Osuvimmat tulokset: Turvotus

Keliakia tarkoittaa vaivaa, jossa ravinnon sisältämä valkuaisaine nimeltä gluteeni aiheuttaa tulehduksen ja vaurioita ohutsuolen limakalvolle, mikä häiritsee ravinnon imeytymistä. Gluteenia löytyy pääasiassa vehnää, ohraa ja ruista sisältävistä viljatuotteista. Keliakiaa sairastaa noin 1-2 prosenttia väestöstä. Keliakian oireet ja tutkiminen Yleensä keliakian oireilussa painottuvat suolistoperäiset oireet. Tällaisia oireita ovat mm. ripuli, ilmavaivat sekä ylävatsan turvotus. Myös erilaisia imeytymishäiriöitä, kuten raudan- tai D-vitamiinin puutetta, voi ilmaantua, jolloin seurauksena voi olla mm. anemia tai osteoporoosi. Lapsilla esimerkiksi hidastunut kasvu ja laihtuminen voivat olla keliakian oireita; yleensä tämä tulee esille lastenneuvolan tai kouluterveydenhuollon ikävuositarkastuksissa. Keliakia voi esiintyä myös ihokeliakian muodossa, jolloin polviin, pakaroihin tai kyynärpäihin voi ilmaantua kutisevia rakkuloita. Joskus keliakian ainoana merkkinä voivat olla ns. epätyypilliset oireet, joita ovat mm. suun limakalvomuutokset (katso afta), hampaiden kiillevauriot, niveloireet tai jopa lapsettomuus. Keliakiaa voidaan tutkia mittaamalla keliakiaan liittyviä vasta-aineita verestä. Lopullisesti tauti todetaan joko vatsalaukun ja pohjukaissuolen tähystyksessä (gastroskopia) otettavilla näytepaloilla tai (ihokeliakian ollessa kyseessä) ihokoepalalla.

Ärtyvän suolen oireyhtymä (ärtynyt paksusuoli) tarkoittaa suoliston toiminnallista vaivaa, johon liittyy vatsakipua ja vatsan turvotusta. Vaivassa suoliston toiminta on häiriintynyt, mutta tämän syytä ei nykytiedon valossa täysin tunneta. Ärtyvän suolen oireyhtymää esiintyy joka kymmenennellä suomalaisella. Vaikka kyseessä on kiusallinen vaiva, ei ärtyvään suoleen liity muita sairauksia eikä se ole terveydelle vaarallinen.Ärtyvän suolen oireyhtymän oireet ja tutkiminenArtyvän suolen oireyhtymä aiheuttaa ruoansulatusoireita, joista yleisimpiä ovat mm. vatsan turvotus, vatsakipu, ilmavaivat sekä suolen toiminnan muutokset (ummetus ja ripuli). Usein ulostaminen voi helpottaa vatsakipua. Vaivalle on tyypillistä, että oireilu voi vaihdella suurestikin päivästä toiseen. Koska ärtyvän suolen oireyhtymä on niin sanottu toiminnallinen suolistovaiva, suolesta ei löydy mitään nähtävää vikaa perusteellisissakaan tutkimuksissa. Niinpä oireyhtymän toteamiseksi ei ole olemassa mitään erityistä laboratoriokoetta tai muuta tutkimusta. Tarvittaessa muita sairauksia (kuten keliakia tai laktoosi-intoleranssi) voidaan kuitenkin sulkea pois lääkärin tutkimusten, verikokeiden tai mahalaukun/pohjukkaissuolen tähystyksen (gastroskopia) tai suolen tähystyksen (kolonoskopia) avulla.

