Osuvimmat tulokset: Ylävatsakipu

Sekä mahalaukun että suoliston sisin osa koostuu limakalvosta, joka suojaa niitä mm. mahalaukun normaalilta suolahapolta. Vatsahaava tarkoittaa limakalvon syvempää haavaumaa joko mahalaukussa tai pohjukaissuolessa (ohutsuolen alkuosa). Yleisimmin vatsahaavan aiheuttaa Helicobacter pylori -nimisen bakteerin aiheuttama tulehdus mahalaukun limakalvolla tai tulehduskipulääkkeiden liikakäyttö. Vatsahaavan sairastaa jossain elämänsä vaiheessa joka kymmenes suomalainen. Vatsahaavan oireet ja tutkimuksetVatsahaava aiheuttaa tyypillisesti ylävatsalla tuntuvaa epämääräistä kipua. Kipu saattaa tuntua polttavana ja korventavana, mutta myös esim. nälän tunteen kaltaisena. Tyypilliseti kiputuntemus on pahimmillaan mahan ollessa tyhjä (kuten öisin) ja lievittyy esim. syömisellä, mutta palaa jälleen parin tunnin kuluttua syömisestä. Kivun lisäksi voi esiintyä myös närästystä tai oksentelua.Mahahaava voi pitkittyessään aiheuttaa vakavampia ongelmia: haavauma saattaa syöpyä verisuoneen saakka, jolloin syntyy mahalaukun tai pohjukaissuolen verenvuotoa. Verenvuodon seurauksena taas voi olla verioksennus tai tervamainen, musta uloste. Pahimmillaan haavauma voi puhkaista koko seinämän. Tällöin kipu kovenee äkillisesti hyvin voimakkaaksi. Näiden oireiden ilmaantuessa on lääkäriin hakeuduttava välittömästi. Onneksi vatsahaavan puhkeaminen on kuitenkin melko harvinaista.Vatsahaavan varma tunnistaminen vaatii käyntiä yleislääkärin tai gastroenterologin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat vatsan tunnustelu sekä suoliäänien kuuntelu stetoskoopin avulla. Mahdollinen helikobakteeri voidaan todeta verikokeella, ulosteesta otettavalla näytteellä tai hengitystestillä. Itse vatsahaava puolestaan todetaan vatsalaukun tähystyksessä (gastroskopia), jossa nähdään myös pohjukaissuolen alkuosa. Gastroskopiassa limakalvolta voidaan lisäksi ottaa kudosnäytteitä lisätutkimuksia varten.

Sappi on maksan valmistama sappirakkoon varastoituva neste, jolla on tärkeä rooli ravinnon rasvojen ruoansulatuksessa. Sappikivitauti tarkoittaa tilaa, jossa rakossa seisova sappineste alkaa kiteytyä ja muodostaa pieniä sappikiviä. Usein kivet ovat oireettomia, mutta joskus sappinesteen kulku saattaa kiven vuoksi estyä ja tällöin seurauksena voi olla jäljempänä esiteltäviä oireita. Sappikivitauti lisääntyy iän myötä ja se on yleisempi naisilla kuin miehillä: 75-vuotiasta naisista joka kolmannella ja miehistä joka viidennellä on ollut sappikiviä jossain elämänsä vaiheessa.Sappikivitaudin oireet ja tutkimuksetSappikivitaudin tyypillinen oire on äkillisesti alkava oikeanpuoleinen ylävatsakipu. Kipu voi tuntua myös oikeassa kyljessä tai säteillä oikean lavan alueelle yläselkään. Kipu voi kestää minuuteista jopa useaan tuntiin. Myös pahoinvointia tai oksentelua voi esiintyä.Joillakin sappikivitauti voi aiheuttaa liitännäisvaivoja. Tällaisia ovat mm. sappirakon tulehdus sekä tukos sappea kuljettavassa putkessa (sappitiehyt). Tällöin lisäoireina voi esiintyä kuumetta tai ihon ja silmien valkuaisten keltaisuutta (ikterus).Sappikivitauti löydetään usein sattumalta ylävatsan kuvantamistutkimuksissa. Tällöin vaiva ei yleensä aiheuta oireita eikä vaadi myöskään hoitoa.Lääkärin perustutkimuksiin sappikivitautia epäiltäessä kuuluvat vatsan tunnustelu sekä suoliäänten kuuntelu vatsan iholta stetoskoopin avulla. Sapen kulusta kertovat verikokeet (mm. AFOS, ALAT, bilirubiini) kuuluvat yleensä aina perustutkimuksiin ja tarvittaessa voidaan ottaa myös tulehdusverikokeita (kuten CRP).Yleisin kuvantamistutkimus on vatsan ultraäänitutkimus, jolla sappirakon mahdolliset kivet voidaan todeta. Mikäli tilanne vaatii tarkempaa kuvantamista, voidaan erillisessä tähystyskuvantamistutkimuksessa (ERCP, endoskooppinen retrogradinen kolangiopankreatikografia) nähdä tarkemmin sappikivet sekä tarvittaessa poistaa niitä.

