Osuvimmat tulokset: Päänsärky

Kohonnut eli korkea verenpaine määritetään tilaksi, jossa systolinen eli yläverenpaine on yli 140 tai diastolinen eli alaverenpaine yli 90 elohopeamillimetriä (mmHg). Verenpainetauti on kyseessä, kun verenpaine on pysyvästi koholla. Kohonnut verenpaine on hyvin yleistä: siitä kärsii työikäisistä miehistä noin puolet ja naisistakin kolmasosa. Verenpainetaudin oireet ja tutkiminenIhmisen elimistö voi tottua korkeisiinkin verenpaineisiin, jos verenpaine on kohonnut pitkän ajan kuluessa. Tämän vuoksi verenpainetauti voi olla pettävän vähäoireinen. Hyvin korkeat verenpaineet, kuten yläverenpaine yli 200 tai alaverenpaine yli 130, voivat kuitenkin aiheuttaa mm. päänsärkyä tai huimausta.Pitkään koholla ollut verenpaine altistaa muille sairauksille, kuten sydänsairauksille (katso sepelvaltimotauti ja sydämen vajaatoiminta) ja aivohalvaukselle (katso aivoinfarkti ja aivoverenvuoto), ja tätä kautta myös näiden aiheuttamille oireille. Verenpainetauti todetaan lääkärin vastaanotolla. Lääkärin yleistutkimukseen kuuluu mm. verenpaineen mittaaminen olkavarresta ja sydämen kuuntelu stetoskoopilla. Verenpaine tulisi mitata rauhallisessa tilanteessa, istuvassa asennossa ja tuloksena käytetään kahden mittauksen keskiarvoa. On myös tärkeää saada tietoa verenpainetasosta pidemmällä aikavälillä, jolloin henkilön itsensä suorittamat säännölliset kotimittaukset ovat avainasemassa.Henkilön kokonaistilannetta arvioitaessa mitataan usein myös muita valtimotaudin riskitekijöitä, joita ovat mm. koholla oleva kolesteroliarvo, tupakointi sekä diabetes eli sokeritauti. Verikokeita käytetään myös muiden kohonnutta verenpainetta aiheuttavien sairauksien poissulkemiseen. Sydämen tilaa voidaan tutkia sydänfilmin (EKG) avulla.

Flunssa eli nuhakuume on monien eri virusten aiheuttama hengitysteiden tulehdus. Alttius sairastua flunssaan vaihtelee, mutta useimmat aikuiset sairastavat nuhakuumeen muutaman kerran vuodessa. Lapsilla jopa kymmenen flunssajaksoa vuodessa ei ole harvinaista. Flunssan oireet ja tutkiminenFlunssa aiheuttaa tulehdusoireita koko hengitysteiden alueella: oireita voi olla nenässä, poskionteloissa, välikorvassa, nielussa, kurkunpäässä ja keuhkoputkissa. Tyypillisesti flunssa alkaa nielaistessa tuntuvalla kurkkukivulla ja nenän tukkoisuudella. Tämän jälkeen voi esiintyä nuhaa, äänen käheyttä, korvien lukkiutumista, kuumeista oloa ja lapsilla korkeaakin kuumetta (yli 38.5 astetta). Flunssaviruksen aiheuttavat usein myös keuhkoputkien tulehdusta, jonka oireena voi olla sitkeää yskää (katso tarkemmin keuhkoputkentulehdus). Yleiskunto ei kuitenkaan yleensä ole merkittävästi huonontunut. Tyypillisesti flunssa kestää 3-10 päivää, mutta oireilu voi joskus myös pitkittyä: puolella flunssaan sairastuneista yskä jatkuu 2 viikkoa tai pitempäänkin.Myös influenssa on viruksen aiheuttama tauti, mutta siinä oireilu on usein selkeästi rajumpaa kuin flunssassa (korkeampi kuume, jäsenten pakotus, yleisvoinnin heikkeneminen). Alle 2-vuotiailla lapsilla kurkunpääntulehdus voi aiheuttaa flunssan tapaan yskää, mutta siinä yskä on tyypillisen "hakkaavaa" tai "haukkuvaa" ja ääni muuttuu selkeästi käheäksi.Joskus oireiden taustalla voi olla myös bakteeriperäinen tauti. Esim. poskiontelotulehduksen tuntomerkkejä ovat yli viikon kestänyt nenän tukkoisuus ja yskä, johon liittyy kuumetta, painon tunnetta poskipäissä sekä märkäisen eritteen valumista nieluun (katso tarkemmin poskiontelotulehdus). Nielurisatulehdus eli angiina aiheuttaa oireita lähinnä kurkun alueelle, korvatulehdus korviin (kipu ja tukkoisuus), kun taas keuhkokuume aiheuttaa yleensä selkeästi hankalampia oireita kuin flunssassa, kuten yskää, hengenahdistusta, kuumetta ja yleisvoinnin heikkenemistä.Lisäksi on hyvä muistaa, että allergiakautena ilmenevä nuha ja väsynyt yleisvointi voivat johtua myös siitepölyallergiasta.Tavallinen flunssa on yleensä helppo tunnistaa ilman lääkärin vastaanottoakin. Vastaanotolla lääkärin perustutkimukseen kuuluvat mm. keuhkojen kuuntelu stetoskoopilla, kaulan imusolmukkeiden tunnustelu sekä nielun tarkastaminen. Lapsilla tutkitaan myös korvien tilanne korvalampulla. Tavallisen flunssan toteamisessa ei yleensä käytetä laboratoriotutkimuksia.Jos herää epäily esim. nielutulehduksesta (nielurisatulehdus eli angiina), keuhkokuumeesta tai poskiontelotulehduksesta, lääkäri voi määrätä mm. nieluviljelyn, mitata verikokeella tulehdusarvon (CRP) tai tutkia poskionteloiden tilannetta röntgenkuvauksen tai erityisen poskionteloiden tutkimiseen tarkoitetun ultraäänilaitteen avulla.