Ilmavaivat tarkoittavat tavallisesta poikkeavaa kaasun muodostumista paksusuolessa tai siihen liittyvää vatsan turvotuksen tunnetta. Suolikaasua muodostuu, kun osa ruoan sisältämistä ainesosista kulkeutuu ohutsuolen läpi paksusuoleen, jossa suoliston bakteerit hajottavat sen. Myös ilman nieleminen esim. ruokaa hotkittaessa voi aiheuttaa ilmavaivoja. Vaivan yleisimpiä aiheuttajia ovat laktoosi-intoleranssi, keliakia ja ärtyvän suolen oireyhtymä. Myös eri ruoka-aineet (kuten palkokasvit) voivat aiheuttaa ilmavaivoja. Ilmavaivojen aiheuttajat ja tutkiminenIlmavaivojen keskeisiä oireita ovat lisääntynyt suolikaasun päästely peräaukosta (pierut) ja vatsan turvotuksen tunne. Lisäksi kaasun aiheuttama suolen venytys voi joillekin aiheuttaa epämiellyttävää ”kiertämisen tunnetta” vatsassa. Ns. ärtyvän suolen oireyhtymässä on usein kyse juuri tästä: vatsakivun ja ilmavaivojen lisäksi oireena voi olla myös mm. ummetusta ja ripulia (katso tarkemmin ärtyvän suolen oireyhtymä). Yleisimpiä ilmavaivojen aiheuttajia on laktoosi-intoleranssi. Tässä vaivassa maitosokeri eli laktoosi ei pilkkoudu normaalisti ohutsuolessa, vaan kulkeutuu paksusuoleen, jossa bakteerit hajottavat sen. Tällöin maitotuotteiden eli maitosokeria sisältävien ruoka-aineiden nauttiminen aiheuttaa joskus hyvinkin hankalia ilmavaivoja sekä vatsakipua ja ripulia. Keliakia aiheuttaa epämääräisempiä oireita, mutta yleisimmin siinäkin esiintyy ilmavaivoja, ripulia sekä ylävatsan turvotusta.Ilmavaivat on helppo tunnistaa, mutta niiden syyn tarkempi tutkiminen tapahtuu yleislääkärin, sisätautilääkärin, gastroenterologin tai lastenlääkärin vastaanotolla. Perustutkimuksiin kuuluvat vatsan tunnustelu sekä vatsan suoliäänten kuuntelu stetoskoopin avulla. Laktoosi-intoleranssia tai keliakiaa epäiltäessä otetaan verikokeita. Lisäksi keliakia varmistetaan mahalaukun tähystyksen (gastroskopia) yhteydessä otetuista näytepaloista. On kuitenkin syytä huomata, että usein ilmavaivat (mm. ärtyvän suolen oireyhtymässä) ovat ns. toiminnallisia vaivoja, jolloin perusteellisissakaan tutkimuksissa suolesta ei löydy mitään nähtävää vikaa eikä oireyhtymän toteamiseksi ole olemassa mitään erityistä laboratoriokoetta tai muuta tutkimusta.Ilmavaivojen syytä voi etsiä myös tekemällä ruokavaliokokeiluja. Mikäli tyypilliset oireet on yhdistettävissä maitotuotteisiin ja oireet häviävät maitotuotteita vähentämällä tai laktoosittomiin tuotteisiin siirtymällä, on laktoosi-intoleranssin diagnoosi käytännössä selvä.

Ruoka-allergia aiheutuu ihmisen puolustusjärjestelmän liian voimakkaasta ja epätarkoituksenmukaisesta reaktiosta vieraita, harmittomiakin aineita vastaan. Allergeenilla tarkoitetaan ainetta, joka laukaisee allergisen reaktion. Ruoka-allergiassa allergeeni on ruoan valkuaisaine eli proteiini. Ruoka-allergiasta kärsii Suomessa noin 2-4 % aikuisista ja 5-10 % lapsista. Yleisimpiä lasten ruoka-allergioita ovat muna-, maito- ja vilja-allergiat. Ruoka-allergian oireet ja toteaminen Lapsen ruoka-allergian oireet ovat erilaisia eri ikäisillä. Imeväisiässä yleisin oire on nokkosihottuma, joka alkaa useimmiten jo 10-15 minuutin kuluessa, mutta kuitenkin aina tunnin sisällä ruoan nauttimisesta. Nokkosihottumaan liittyy usein vatsavaivoja ja ripulia ja oireet kestävät yleensä joitakin tunteja. Myös lehahtelevaa atooppista ihottumaa ja suolioireita, kuten oksentelua, vatsakipua ja ripulia, esiintyy usein. Ihottuma ja vatsavaivat alkavat yleensä nopeasti, noin tunnin kuluessa. Joskus harvemmin oireet voivat tulla vasta vuorokauden kuluessa ruoan nauttimisesta. Hitaan oireiden alun ja allergian selvittäminen vaatii erityistutkimuksia ja sitä on vaikea erottaa muista suolistovaivoista. Alle yksivuotiaista lapsista noin 10 % reagoi johonkin ruokaan. Useimmiten ruoka-aine on kananmuna, mutta reaktiot myös maitoon ja viljoihin ovat mahdollisia. Muna-allergia alkaa kadota jo ensimmäisen ikävuoden loppupuolella, ja useimmat sietävät sitä muun ruoan joukossa jo kouluiässä. Myös maitoallergia alkaa hävitä toisen ikävuoden aikana, ja valtaosa