Ruoka-allergia aiheutuu ihmisen puolustusjärjestelmän liian voimakkaasta ja epätarkoituksenmukaisesta reaktiosta vieraita, harmittomiakin aineita vastaan. Allergeenilla tarkoitetaan ainetta, joka laukaisee allergisen reaktion. Ruoka-allergiassa allergeeni on ruoan valkuaisaine eli proteiini. Ruoka-allergiasta kärsii Suomessa noin 2-4 % aikuisista ja 5-10 % lapsista. Yleisimpiä lasten ruoka-allergioita ovat muna-, maito- ja vilja-allergiat. Ruoka-allergian oireet ja toteaminen Lapsen ruoka-allergian oireet ovat erilaisia eri ikäisillä. Imeväisiässä yleisin oire on nokkosihottuma, joka alkaa useimmiten jo 10-15 minuutin kuluessa, mutta kuitenkin aina tunnin sisällä ruoan nauttimisesta. Nokkosihottumaan liittyy usein vatsavaivoja ja ripulia ja oireet kestävät yleensä joitakin tunteja. Myös lehahtelevaa atooppista ihottumaa ja suolioireita, kuten oksentelua, vatsakipua ja ripulia, esiintyy usein. Ihottuma ja vatsavaivat alkavat yleensä nopeasti, noin tunnin kuluessa. Joskus harvemmin oireet voivat tulla vasta vuorokauden kuluessa ruoan nauttimisesta. Hitaan oireiden alun ja allergian selvittäminen vaatii erityistutkimuksia ja sitä on vaikea erottaa muista suolistovaivoista. Alle yksivuotiaista lapsista noin 10 % reagoi johonkin ruokaan. Useimmiten ruoka-aine on kananmuna, mutta reaktiot myös maitoon ja viljoihin ovat mahdollisia. Muna-allergia alkaa kadota jo ensimmäisen ikävuoden loppupuolella, ja useimmat sietävät sitä muun ruoan joukossa jo kouluiässä. Myös maitoallergia alkaa hävitä toisen ikävuoden aikana, ja valtaosa allergiaoireita saaneista sietää maitoa jo kouluun mennessään. Vilja-allergia häviää maitoallergian tavoin useimmiten kouluikään mennessä. Jos maito- tai vilja-allergiaa on vielä 6-7-vuotiaana, se tavallisesti säilyy aikuisikään saakka. Päiväkodeissa ja kouluissa jopa 30–50 %:lla lapsista on jokin vanhempien asettama ruokavaliorajoitus, joista osa liittyy selkeään, todettuun allergiaan, mutta osa rajoituksista voi olla esimerkiksi vain vanhempien allergiaepäilyn pohjalta asetettuja. Leikki- ja kouluikäisillä yleisimmät oireet ovat huulien ja suun kutina, limakalvojen turvotus, vatsakipu ja ripuli. Vatsavaivat ja ripuli ilman muita oireita eivät yleensä johdu allergiasta, ja muun muassa ärtyvän suolen oireyhtymä voi vaikeuttaa ruoka-allergian toteamista. Etenkin pienten lasten vatsavaivat leimataan helposti allergiaksi, jolloin ruokavalio jää herkästi turhan rajoittuneeksi. Atooppisen ihottuman äkillinen pahentuminen voi viitata ruoka-allergiaan ja myös nokkosihottumaa voi esiintyä. Myös leikki- ja kouluikäisillä esiintyy sekä nopeasti että hitaasti ilmaantuvaa allergiaoireilua. Koulu- ja teini-ikäisten ruoka-allergiat kytkeytyvät usein koivun siitepölyallergiaan (ns. ristiallergia), jolloin noin joka toinen koivun siitepölylle allerginen lapsi saa suu-, nielu- ja vatsaoireita hedelmistä, juureksista ja mausteista. Allergian aiheuttama vakava, äkillinen yleisreaktio eli anafylaksia alkaa yleensä voimakkailla oireilla. Anafylaksiaan liittyviä moninaisia oireita ovat muun muassa kutina nielussa, suussa, jalkapohjissa, kämmenissä ja mahdollisesti koko keholla; punoitus tai laaja-alainen nokkosihottuma; hengenahdistus, vinkuna tai astmakohtaus; yleinen huonovointisuus tai voimakkaat vatsakivut, oksentelu ja ripulointi. Lapsi saattaa olla kylmänhikinen ja tuskainen. Lapsen sydän voi lyödä tiheään ja hänellä saattaa esiintyä huimausta tai tajunnan häiriöitä. Tällöin on kyse jo todellisesta hengenvaarasta ja lapsi on saatettava hoitoon välittömästi. Ruoka-allergiaa voidaan tutkia ihopistokokeilla, verinäytteiden avulla, kotona tehtävillä ruoka-ainekokeiluilla tai