Osuvimmat tulokset: Muutokset kuukautisissa

Raskaus alkaa hedelmöittyneen munasolun kiinnittyessä naisen kohdun limakalvolle. Tällöin kuukautiskierto loppuu ja munasolu alkaa muuttua alkionkehityksen kautta uudeksi ihmisyksilöksi. Raskauden normaali kesto on 40 viikkoa ja raskauden etenemistä seurataan säännöllisillä äitiysneuvolan käynneillä. Naisen elimistössä tapahtuu raskauden aikana paljon muutoksia, jotka kuitenkin pääasiassa palautuvat synnytyksen jälkeen. Raskauden oireet ja seuranta Raskauden aiheuttamat oireet liittyvät pitkälti kohdun kasvamiseen ja muihin elimistössä tapahtuviin muutoksiin. Sikiö kasvaa ja kehittyy kohdun sisällä, ja kohtu kasvaakin raskauden aikana noin kymmenkertaiseksi. Kookas kohtu saattaa painaa alaonttolaskimoa äidin ollessa selällään, jolloin laskimoveren virtaus sydämeen huononee ja äidille voi tulla heikko ja huono olo. Loppuraskaudessa suositellaankin pitkällään ollessa kylkiasentoa selinmakuun sijasta. Äidin paino nousee raskauden aikana keskimäärin 8-15 kilogrammaa. Lisäksi veren hemoglobiiniarvo laskee kiertävän verimäärän lisääntymisestä johtuen ja verenpaine voi laskea. Rinnat kasvavat, nivelsiteet voivat löystyä ja virtsaamistarve voi tihentyä suurentuvan kohdun aiheuttaman paineen vuoksi. Varsinkin alkuraskaudessa voi esiintyä runsaampaa pahoinvointia ja väsymystä. Lisäksi raskaus voi aiheuttaa närästystä, ummetusta, suonikohjuja sekä ihon muutoksia, kuten raskausarpien ilmaantumista tai jo olemassa olevien pigmenttialueiden tummumista. Raskaus voidaan todeta virtsasta tehtävällä raskaustestillä, joita myydään apteekeissa. Äitiysneuvolakäyntejä on tiheästi raskauden aikana ja niihin kuuluvat myös lääkärintarkastukset. Äitiysneuvolassa tutkitaan mm. odottavan äidin veriryhmä ja veriarvot sekä mitataan virtsan valkuaisaine- ja sokeripitoisuutta sekä verenpainetta. Sikiön sydänääniä voidaan kuunnella doppler-laitteella. Alkuraskaudessa voidaan ultraäänellä eli kaikukuvauksella varmistaa raskauden kesto ja myöhemmässä vaiheessa voidaan suorittaa sikiön tarkempi niin kutsuttu rakenneultraäänitutkimus. Neuvolakäynnit toteutetaan alussa noin neljän viikon välein ja loppuraskaudessa tarvittaessa jopa viikon välein.

Raskaus alkaa hedelmöittyneen munasolun kiinnittyessä naisen kohdun limakalvolle. Tällöin kuukautiskierto loppuu ja munasolu alkaa muuttua alkionkehityksen kautta uudeksi ihmisyksilöksi. Alkuraskaus tarkoittaa raskauden ensimmäistä 16 viikkoa. Alkuraskauden oireet ja seuranta Alkuraskaus aiheuttaa oireita, jotka ovat yleensä voimakkaimmillaan 6-8 raskausviikon kohdalla. Tyypillisiä alkuraskauden oireita ovat mm. väsymys ja pahoinvointi, joka yleensä painottuu aamuun. Lisäksi saattaa ilmaantua rintojen arkuutta, herkistymistä hajuille sekä ihon muutoksia, kuten jo olemassaolevien pigmenttialueiden tummumista. Joka neljännellä naisella esiintyy alkuraskauden aikana niukkaa verenvuotoa emättimestä ("valekuukautiset"). Vuoto on vaaratonta, mikäli se ei ole runsasta tai siihen ei liity kramppimaisia alavatsakipuja. Raskaus voidaan todeta virtsasta tehtävällä raskaustestillä, joita myydään apteekeissa. Testi on yleensä luotettava jo muutama päivä kuukautisten viivästymisen jälkeen. Äitiysneuvolakäyntejä on tiheästi raskauden aikana ja niihin kuuluvat myös lääkärintarkastukset. Äitiysneuvolassa tutkitaan mm. odottavan äidin veriryhmä ja veriarvot sekä mitataan virtsan valkuaisaine- ja sokeripitoisuutta sekä verenpainetta. Alkuraskaudessa voidaan ultraäänellä eli kaikukuvauksella myös varmistaa raskauden kesto.

