Osuvimmat tulokset: Tihentynyt virtsaamistarve

Eturauhastulehdus eli prostatiitti voi olla joko äkillinen tai pitkäaikainen. Äkillisen eturauhastulehduksen aiheuttaa yleensä omalta iholta lähtöisin oleva bakteeri, joka nousee virtsaputkea pitkin eturauhaseen. Pitkäaikaisessa eturauhastulehduksessa bakteereja ei yleensä ole löydettävissä, vaan vaivan todennäköisin aiheuttaja on eturauhastiehyiden tukkeutuminen. Pitkäaikainen tulehdus on yleisempi: siitä kärsii vuosittain jopa 14 000 miestä / 100 000 suomalaista miestä kohti ja se yleistyy iän myötä.Eturauhastulehduksen oireet ja tutkiminenÄkillisen eturauhastulehduksen oireita ovat tihentynyt virtsaamistarve, kirvely virtsatessa sekä kivut alavatsalla. Yleisoireet, kuten kuume tai huonovointisuus, ovat myös yleisiä. Oireet alkavat usein nopeasti ja voivat olla rajujakin.Pitkäaikaisessa eturauhastulehduksessa oireet ovat samankaltaisia, mutta lievempiä: tihentynyttä virtsaamistarvetta ja kirvelyä virtsatessa sekä epämääräistä tunnetta alavatsalla tai sukuelinten alueella. Istuminen voi tuntua hankalalta. Joskus voi esiintyä myös verta siemennesteessä. Sen sijaan kuumetta tai muita yleisoireita ei pitkäaikaisessa eturauhastulehduksessa tavallisesti ole.Lääkäri tutkii sukuelinten alueen sekä tunnustelee eturauhasen peräaukon kautta eturauhatulehdusta epäiltäessä. Lisäksi taudin toteamisessa voidaan käyttää laboratoriokokeita, kuten tulehdusarvon (CRP) mittaamista, tai virtsakokeita. Äkillisessä eturauhastulehduksessa sukupuolitautien mahdollisuus voidaan sulkea pois laboratoriokokeiden avulla.

Eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu tarkoittaa tilaa, jossa virtsarakon alapuolella sijaitseva eturauhanen kasvaa ja painaa virtsarakkoa sekä eturauhasen läpi kulkevaa virtsaputkea. Vaiva yleistyy iän myötä ja sitä esiintyy vain miehillä. Eturauhasen liikakasvusta ja sen aiheuttamista oireista kärsii neljä kymmenestä yli 60-vuotiaasta suomalaismiehestä.Eturauhasen liikakasvun oireet ja tutkiminenEturauhasen liikakasvun oireet voidaan jakaa virtsan kertymisoireisiin sekä rakon tyhjentymisongelmiin. Kertymisoireita ovat tiheä virtsaamisen tarve ja sen aiheuttamat yöheräämiset, virtsaamispakko sekä virtsan pidättämisen vaikeus. Tyhjennysoireita ovat heikentynyt virtsasuihku, virtsantulon viipyminen, tunne että virtsaa jää rakkoon vielä virtsaamisen jälkeenkin sekä joskus virtsaamiskyvyttömyys virtsan kulun estyessä. Yleensä muita oireita ei esiinny.Huomattavasti harvinaisempaa eturauhassyöpää voi olla vaikea erottaa pelkkien oireiden perusteella eturauhasen hyvänlaatuisesta liikakasvusta. Yleensä oireet kuitenkin kehittyvät eturauhassyövässä nopeammin - lisäksi saattaa esiintyä verivirtsaisuutta (katso verta virtsassa). Eturauhasen liikakasvun varma toteaminen vaatii lääkärin tutkimuksen. Vastaanotolla suoritettavaan perustutkimukseen kuuluvat sukuelinten tutkiminen sekä eturauhasen tunnustelu peräaukon kautta. Eturauhasen tilaa voidaan selvittää erillisellä verikokeella (PSA, prostataspesifinen antigeeni). Usein otetaan myös virtsakoe. Tarvittaessa eturauhasta voidaan lisäksi tutkia virtsateiden kaikukuvaus- eli ultraäänitutkimuksen avulla. Miesten vaivoihin perehtyneen erikoislääkärin (urologi) suorittamiin erillisiin tutkimuksiin kuuluvat mm. virtsan virtaustestit sekä tarkemmat kuvantamistutkimukset.