allergiaoireita saaneista sietää maitoa jo kouluun mennessään. Vilja-allergia häviää maitoallergian tavoin useimmiten kouluikään mennessä. Jos maito- tai vilja-allergiaa on vielä 6-7-vuotiaana, se tavallisesti säilyy aikuisikään saakka. Päiväkodeissa ja kouluissa jopa 30–50 %:lla lapsista on jokin vanhempien asettama ruokavaliorajoitus, joista osa liittyy selkeään, todettuun allergiaan, mutta osa rajoituksista voi olla esimerkiksi vain vanhempien allergiaepäilyn pohjalta asetettuja. Leikki- ja kouluikäisillä yleisimmät oireet ovat huulien ja suun kutina, limakalvojen turvotus, vatsakipu ja ripuli. Vatsavaivat ja ripuli ilman muita oireita eivät yleensä johdu allergiasta, ja muun muassa ärtyvän suolen oireyhtymä voi vaikeuttaa ruoka-allergian toteamista. Etenkin pienten lasten vatsavaivat leimataan helposti allergiaksi, jolloin ruokavalio jää herkästi turhan rajoittuneeksi. Atooppisen ihottuman äkillinen pahentuminen voi viitata ruoka-allergiaan ja myös nokkosihottumaa voi esiintyä. Myös leikki- ja kouluikäisillä esiintyy sekä nopeasti että hitaasti ilmaantuvaa allergiaoireilua. Koulu- ja teini-ikäisten ruoka-allergiat kytkeytyvät usein koivun siitepölyallergiaan (ns. ristiallergia), jolloin noin joka toinen koivun siitepölylle allerginen lapsi saa suu-, nielu- ja vatsaoireita hedelmistä, juureksista ja mausteista. Allergian aiheuttama vakava, äkillinen yleisreaktio eli anafylaksia alkaa yleensä voimakkailla oireilla. Anafylaksiaan liittyviä moninaisia oireita ovat muun muassa kutina nielussa, suussa, jalkapohjissa, kämmenissä ja mahdollisesti koko keholla; punoitus tai laaja-alainen nokkosihottuma; hengenahdistus, vinkuna tai astmakohtaus; yleinen huonovointisuus tai voimakkaat vatsakivut, oksentelu ja ripulointi. Lapsi saattaa olla kylmänhikinen ja tuskainen. Lapsen sydän voi lyödä tiheään ja hänellä saattaa esiintyä huimausta tai tajunnan häiriöitä. Tällöin on kyse jo todellisesta hengenvaarasta ja lapsi on saatettava hoitoon välittömästi. Ruoka-allergiaa voidaan tutkia ihopistokokeilla, verinäytteiden avulla, kotona tehtävillä ruoka-ainekokeiluilla tai erillisillä altistuskokeilla. Ihopistokokeet ja verinäytteestä otettava IgE-vasta-ainemääritys eivät pelkästään ole kuitenkaan luotettavia allergian varmistamiseen tai poissulkemiseen. Joka toisella pikkulapsella todetaan verikokeissa lievästi koholla olevia IgE-määriä yhtä tai useampaa ruoka-ainetta kohtaan ilman selkeää yhteyttä oireisiin, mutta heistä kuitenkin vain 10 % saa oireita nautittuaan kyseistä ruokaa. IgE-vasta-ainemäärien suurentuminen onkin usein normaaliin lapsen kehitykseen kuuluva ilmiö. Raja-arvoihin vaikuttavat muun muassa tutkittava ruoka-aine sekä lapsen ikä, ja vain korkeat IgE-määrät ovat merkki ruoka-allergiasta. Pelkkä veri- tai ihopistokoe tai ruoka-aineen välttämiseen liittyvä oireiden väheneminen ei kuitenkaan ole peruste aloittaa ruokavaliorajoitusta ruoka-allergiaepäilyn vuoksi, vaan useimmiten lasten ruoka-aineallergiat todetaan välttämis-altistus-ruokavaliokokeilla. Kokeen aikana hävinnyt oireilu ilmaantuu uudelleen ruoka-aineen välttämisen loputtua. Normaalissa, avoimessa altistuksessa niin tutkittava kuin tuloksen arvioitsijakin tietävät ruoan laadun ja allergeenin määrän. Kaksoissokkoaltistuskoetta suositellaan, jos tilanne on vaikeasti tulkittava ja oireilu tulee viiveellä, kuten suolisto-oireisessa allergiaepäilyssä. Kaksoissokkoutetussa kokeessa epäiltyjä ruokia vältetään ensin 1-3 viikkoa, minkä jälkeen altistuskoe suoritetaan niin, etteivät tutkittava eikä tuloksen arvioitsija tiedä, saiko tutkittava allergeenia vai jotain muuta valmistetta. Kaksoissokkoaltistuskoe on ainoa luotettava keino ruoka-allergian toteamiseen. Erillinen, valvottu välttämis-altistuskoe on aiheellinen, jos epäillään keskeisten ruoka-aineiden (käytännössä maidon ja viljojen) allergiaa. Altistuskokeiden lisäksi ruoka-allergian toteaminen voi perustua kotona toteutettaviin kokeiluihin lääkärin, terveydenhuoltohenkilökunnan ja lapsen huoltajan tekemän yhteisen suunnitelman mukaan.