Osuvimmat tulokset: Suun limakalvojen kipu

Huuliherpes eli yskänrokko tarkoittaa herpes simplex -nimisen viruksen aiheuttamaa rakkuloivaa tulehdusta huulessa, kasvojen iholla tai suussa. Virus säilyy lepotilassa elimistössä ja aktivoituu puolustuskyvyn heiketessä. Virustartunnan saa käytännössä jokainen suomalainen, mutta oireileva huuliherpes ilmaantuu noin joka kolmannelle suomalaiselle. Huuliherpeksen oireet ja tutkiminen Huuliherpes aiheuttaa hyvin tyypillisen oireiden kulun: aluksi huulien, sierainaukkojen tai kasvojen alueelle ilmaantuu kutinaa, pistelyä sekä punoitusta. Tämän jälkeen päivän parin kuluessa ilmaantuu kirveleviä rakkuloita samalle alueelle. Ne ovat aluksi kirkkaita ja muuttuvat myöhemmin kellertävämmiksi ja edelleen rupimaisiksi. Oireet kestävät useimmiten yhdestä kahteen viikkoon. Herpesvirus voi aiheuttaa oireita myös suun limakalvolle, mutta suun sisäpuolella aftat ovat yleisempiä kivuliaiden limakalvomuutosten aiheuttajia. Herpesviruksen aiheuttamista muutoksista sukuelinten alueelle on kerrottu tarkemmin artikkelissa genitaaliherpes. Kun henkilö sairastuu huuliherpekseen ensimmäistä kertaa, oireet voivat olla rajumpia. Tällöin saattaa esiintyä mm. kuumetta. Tyypillinen huuliherpes on helppo todeta omatoimisestikin. Mikäli lääkärin vastaanotto on tarpeen, tutkimukseksi riittää yleensä huulien ja suun alueen tarkastelu.

Sammas on hiivasienen aiheuttama suun limakalvon tulehdus. Sammaksen yleisin aiheuttaja on Candida albicans –niminen hiivasienilajike. Noin puolella suomalaisväestöstä voidaan löytää hiivasientä suusta, mutta varsinaisen tulehduksen syntyyn tarvitaan kuitenkin usein jokin altistava tekijä, kuten meneillään oleva antibioottikuuri tai heikentynyt yleistila. Sammasta esiintyy alle prosentilla aikuisväestöstä, mutta mikäli yleistila on heikentynyt, esiintyvyys on huomattavasti tätä suurempaa. Sammaksen oireet ja tutkiminen Sammaksen pääoireina ovat suun ja kielen kipu sekä polttelu. Limakalvoilla voi lisäksi esiintyä punoitusta ja haavaumia; joskus myös valkoista katetta, pieniä valkoisia täpliä tai märkiviä rakkuloita. Sammaksen toteaminen perustuu lääkärin tai hammaslääkärin suorittamaan suun limakalvojen tutkimiseen. Lisäksi suusta voidaan ottaa sieniviljelynäyte diagnoosin varmistamiseksi.

Suukipu tai kielikipu tarkoittaa suussa tuntuvaa polttavaa tai kirvelevää tunnetta. Suukipu voi liittyä mm. heikentyneeseen syljeneritykseen, limakalvon sairauteen (esim. aftat), limakalvoa painavaan proteesiin tai lohjenneen hampaan terävien reunojen hankaukseen. Suu- tai kielikipu lisääntyy iän myötä, ja siitä kärsii noin 4 % suomalaisista. Suukivun ja kielikivun aiheuttajat ja tutkiminenSuukipu tai kielikipu kuvataan usein polttavana tai kirvelevänä tunteena suun tai kielen alueella. Muut oireet riippuvat suukivun aiheuttajasta. Esimerkiksi suun hiivasieni eli sammas aiheuttaa suun polttelun lisäksi usein myös limakalvojen punoitusta, haavaumia ja pieniä valkoisia täpliä. Afta puolestaan aiheuttaa limakalvomuutoksia, jotka ovat keskeltä valkoisia ja reunoiltaan punaisia. Vähentynyt syljeneritys eli kuiva suu aiheuttaa nielesmisvaikeuksien lisäksi usein myös metallin makua suuhun ja pahanhajuista hengitystä. Hammaslääkäri voi arvioida hampaiden tai mahdollisen hammasproteesin tilanteen suukivun vuoksi. Myös suun limakalvojen ja mahdollisen purentahäiriön tarkastaminen kuuluu perustutkimuksiin. Tarvittaessa lääkäri voi lisäksi ottaa verikokeita. Mikäli suun limakalvolla havaitaan poikkeavia muutoksia, niistä voidaan ottaa koepala.