Aivoinfarkti ja aivoverenvuoto (aivohalvaus) tarkoittavat aivojen verenkierron häiriötilaa, jonka seurauksena aivoihin kehittyy hapenpuutetta ja siitä johtuvaa normaalin aivokudoksen tuhoutumista. Suurin osa aivohalvauksista johtuu aivoverisuonen tukkeutumisesta eli aivoinfarktista, mutta syynä voi olla myös aivoverenvuoto eli verisuonen puhkeaminen. Aivoinfarktin tai aivoverenvuodon saa vuosittain noin 250 henkilöä / 100 000 suomalaista kohti. Aivoinfarktin ja aivoverenvuodon oireet ja tutkiminen Aivoinfarktin tyypillisiä oireita ovat tois- tai molemminpuolinen yläraajahalvaus, alaraajan toimintahäiriöt (kuten jalan tunnottomuus ja voimattomuus) ja puhumisen vaikeus. Lisäksi voi esiintyä suupielen vinoutta tai roikkumista, huimausta tai näköhäiriöitä. Oireet alkavat tyypillisesti muutamassa minuutissa. Aivoinfarktiin ei yleensä liity päänsärkyä. Aivoverenvuodon oireet alkavat tavallisesti hitaammin. Oireet ovat osittain aivoinfarktin kaltaisia: voi esiintyä raajojen tunnottomuutta ja kömpelyyttä, tajunnan tason heikkenemistä, huimausta ja oksentelua. Aivoverenvuotoon liittyy usein lisäksi päänsärkyä. Aivohalvauksen tutkiminen tapahtuu sairaalaoloissa. Tutkimuksista vastaa yleensä neurologi eli hermoston toimintaan erikoistunut lääkäri. Pään kuvantaminen on keskeisessä roolissa: aivoinfarkti tai aivoverenvuoto todetaan joko tietokonetomografialla tai magneettikuvauksella.

