormitukseen. Yli puolet väestöstä kokee jännityspäänsärkyä jossain elämänsa vaiheessa, mutta jatkuvana se vaivaa noin 3 prosenttia suomalaisista. Jännityspäänsäryn oireet ja tutkiminenJännityspäänsäryn tyypillisin oire on vannemainen, puristava tai kiristävä päänsärky. Särky on useimmiten molemminpuolista, ja se voi sijoittua takaraivolle, ohimoille tai päälaelle. Usein vaiva pahenee iltaa kohti. Muina oireina voi esiintyä mm. huimausta tai käsien puutumista.Jännityspäänsäryn toteaminen tapahtuu lääkärin vastaanotolla. Lääkäri tunnustelee niska- ja hartialihakset, arvioi kaularangan ryhdin ja tutkii tarvittaessa aivohermojen toiminnan muutamalla yksinkertaisella tutkimuksella. Yleensä tämä riittää tilanteen toteamiseen. Tarkempia jatkotutkimuksia, kuten magneettikuvausta, tehdään harkinnan mukaan lähinnä muiden sairauksien poissulkemiseksi.

Flunssa eli nuhakuume on monien eri virusten aiheuttama hengitysteiden tulehdus. Alttius sairastua flunssaan vaihtelee, mutta useimmat aikuiset sairastavat nuhakuumeen muutaman kerran vuodessa. Lapsilla jopa kymmenen flunssajaksoa vuodessa ei ole harvinaista. Flunssan oireet ja tutkiminenFlunssa aiheuttaa tulehdusoireita koko hengitysteiden alueella: oireita voi olla nenässä, poskionteloissa, välikorvassa, nielussa, kurkunpäässä ja keuhkoputkissa. Tyypillisesti flunssa alkaa nielaistessa tuntuvalla kurkkukivulla ja nenän tukkoisuudella. Tämän jälkeen voi esiintyä nuhaa, äänen käheyttä, korvien lukkiutumista, kuumeista oloa ja lapsilla korkeaakin kuumetta (yli 38.5 astetta). Flunssaviruksen aiheuttavat usein myös keuhkoputkien tulehdusta, jonka oireena voi olla sitkeää yskää (katso tarkemmin keuhkoputkentulehdus). Yleiskunto ei kuitenkaan yleensä ole merkittävästi huonontunut. Tyypillisesti flunssa kestää 3-10 päivää, mutta oireilu voi joskus myös pitkittyä: puolella flunssaan sairastuneista yskä jatkuu 2 viikkoa tai pitempäänkin.Myös influenssa on viruksen aiheuttama tauti, mutta siinä oireilu on usein selkeästi rajumpaa kuin flunssassa (korkeampi kuume, jäsenten pakotus, yleisvoinnin heikkeneminen). Alle 2-vuotiailla lapsilla kurkunpääntulehdus voi aiheuttaa flunssan tapaan yskää, mutta siinä yskä on tyypillisen "hakkaavaa" tai "haukkuvaa" ja ääni muuttuu selkeästi käheäksi.Joskus oireiden taustalla voi olla myös bakteeriperäinen tauti. Esim. poskiontelotulehduksen tuntomerkkejä ovat yli viikon kestänyt nenän tukkoisuus ja yskä, johon liittyy kuumetta, painon tunnetta poskipäissä sekä märkäisen eritteen valumista nieluun (katso tarkemmin poskiontelotulehdus). Nielurisatulehdus eli angiina aiheuttaa oireita lähinnä kurkun alueelle, korvatulehdus korviin (kipu ja tukkoisuus), kun taas keuhkokuume aiheuttaa yleensä selkeästi hankalampia oireita kuin flunssassa, kuten yskää, hengenahdistusta, kuumetta ja yleisvoinnin heikkenemistä.Lisäksi on hyvä muistaa, että allergiakautena ilmenevä nuha ja väsynyt yleisvointi voivat johtua myös siitepölyallergiasta.Tavallinen flunssa on yleensä helppo tunnistaa ilman lääkärin vastaanottoakin. Vastaanotolla lääkärin perustutkimukseen kuuluvat mm. keuhkojen kuuntelu stetoskoopilla, kaulan imusolmukkeiden tunnustelu sekä nielun tarkastaminen. Lapsilla tutkitaan myös korvien tilanne korvalampulla. Tavallisen flunssan toteamisessa ei yleensä käytetä laboratoriotutkimuksia.Jos herää epäily esim. nielutulehduksesta (nielurisatulehdus eli angiina), keuhkokuumeesta tai poskiontelotulehduksesta, lääkäri voi määrätä mm. nieluviljelyn, mitata verikokeella tulehdusarvon (CRP) tai tutkia poskionteloiden tilannetta röntgenkuvauksen tai erityisen poskionteloiden tutkimiseen tarkoitetun ultraäänilaitteen avulla.