Ruoka-allergia aiheutuu ihmisen puolustusjärjestelmän liian voimakkaasta ja epätarkoituksenmukaisesta reaktiosta vieraita, harmittomiakin aineita vastaan. Allergeenilla tarkoitetaan ainetta, joka laukaisee allergisen reaktion. Ruoka-allergiassa allergeeni on ruoan valkuaisaine eli proteiini. Ruoka-allergiasta kärsii Suomessa noin 2-4 % aikuisista ja 5-10 % lapsista. Yleisimpiä lasten ruoka-allergioita ovat muna-, maito- ja vilja-allergiat. Ruoka-allergian oireet ja toteaminen Lapsen ruoka-allergian oireet ovat erilaisia eri ikäisillä. Imeväisiässä yleisin oire on nokkosihottuma, joka alkaa useimmiten jo 10-15 minuutin kuluessa, mutta kuitenkin aina tunnin sisällä ruoan nauttimisesta. Nokkosihottumaan liittyy usein vatsavaivoja ja ripulia ja oireet kestävät yleensä joitakin tunteja. Myös lehahtelevaa atooppista ihottumaa ja suolioireita, kuten oksentelua, vatsakipua ja ripulia, esiintyy usein. Ihottuma ja vatsavaivat alkavat yleensä nopeasti, noin tunnin kuluessa. Joskus harvemmin oireet voivat tulla vasta vuorokauden kuluessa ruoan nauttimisesta. Hitaan oireiden alun ja allergian selvittäminen vaatii erityistutkimuksia ja sitä on vaikea erottaa muista suolistovaivoista. Alle yksivuotiaista lapsista noin 10 % reagoi johonkin ruokaan. Useimmiten ruoka-aine on kananmuna, mutta reaktiot myös maitoon ja viljoihin ovat mahdollisia. Muna-allergia alkaa kadota jo ensimmäisen ikävuoden loppupuolella, ja useimmat sietävät sitä muun ruoan joukossa jo kouluiässä. Myös maitoallergia alkaa hävitä toisen ikävuoden aikana, ja valtaosa allergiaoireita saaneista sietää maitoa jo kouluun mennessään. Vilja-allergia häviää maitoallergian tavoin useimmiten kouluikään mennessä. Jos maito- tai vilja-allergiaa on vielä 6-7-vuotiaana, se tavallisesti säilyy aikuisikään saakka. Päiväkodeissa ja kouluissa jopa 30–50 %:lla lapsista on jokin vanhempien asettama ruokavaliorajoitus, joista osa liittyy selkeään, todettuun allergiaan, mutta osa rajoituksista voi olla esimerkiksi vain vanhempien allergiaepäilyn pohjalta asetettuja. Leikki- ja kouluikäisillä yleisimmät oireet ovat huulien ja suun kutina, limakalvojen turvotus, vatsakipu ja ripuli. Vatsavaivat ja ripuli ilman muita oireita eivät yleensä johdu allergiasta, ja muun muassa ärtyvän suolen oireyhtymä voi vaikeuttaa ruoka-allergian toteamista. Etenkin pienten lasten vatsavaivat leimataan helposti allergiaksi, jolloin ruokavalio jää herkästi turhan rajoittuneeksi. Atooppisen ihottuman äkillinen pahentuminen voi viitata ruoka-allergiaan ja myös nokkosihottumaa voi esiintyä. Myös leikki- ja kouluikäisillä esiintyy sekä nopeasti että hitaasti ilmaantuvaa allergiaoireilua. Koulu- ja teini-ikäisten ruoka-allergiat kytkeytyvät usein koivun siitepölyallergiaan (ns. ristiallergia), jolloin noin joka toinen koivun