Osuvimmat tulokset: Tapaturma

Olkanivelen sijoiltaanmeno tarkoittaa olkaluun siirtymistä ulos nivelkuopastaan. Se johtuu yleensä niveleen kohdistuvasta voimakkaasta iskusta, kuten kaatumisesta, tai käden voimakkaasta ja nopeasta riuhtaisusta.Olkanivelen sijoiltaanmenon oireet ja tutkiminenOlkanivelen sijoiltaanmeno aiheuttaa kovaa kipua ja käden nostamisvaikeutta, jotka alkavat välittömästi olkapäähän kohdistuneen iskun tai käsivarren riuhtaisun jälkeen. Lisäksi olkanivelen kohdalle voi muodostua kuoppa.Olkanivelen sijoiltaanmeno vaatii aina käynnin vastaanotolla. Lääkärin suorittamaan perustutkimukseen kuuluvat olkanivelen tunnustelu ja liikeratojen tutkiminen. Samalla varmistetaan myös yläraajan hermoston ja verisuonituksen tilanne. Yleensä tarvitaan myös röntgenkuva, joka näyttää myös mahdolliset sijoiltaamenosta aiheutuneet murtumat olkanivelessä.

Olkaniveltä ympäröivät lihakset muodostavat kiertäjäkalvosimen. Kiertäjäkalvosinoireyhtymässä eli rotator cuff -tendiniitissä tämä kiertäjäkalvosin ja lihasten jänteet ärtyvät ja tulehtuvat. Tulehduksesta seuraa rakenteiden turpoaminen ja paksuuntuminen, ahtauden lisääntyminen ja tätä kautta ärtymyksen edelleen pahentuminen. Usein vaivan aiheuttaa liiallinen rasitus, väärät työasennot tai esimerkiksi kaatuminen. Siitä kärsii jossain vaiheessa elämäänsä noin 4 % suomalaisista. Vaiva on yleisin 35-50 -vuotiailla.Kiertäjäkalvosinoireyhtymän oireet ja tutkiminenKiertäjäkalvosinoireyhtymän pääoireena on kipu olkapään seudussa ja varsinkin sen ulko-osassa eli olkavarressa. Käden nosto sivukautta on kivuliasta ja vaikeaa. Sivusuuntaan tapahtuvat liikkeet rasittavat olkapäätä ja rasituksen jälkeen kipu onkin usein voimakkaampaa. Olkapäässä voi olla myös lepokipua, varsinkin nukuttaessa oireilevan puolen kyljellä.Kiertäjäkalvosinoireyhtymä todetaan lääkärin vastaanotolla. Perustutkimuksessa tunnustellaan olkapää sekä tarkistetaan olkanivelen ja käden liikkuvuus. Epävarmassa tilanteessa saattaa röntgenkuvauksesta, ultraäänitutkimuksesta tai magneettikuvauksesta olla apua. Joskus käytetään myös olkapään tähystystutkimusta.

Solisluu on rintakehän yläosassa, kaulan ja olkapään välissä tuntuva poikittainen luu. Solisluun murtumalla tarkoitetaan solisluuhun tullutta halkeamaa. Tyypillisesti murtuma syntyy, kun kaadutaan käden päälle tai vartalon paino otetaan kaaduttaessa vastaan ojennetulla kädellä. Noin 40 % hartiaseudun murtumista on solisluun murtumia.Solisluun murtuman oireet ja tutkiminenSolisluun murtuman oireita ovat kipu, turvotus ja mustelma solisluun alueella. Vaiva alkaa yleensä kaatumisen tai putoamisen seurauksena. Kättä voi olla vaikea liikuttaa ja lisäksi vammautuneen solisluun muoto voi näyttää erilaiselta toiseen solisluuhun verrattuna.Solisluun murtuman tutkiminen ja hoito vaatii käyntiä lääkärissä. Vastaanotolla lääkäri tutkii käden ja solisluun alueen tunnustelemalla sekä tarkistaa käden liikkuvuuden. Röntgenkuvaus paljastaa mahdollisen murtuman, ja se kuuluukin aina perustutkimuksiin murtumaa epäiltäessä.

