Parvorokko

Parvorokon oireet ja tutkiminen

Aika tartunnan saamisesta oireiden esiintymiseen (itämisaika) on noin 4-14 vuorokautta, joskus jopa kolme viikkoa. Jopa noin puolet parvovirustartunnan saaneista on oireettomia. Parvorokolle ominaiset oireet ovat suuret, läimäytyksen jälkiä muistuttavat, punoittavat läiskät poskilla sekä lämpöily tai lievä kuume. Ihottuma ilmaantuu yleensä muutaman päivän kuluessa oireiden alusta, ja muuttuu etenkin raajojen alueelle verkkomaiseksi kuvioitukseksi. Ihottuman kesto on tyypillisesti 3-7 vuorokautta, mutta se voi ilmaantua uudestaan viikkojenkin kuluttua eri ärsykkeiden (kuten auringonvalo tai lämpötilavaihtelu) tuottamana. Muita oireita voivat olla nuha, yskä, kurkkukipu, suurentuneet imusolmukkeet, silmien punoitus ja löysät ulosteet. Parvorokossa yleisvointi on kuitenkin aina hyvä. Vanhemmilla lapsilla ja aikuisilla voi olla nivelvaivoja, jotka voivat jatkua viikkoja sairastetun rokon jälkeen. Raskaana oleville naisillekaan parvorokko ei aiheuta vaarallisempia oireita, mutta se voi vaikuttaa sikiöön (katso myös kohta Asiantuntijahoito).

Lääkäri toteaa parvorokon sille tyypillisten oireiden perusteella. Jos parvovirusinfektio halutaan varmistaa verinäytteistä, se voidaan tehdä joko vasta-ainemäärityksellä tai geenimonistusmenetelmällä (PCR).

Parvorokon itsehoito

Parvorokko on yleensä hyvin lieväoireinen ja paranee itsestään ilman jälkitauteja. Kuume- ja kipulääkitystä tarvitaan harvoin.

Parvorokon asiantuntijahoito

Parvorokon hoito on oireenmukaista eikä parantavaa lääkettä ole. Tämän vuoksi antibiooteistakaan ei ole apua. 

Jos parvovirus tarttuu raskaana olevaan naiseen, joka ei ole aiemmin sairastanut parvorokkoa, virus voi myös tarttua sikiöön. Parvovirus ei aiheuta sikiölle epämuodostumia, mutta se voi aiheuttaa sikiön anemian eli veren hemoglobiinipitoisuuden laskun, sydämen vajaatoiminnan ja vakavimmillaan johtaa kohdunsisäiseen kuolemaan. Raskausviikon 24 jälkeen saatu parvovirustartunta ei enää aiheuta merkittävää vaaraa sikiölle. Raskaana olevan naisen parvovirustartunta tutkitaan verikokeesta vasta-ainemäärityksellä, joka toistetaan muutaman viikon kuluttua tuoreen infektion poissulkemiseksi. Jos raskaana olevalla varmistetaan parvovirustartunta tai -rokko, voidaan sikiön tartuntaa tutkia lapsivesipunktiosta otettavalla näytteellä. Sikiölle mahdollisesti kehittyvää anemiaa seurataan äidin viikoittaisin ultraäänitutkimuksin, kunnes äidin infektiosta on kulunut 12 viikkoa. Sikiön anemiaa voidaan hoitaa kohdunsisäisin punasolusiirroin. Raskaana olevien seuranta ja hoito tapahtuu erikoislääkärin vastaanotolla keskus- tai yliopistosairaalassa.

Parvorokon ennaltaehkäisy

Parvovirusta vastaan ei ole rokotetta. Virus tarttuu kuitenkin onneksi huonosti. Parvoviruksen leviämisen ehkäisy on haasteellista, koska suuri osa parvovirusinfektioista sairastetaan oireettomina. Haastetta lisää, että ihottuman ilmaantuessa viruksen tartuttavuus on jo ohi. Hyvä käsihygienia auttaa viruksen torjumisessa.

Raskauden alkuvaiheessa olevat riskiryhmään kuuluvat naiset (päiväkotien ja koulujen henkilökunta), jotka eivät ole sairastaneet parvovirusinfektiota, voidaan tarvittaessa epidemian ajaksi siirtää muihin tehtäviin tai tarjota määräaikaista erityisäitiyslomaa. Yleensä epidemiatilanteessa esimerkiksi päiväkodeissa työskentelevät ovat kuitenkin jo aiemmin altistuneet parvovirukselle. Tämän vuoksi raskaana olevien naisten sairausloma-ajasta altistumisen välttämiseksi ei selkeästi katsota olevan hyötyä. Vasta-ainemäärityksellä voidaan tutkia, onko nainen sairastanut parvorokon jo aikaisemmin.