siitepölylle allerginen lapsi saa suu-, nielu- ja vatsaoireita hedelmistä, juureksista ja mausteista. Allergian aiheuttama vakava, äkillinen yleisreaktio eli anafylaksia alkaa yleensä voimakkailla oireilla. Anafylaksiaan liittyviä moninaisia oireita ovat muun muassa kutina nielussa, suussa, jalkapohjissa, kämmenissä ja mahdollisesti koko keholla; punoitus tai laaja-alainen nokkosihottuma; hengenahdistus, vinkuna tai astmakohtaus; yleinen huonovointisuus tai voimakkaat vatsakivut, oksentelu ja ripulointi. Lapsi saattaa olla kylmänhikinen ja tuskainen. Lapsen sydän voi lyödä tiheään ja hänellä saattaa esiintyä huimausta tai tajunnan häiriöitä. Tällöin on kyse jo todellisesta hengenvaarasta ja lapsi on saatettava hoitoon välittömästi. Ruoka-allergiaa voidaan tutkia ihopistokokeilla, verinäytteiden avulla, kotona tehtävillä ruoka-ainekokeiluilla tai erillisillä altistuskokeilla. Ihopistokokeet ja verinäytteestä otettava IgE-vasta-ainemääritys eivät pelkästään ole kuitenkaan luotettavia allergian varmistamiseen tai poissulkemiseen. Joka toisella pikkulapsella todetaan verikokeissa lievästi koholla olevia IgE-määriä yhtä tai useampaa ruoka-ainetta kohtaan ilman selkeää yhteyttä oireisiin, mutta heistä kuitenkin vain 10 % saa oireita nautittuaan kyseistä ruokaa. IgE-vasta-ainemäärien suurentuminen onkin usein normaaliin lapsen kehitykseen kuuluva ilmiö. Raja-arvoihin vaikuttavat muun muassa tutkittava ruoka-aine sekä lapsen ikä, ja vain korkeat IgE-määrät ovat merkki ruoka-allergiasta. Pelkkä veri- tai ihopistokoe tai ruoka-aineen välttämiseen liittyvä oireiden väheneminen ei kuitenkaan ole peruste aloittaa ruokavaliorajoitusta ruoka-allergiaepäilyn vuoksi, vaan useimmiten lasten ruoka-aineallergiat todetaan välttämis-altistus-ruokavaliokokeilla. Kokeen aikana hävinnyt oireilu ilmaantuu uudelleen ruoka-aineen välttämisen loputtua. Normaalissa, avoimessa altistuksessa niin tutkittava kuin tuloksen arvioitsijakin tietävät ruoan laadun ja allergeenin määrän. Kaksoissokkoaltistuskoetta suositellaan, jos tilanne on vaikeasti tulkittava ja oireilu tulee viiveellä, kuten suolisto-oireisessa allergiaepäilyssä. Kaksoissokkoutetussa kokeessa epäiltyjä ruokia vältetään ensin 1-3 viikkoa, minkä jälkeen altistuskoe suoritetaan niin, etteivät tutkittava eikä tuloksen arvioitsija tiedä, saiko tutkittava allergeenia vai jotain muuta valmistetta. Kaksoissokkoaltistuskoe on ainoa luotettava keino ruoka-allergian toteamiseen. Erillinen, valvottu välttämis-altistuskoe on aiheellinen, jos epäillään keskeisten ruoka-aineiden (käytännössä maidon ja viljojen) allergiaa. Altistuskokeiden lisäksi ruoka-allergian toteaminen voi perustua kotona toteutettaviin kokeiluihin lääkärin, terveydenhuoltohenkilökunnan ja lapsen huoltajan tekemän yhteisen suunnitelman mukaan.