Palovamma tarkoittaa ihon tai syvempien kudosten vaurioitumista lämmön, säteilyn tai syövyttävien aineiden vaikutuksesta. Vaurion vakavuuteen vaikuttavat aiheuttajan voimakkuus (esim. lämpötila) sekä altistumisen kesto. Tyypillinen palovamman aiheuttaja on kuuma vesi, mutta myös mm. aurinko voi polttaa ihoa ja aiheuttaa palovamman. Lievät palovammat ovat melko yleisiä, vakavammat taas melko harvinaisia.Palovamman oireet ja tutkimuksetPalovammat on perinteisesti totuttu jakamaan syvyyden ja vakavuuden perusteella kolmeen eri asteeseen. Käytännön kannalta luokittelu pinnallisiin ja syviin palovammoihin on kuitenkin toimiva.Pinnallinen palovamma (1. asteen vammat ja suurin osa 2. asteen vammoista) aiheuttaa ihon kipua ja punoitusta. Ihon tunto on kuitenkin säilynyt, haavapinta on kostea ja se kalpenee painettaessa (ns. kapillaarireaktio). Myös rakkuloita voi esiintyä, mutta ne ilmaantuvat tavallisesti vasta usean tunnin kuluttua vammasta. Pinnallinen palovamma parantuu yleensä itsestään viikon kuluessa, eikä se jätä arpia.Syvä palovamma (syvemmät 2. asteen ja kaikki 3. asteen vammat) vaurioittaa ihon kaikkia kerroksia ja vauriot voivat ulottua myös syvempiin kerroksiin. Tällöin vamma-alueen tunto on alentunut tai kokonaan poissa. Kipua voi kuitenkin esiintyä vamma-alueen reunaosissa. Alueelle voi myös kehittyä nopeasti nesterakkuloita. Lisäksi vaurioitunut iho on usein harmaa tai tumma ja pinnaltaan kuiva. Syvien palovammojen paraneminen kestää kauan ja vaatii aina lääkärin hoitoa, usein myös ihosiirteitä.Palovamman laajuutta arvioidaan vamma-alueen osuutena koko kehon pinta-alasta: kämmen vastaa 1 %, yläraaja ja pää 9 % , alaraaja 18 % ja ylävartalo 36 % ihon kokonaispinta-alasta. Yli 10 % laajuiset palovammat sekä kaikki syvät palovammat vaativat aina erikoishoitoa.Lääkärin tutkimukset ja hoitotoimet riippuvat palovamman laajuudesta ja tilanteen vakavuudesta. Lievemmissä palovammoissa lääkäri arvioi palovamman syvyyttä ja laajuutta mm. ihotuntoa sekä verenkierron tilaa tutkimalla. Jos kyseessä on esim. onnettomuuden aiheuttama laajempi palovamma, keskittyvät lääkärin toimenpiteet elintoimintojen (kuten hengityksen) turvaamiseen.

Lihasrevähdys tarkoittaa lihaksen vammaa, jossa lihassäikeitä katkeaa. Revähdyksessä voi katketa vain pari lihassäiettä tai lihas voi revetä kokonaan. Lihasrevähdykset ovat hyvin yleisiä ja niitä esiintyy tyypillisimmin urheilulajien yhteydessä. Iso osa tavallisista revähdyksistä paranee itsekseen eikä tarvitse ammattilaisen hoitoa, mutta joskus revähdys voi aiheuttaa merkittävääkin haittaa lihakselle ja sen toiminnalle.Lihasrevähdyksen oireet ja toteaminenLihasrevähdys syntyy yleensä lihaksen käytön eli kuormituksen ja jännityksen yhteydessä. Lihasrevähdykset ilmaantuvat usein urheilusuorituksen aikana, mutta niitä voi esiintyä myös muiden aktiviteettien, kuten työtehtävien tai tapaturmien yhteydessä. Revähdyksiä esiintyy yleisimmin takareiden, pohkeen ja vatsalihasten alueella, mutta lihasrevähdys on periaatteessa mahdollinen missä lihaksessa tahansa. Revähdys aiheuttaa usein revähdysalueen äkillisen, kovan kivun. Lihasrevähdyksen jälkeisiä tyyppioireita ovat lihasaristus ja kipu lihasta jännitettäessä tai venytettäessä. Lihassäikeiden repeäminen voi aiheuttaa lihaksessa verenvuotoa, joka voi näkyä paikallisena ihopullotuksena tai laajempana ihoalueen mustelmana. Laajempi repeämä voi haitata lihaksen toimintaa, mikä näkyy lihasvoiman heikentymisenä. Joskus koko lihas voi revetä, jolloin repeämäkohdassa on havaittavissa selkeä kuoppa. Hauislihaksen repeämä on melko yleinen etenkin iäkkäämmillä henkilöillä. Lihasrevähdyksen ensioireet rauhoittuvat revähdyksen laajuudesta riippuen usein jo parin päivän kuluessa eivätkä oireet enää useinkaan estä arkipäiväisiä toimia. Laajemmissa revähdyksissä tai repeämissä oireet voivat olla voimakkaampia ja jatkua pidempään. Lihasrevähdyksen paraneminen kestää yleensä kahdesta viikosta kuuteen viikkoon.Tyypillisen lihasrevähdyksen pystyy usein toteamaan oireiden ja vamman syntytapahtuman perusteella. Lihasvoiman heikkous voi olla tunnettavissa, mutta aluksi jo pelkkä kipukin voi estää lihaksen jännittämisen. Laajempi lihasvaurio voidaan todeta tarvittaessa ultraäänitutkimuksen tai magneettikuvantamisen avulla.