Aivoinfarkti ja aivoverenvuoto (aivohalvaus) tarkoittavat aivojen verenkierron häiriötilaa, jonka seurauksena aivoihin kehittyy hapenpuutetta ja siitä johtuvaa normaalin aivokudoksen tuhoutumista. Suurin osa aivohalvauksista johtuu aivoverisuonen tukkeutumisesta eli aivoinfarktista, mutta syynä voi olla myös aivoverenvuoto eli verisuonen puhkeaminen. Aivoinfarktin tai aivoverenvuodon saa vuosittain noin 250 henkilöä / 100 000 suomalaista kohti. Aivoinfarktin ja aivoverenvuodon oireet ja tutkiminen Aivoinfarktin tyypillisiä oireita ovat tois- tai molemminpuolinen yläraajahalvaus, alaraajan toimintahäiriöt (kuten jalan tunnottomuus ja voimattomuus) ja puhumisen vaikeus. Lisäksi voi esiintyä suupielen vinoutta tai roikkumista, huimausta tai näköhäiriöitä. Oireet alkavat tyypillisesti muutamassa minuutissa. Aivoinfarktiin ei yleensä liity päänsärkyä. Aivoverenvuodon oireet alkavat tavallisesti hitaammin. Oireet ovat osittain aivoinfarktin kaltaisia: voi esiintyä raajojen tunnottomuutta ja kömpelyyttä, tajunnan tason heikkenemistä, huimausta ja oksentelua. Aivoverenvuotoon liittyy usein lisäksi päänsärkyä. Aivohalvauksen tutkiminen tapahtuu sairaalaoloissa. Tutkimuksista vastaa yleensä neurologi eli hermoston toimintaan erikoistunut lääkäri. Pään kuvantaminen on keskeisessä roolissa: aivoinfarkti tai aivoverenvuoto todetaan joko tietokonetomografialla tai magneettikuvauksella.

Silmän etuosan rakenteet sarveiskalvo ja linssi (mykiö) taittavat silmään tulevan valon silmän takaosaan verkkokalvolle. Verkkokalvon tehtävä on muodostaa näköaistimus ja lähettää se edelleen aivoille tulkittavaksi Silmän taittovioissa eli taittovirheissä silmän etuosa taittaa valon väärin verkkokalvolle. Tästä seuraa epätarkka näkö. Yleisimmät silmän taittovirheet ovat likitaitteisuus eli likinäköisyys (näkö on epätarkka kauas katsottaessa) sekä kaukotaitteisuus (näkö on epätarkka lähelle katsottaessa). Jopa noin joka kolmas nuori aikuinen kärsii likinäköisyydestä. Kaukotaitteisuus puolestaan yleistyy 40 ikävuoden jälkeen ja on vanhuksilla hyvin yleinen. Silmien taittovirheiden aiheuttajat ja tutkiminen Silmän taittovirheitä on neljää eri tyyppiä: likitaitteisuus (myopia), kaukotaitteisuus (hyperopia), ikänäkö (presbyopia) ja hajataitteisuus (astigmatismi).  Likitaitteisuus eli likinäköisyys aiheuttaa näön epätarkkuutta kauas katsottaessa, kun taas lähelle katsominen onnistuu hyvin. Tällöin silmän etuosa taittaa valoa liian paljon ja silmä on taittovoimaan nähden ”liian pitkä”. Likinäköisyys tulee ilmi yleensä kouluiässä, jolloin esim. luokassa voi olla vaikea nähdä taululle takariviltä tai television katsominen voi olla vaikeaa normaalilta etäisyydeltä. Kaukotaitteisuus eli kaukonäkö aiheuttaa näön epätarkkuutta lähelle katsottaessa (esim. luettaessa), kun taas kauas näkee tarkasti. Tällöin silmän etuosa taittaa valoa liian vähän ja silmä on taittovoimaan nähden ”liian lyhyt”. Epätarkan näön lisäksi muita oireita voivat olla mm. päänsärky silmien alueella tai otsalla sekä silmien väsymisen tunne. Nuorella ihmisellä silmän linssi pystyy muokkautumaan tilanteeseen, mutta vanhemmiten muokkauskyky rajoittuu ja tällöin esim. kirjan tai lehden lukeminen voi olla vaikeaa ilman laseja. Ikänäkö tarkoittaa ikääntymisen mukanaan tuomia muutoksia linssin alueella. Linssin jäykistyminen huonontaa lähinäköä, jolloin esim. lukeminen muuttuu vaikeaksi. Vaiva yleistyy usein 45 vuoden iästä ylöspäin ja voi lisääntyä 60 vuoden ikään saakka. Hajataitteisuus tarkoittaa silmän sarveiskalvon epätasaisuutta, jolloin eri osat sarveiskalvosta taittavat valon eri tavoin verkkokalvolle. Seurauksena voi olla lukemisen vaikeutumista, ”tekstin hyppelyä” sekä päänsärkyä tai silmien väsymisen tunnetta. Silmän taittovirheiden tutkiminen tapahtuu silmälääkärin tai yleislääkärin vastaanotolla. Silmälääkärin perustutkimuksiin kuuluvat näkökyvyn mittaaminen, silmän liikkeiden ja toiminnan tutkiminen sekä silmän rakenteiden ja sisäosan tutkiminen erillisen silmämikroskoopin avulla. Usein myös silmän sisäinen paine mitataan erityisellä silmänpainemittarilla.