Stressi tarkoittaa normaalista poikkeavaa henkistä kuormitusta, joka saa aikaan hallitsematonta ja epämiellyttävää ruumiillisen vireystilan nousua. Stressi voi olla tilapäistä tai pitkäkestoista. Tilapäinen stressi voi olla myös myönteinen ilmiö, jolla elimistö mahdollistaa suoriutumisen haastavissa tilanteissa. Erillisiin stressihäiriöihin luokitellaan äkillinen eli akuutti stressihäiriö sekä traumaperäinen stressihäiriö. Kyselytutkimuksissa itsensä stressaantuneeksi kokee noin joka viides suomalaisaikuinen.Stressin oireet ja tutkimuksetStressi voidaan kokea sekä henkisenä että ruumiillisena oireiluna. Henkisinä oireina voi esiintyä ahdistuneisuuden, jännittyneisyyden tai levottomuuden tunnetta, mielialan vaihtelua tai unihäiriöitä.  Ruumiilliset oireet ovat seurausta elimistön ylivirittyneisyydestä: mm. sydämentykyttelyä, huimauksen tunnetta, pahoinvointia tai päänsärkyä voi esiintyä.Akuutissa stressihäiriössä jokin vaikeaksi koettu tilanne tai tapahtuma laukaisee oireilun. Tällöin yllä mainitut oireet voivat kestää parista päivästä muutamaan viikkoon.Traumaperäisessä stressihäiriössä stressin oireet jatkuvat usein hieman lievempänä, mutta yli kuukauden. Lisäksi traumaperäiseen stressihäiriöön liittyy mm. ahdistavat muistikuvat, unet ja toistumiskokemukset tapahtumasta, jatkuvat ylivirittyneisyyden oireet (nukahtamisvaikeudet, ärtyneisyys, säpsähtely) sekä tapahtumaan liittyvien asioiden (kuten paikkojen tai keskustelun) välttely. Traumaperäinen stressihäiriö voi haitata vakavasti sekä sosiaalista elämää että työpaikalla selviämistä.Pitkittyneen stressin tarkempi selvittely vaatii käyntiä yleislääkärin tai psykiatrin vastaanotolla. Perustutkimuksiin kuuluu henkilön haastattelu mahdollisista stressin aiheuttajista sekä elämäntilanteesta. Traumaperäistä stressihäiriötä epäiltäessä oireita voidaan kartoittaa myös erillisten oirelomakkeiden avulla. Yleensä muita tutkimuksia ei tarvita.

Myyräkuume on puumalaviruksen levittämä kuumetauti, joka heikentää munuaisten toimintaa hetkellisesti. Virus tarttuu vain metsämyyrien levittämänä. Tyypillisesti tauti tarttuu ulkorakennuksista metsämyyrien eritteillä saastunutta pölyä hengittämällä. Tautia on eniten loppusyksystä ja alkutalvesta. Vuosittain myyräkuumeita todetaan Suomessa noin 1000-3000 ja joka kolmas vuosi tapauksia on epidemiatyylisesti enemmän. Tautia tavataan eniten keski-ikäisillä miehillä.Myyräkuumeen oireet ja toteaminenSuurin osa myyräkuumetapauksista on lieviä tai täysin oireettomia ja täten täysin harmittomia. Jopa 5 %:lla suomalaisista on todettu olevan veressä vasta-aineita merkkinä sairastetusta myyräkuumeesta. Kerran sairastetun myyräkuumeen jälkeen saadaan elinikäinen immuniteetti eli toista kertaa myyräkuumetta ei voi sairastaa.Myyräkuume aiheuttaa oireina kuumetta, selkäkipuja, päänsärkyä ja lihassärkyjä. Myös pahoinvointia, oksentelua tai rauhattomuutta voi esiintyä. Myyräkuumeelle tyypillinen oire on näön heikkeneminen, jota esiintyy noin joka kolmannella myyräkuumeen saaneella. Oireiden alkamiseen voi mennä tartunnasta jopa 2-6 viikkoa. Myyräkuume aiheuttaa harvemmin alkuvaiheessa hengitysteiden oireita (kuten hengenahdistusta), toisin kuin esimerkiksi keuhkokuume.Myyräkuume heikentää munuaisten toimintaa hetkellisesti. Tämä saa aikaan oireiden alkuvaiheessa virtsantulon vähenemisen ja myöhemmin paranemisvaiheessa tavallista runsaamman virtsanerityksen munuaisten toipuessa taudista. Taudin alkuvaiheessa nestettä jää kehoon enemmän kuin tavallisesti, kun munuaiset eivät eritä nestettä pois. Joskus harvoin tämä voi vaikuttaa muun muassa keuhkojen toimintaan.Myyräkuumetta epäiltäessä lääkärin yleistutkimuksen lisäksi otetaan usein virtsanäyte ja verikokeita. Mahdolliset käynnit ulkorakennuksissa tai vastaavissa paikoissa joitakin viikkoja ennen oireiden alkua auttavat vaivan toteamisessa. Verikokeista otetaan usein munuaisten toimintaa kuvaava kreatiniini-arvo (krea), tulehdusarvo eli CRP sekä myyräkuumeen vasta-ainetesti.