Virtsatietulehdus tarkoittaa joko virtsarakon (kystiitti) tai munuaisaltaan (pyelonefriitti) tulehdusta. Virtsatietulehduksen aiheuttaa yleensä oman ihon bakteeri: se nousee virtsaputkea pitkin joko virtsarakkoon tai ylemmäs munuaisaltaaseen saakka. Virtsatietulehduksen riski kasvaa iän mukana ja se on hyvin yleinen varsinkin naisilla: vähintään joka toinen nainen sairastaa sen ainakin kerran elämänsä aikana. Virtsatietulehduksen oireet ja tutkimukset Virtsatietulehdus ja erityisesti virtsarakon tulehdus (kystiitti) aiheuttavat yleensä hyvin tyypilliset oireet: tiheävirtsaisuus, virtsaamispakko ja kirvely virtsatessa. Myös epämääräistä alavatsakipua tai verta virtsassa voi esiintyä. Aikuisilla virtsarakon tulehdukseen ei yleensä liity kuumetta. Myöskään pelkkä virtsan poikkeava haju tai väri eivät välttämättä viittaa virtsatietulehdukseen. Vanhuksilla virtsarakon tulehduksen ainoa oire voi olla sekavuus. Virtsaputken tulehduksessa (uretriitti) kirvely virtsatessa on myös hyvin tyypillinen oire. Virtsaputkentulehdus liittyy kuitenkin yleensä sukupuolitauteihin ja on huomattavasti rakkotulehdusta harvinaisempi. Munuaisaltaan tulehduksessa (pyelonefriitti) tyypillisiä oireita ovat mm. kylki- tai selkäkipu, kuume ja yleisvoinnin lasku. Myös virtsaoireet ovat tavallisia, mutta aina niitä ei välttämättä esiinny. Iäkkäämmillä ihmisillä ainoa pyelonefriitin oire voi olla yleistilan lasku. Virtsatietulehdukset ovat pääsääntöisesti naisten vaiva. Naisilla virtsaputki on selkeästi lyhyempi kuin miehillä ja bakteerit nousevat herkemmin virtsarakkoon saakka. Miehillä virtsatietulehdus liittyy yleensä johonkin virtsateiden rakenteelliseen vikaan tai iäkkäämmillä eturauhasen hyvänlaatuiseen liikakasvuun. Tällöin virtsa ei pääse kulkemaan esteettömästi virtsaputkessa, mikä altistaa tulehduksille. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat mm. vatsan ja selän tunnustelu sekä koputtelu virtsatietulehdusta epäiltäessä. Epäselvissä tilanteissa lääkäri tekee myös gynekologisen tutkimuksen. Virtsanäyte on virtsatietulehduksen perustutkimus. Sillä voidaan tutkia mm. tulehdusta aiheuttaneen bakteerin tyyppi ja herkkyys eri antibiooteille. Myös monet sukupuolitaudit voidaan todeta virtsanäytteellä. Munuaistason tulehdusta epäiltäessä otetaan lisäksi verikokeita (kuten tulehdusarvo eli CRP). Miehiltä tarkastetaan sukuelimet sekä tunnustellaan eturauhanen peräaukon kautta. Eturauhasen tilaa tutkitaan tarvittaessa verikokeella (PSA, prostatasepsifinen antigeeni). Mikäli selvää syytä virtsatietulehdukselle ei löydy, voi miestentauteihin perehtyneen erikoislääkärin (urologi) arviosta olla hyötyä.

Tiheävirtsaisuus tarkoittaa tihentynyttä virtsaamistarvetta. Sen virallisena määritelmänä on yli 8 kertaa vuorokaudessa tai vähintään kaksi kertaa yössä toistuva virtsaaminen. Tiheävirtsaisuuden taustalla voivat olla mm. lisääntynyt nesteen juominen, tiettyjen aineiden (kuten kahvi, tee tai alkoholi) nauttiminen, virtsatietulehdus, ns. yliaktiivinen rakko tai miehillä eturauhasvaivat. Ajoittainen tiheävirtsaisuus on yleinen vaiva.Tiheävirtsaisuuden aiheuttajat ja tutkiminenTiheävirtsaisuus eli tihentynyt virtsaamistarve voi johtua joko suurentuneesta virtsamääräästä, virtsarakon pienentyneestä koosta tai virtsarakon herkistymisestä. Suurentunut virtsamäärä johtuu yleensä runsaasta nesteiden nauttimisesta, mutta myös mm. huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes, nesteenpoistolääkkeet tai vika munuaisten toiminnassa voivat olla vaivan taustalla.Virtsarakon herkistymisen ja tätä kautta äkillisen tiheävirtsaisuuden yleisin syy on bakteerin aiheuttama virtsatietulehdus. Tällöin oireina esiintyy yleensä myös mm. kirvelyä virtsatessa tai alavatsakipua. Yliaktiivinen rakko tarkoittaa tilaa, jossa rakkolihas on herkistynyt ja supistelee tahdosta riippumatta. Vaiva on yleinen erityisesti naisilla, ja siihen voi tiheävirtsaisuuden lisäksi liittyä myös virtsaamispakko tai virtsankarkailu. Miehillä puolestaan eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu voi aiheuttaa tiheävirtsaisuutta.Virtsaumpi tarkoittaa tilaa, jossa virtsan kulku on estynyt virtsarakosta ja tällöin virtsa kerääntyy virtsarakkoon. Ajoittain virtsaa voi kuitenkin päästä hieman valumaan pois virtsarakosta ja tämä voidaan tuntea tiheävirtsaisuutena (ns. ylivuotoinkontinenssi). Tilaan liittyy usein myös mm. alavatsakipua.Muita harvinaisempia tiheävirtsaisuuden syitä ovat mm. pitkäaikainen virtsarakon tulehdus, pienentynyt virtsarakon koko (esimerkiksi sädehoidon seurauksena), henkinen jännittyneisyys tai tietyt neurologiset sairaudet (kuten Parkinsonin tauti).Tiheävirtsaisuuden tarkempi tutkiminen tapahtuu yleislääkärin, gynekologin (naispotilaat), urologin (miespotilaat) tai lastenlääkärin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluu mm. vatsan tunnustelu. Lisäksi miehillä lääkäri saattaa arvioida eturauhasen kokoa peräaukon kautta tunnustelemalla, ja naisilla gynekologinen tutkimus voi joskus olla tarpeen. Usein vaivaa kartoitetaan erillisten oirekyselyiden avulla. Myös virtsaamispäiväkirjan pitämisestä voi olla hyötyä.Muut tutkimukset kohdistuvat oirekuvan mukaan. Virtsatietulehduksen mahdollisuus suljetaan pois virtsanäytteellä. Myös verikokeita ja kuvantamistutkimuksia (kuten virtsarakon ultraäänitutkimusta) käytetään.