erillisillä altistuskokeilla. Ihopistokokeet ja verinäytteestä otettava IgE-vasta-ainemääritys eivät pelkästään ole kuitenkaan luotettavia allergian varmistamiseen tai poissulkemiseen. Joka toisella pikkulapsella todetaan verikokeissa lievästi koholla olevia IgE-määriä yhtä tai useampaa ruoka-ainetta kohtaan ilman selkeää yhteyttä oireisiin, mutta heistä kuitenkin vain 10 % saa oireita nautittuaan kyseistä ruokaa. IgE-vasta-ainemäärien suurentuminen onkin usein normaaliin lapsen kehitykseen kuuluva ilmiö. Raja-arvoihin vaikuttavat muun muassa tutkittava ruoka-aine sekä lapsen ikä, ja vain korkeat IgE-määrät ovat merkki ruoka-allergiasta. Pelkkä veri- tai ihopistokoe tai ruoka-aineen välttämiseen liittyvä oireiden väheneminen ei kuitenkaan ole peruste aloittaa ruokavaliorajoitusta ruoka-allergiaepäilyn vuoksi, vaan useimmiten lasten ruoka-aineallergiat todetaan välttämis-altistus-ruokavaliokokeilla. Kokeen aikana hävinnyt oireilu ilmaantuu uudelleen ruoka-aineen välttämisen loputtua. Normaalissa, avoimessa altistuksessa niin tutkittava kuin tuloksen arvioitsijakin tietävät ruoan laadun ja allergeenin määrän. Kaksoissokkoaltistuskoetta suositellaan, jos tilanne on vaikeasti tulkittava ja oireilu tulee viiveellä, kuten suolisto-oireisessa allergiaepäilyssä. Kaksoissokkoutetussa kokeessa epäiltyjä ruokia vältetään ensin 1-3 viikkoa, minkä jälkeen altistuskoe suoritetaan niin, etteivät tutkittava eikä tuloksen arvioitsija tiedä, saiko tutkittava allergeenia vai jotain muuta valmistetta. Kaksoissokkoaltistuskoe on ainoa luotettava keino ruoka-allergian toteamiseen. Erillinen, valvottu välttämis-altistuskoe on aiheellinen, jos epäillään keskeisten ruoka-aineiden (käytännössä maidon ja viljojen) allergiaa. Altistuskokeiden lisäksi ruoka-allergian toteaminen voi perustua kotona toteutettaviin kokeiluihin lääkärin, terveydenhuoltohenkilökunnan ja lapsen huoltajan tekemän yhteisen suunnitelman mukaan.

Haimatulehduksella eli pankreatiitilla tarkoitetaan yleensä äkillistä haiman tulehdus- eli ärsytystilaa, jonka aiheuttaa haiman itse tuottama haimaneste sen päästessä ärsyttämään haiman muuta kudosta. Haimatulehdus ei siis ole bakteerien tai virusten aiheuttama. Valtaosa haimatulehduksista aiheutuu runsaasta alkoholin käytöstä ja noin 20 % tulehduksista on sappikivien aiheuttamia. Pitkäaikainen eli krooninen haimatulehdus voi kehittyä toistuvien äkillisten haimatulehdusten myötä. Äkillisen eli akuutin pankreatiitin saa vuosittain noin 5 000 suomalaista.Haimatulehduksen oireet ja tutkiminenÄkilliseen haimatulehdukseen liittyy tyypillisesti voimakas vyömäinen ylävatsakipu, joka voi säteillä selkää kohti. Kipuun liittyy usein pahoinvointia ja oksentelua. Yleisvointi voi olla huonontunut tai huonontua oireiden pahentuessa. Oireilu alkaa usein alkoholin käytön jälkeen, mutta sen taustalla voi olla myös jo todettu tai vielä tunnistamaton sappikivi tai sappikivitauti. Toistuvat haimatulehdukset voivat johtaa krooniseen eli pitkäaikaiseen haimatulehdukseen, jolloin haiman toiminta häiriintyy. Oireena esiintyy toistuvaa ylävatsakipua. Haiman toiminnan häiriintyessä insuliinin tuotanto vaikeutuu, josta voi seurata diabeteksen kehittyminen. Pitkäaikaisen haimatulehduksen suurin aiheuttaja on pitkäaikainen alkoholinkäyttö, joskin muitakin aiheuttajia on olemassa.Haimatulehduksen toteaminen tapahtuu lääkärin perustutkimuksen sekä veri- ja virtsanäytteiden avulla. Tulehdusarvot (kuten CRP) ovat yleensä suurentuneet ja haimaan viittaavat veri- ja virtsanäytteet (kuten amylaasi, Amyl) ovat koholla. Tilannetta voidaan kartoittaa tarkemmin tarvittaessa kuvantamisen, kuten vatsan tietokonekuvauksen, avulla.