Vaihdevuodet tarkoittavat naisen munasarjojen toiminnan hiipumista, jolloin mm. estrogeenin eli naishormonin tuotanto vähenee ja kuukautisvuodot loppuvat. Suomalaisilla naisilla viimeiset kuukautiset eli menopaussi ajoittuu keskimäärin 51 vuoden ikään, mutta yksilöllistä vaihtelua voi olla 45–55 vuoden välillä.Vaihdevuodet ja vaihdevuosioireet - oireet ja tutkiminenVaihdevuosioireilu alkaa tavallisesti jo ennen kuukautisten loppumista. Yleisiä oireita ovat kuukautisten epäsäännöllisyys, kuumat aallot, päivä- ja yöhikoilu sekä unihäiriöt. Lisäksi voi ilmaantua nivel- tai lihaskipuja sekä emättimen limakalvojen ohentumista, joka puolestaan voi altistaa virtsatietulehduksille tai yhdyntäkivuille. Oireilu on hyvin yksilöllistä.Vaihdevuosien aiheuttamat unihäiriöt ja yöhikoilu vaikuttavat yleiseen jaksamiseen ja tätä kautta myös mielialaan. Vähentyvällä estrogeenin määrällä voi olla myös suoria vaikutuksia henkiseen hyvinvointiin, jolloin seurauksena saattaa olla seksuaalista haluttomuutta, ahdistuneisuutta tai jopa masennusta. Vaihdevuosien toteamiseen ei yleensä tarvita erityisiä tutkimuksia, vaan yleislääkäri tai gynekologi voi tehdä diagnoosin tyypillisten oireiden perusteella. Epäselvissä tilanteissa voidaan esim. follikkelia stimuloivaa hormonia (FSH) mitata verikokeiden avulla, mikä kertoo tarkemmin munasarjojen toiminnasta ja tilanteesta.

Gynekologiset vuotohäiriöt tarkoittavat normaalista kuukautiskierrosta poikkeavia vuotoja, joihin luetaan mm. runsaat kuukautiset ja epäsäännölliset kuukautiset. Epäsäännölliset kuukautiset kattavat laajasti eri vuotohäiriöitä ja ovat hyvin yleisiä. Runsaista säännöllisistä kuukautisista kärsii jossakin elämänsä vaiheessa noin joka kolmas suomalaisnainen.Gynekologisten vuotohäiriöiden tyypit ja tutkiminenRunsas säännöllinen vuoto eli runsaat kuukautiset tarkoittavat normaalin kuukautiskierron rytmin mukaista runsasta kuukautisvuotoa. Usein vuodossa on mukana myös hyytymiä. Joskus runsaat kuukautiset voivat aiheuttaa anemian, mutta muut oireet ovat harvinaisia. Tarkemmin runsaista kuukautisista on kerrottu artikkelissa runsaat kuukautiset.Epäsäännöllisiin vuotohäiriöihin eli epäsäännöllisiin kuukautisiin luetaan epäsäännöllinen vuoto kuukautisten välillä (välivuoto), yli 36 vuorokautta tai alle 23 vuorokautta kestävät kuukautiskierrot, ovulaation eli kuukautisten keskivaiheen aikana tapahtuvat vuodot (ovulaatiovuoto) sekä hormonihoitoon tai ehkäisyyn liittyvät vuodot kuukautisten välillä (läpäisyvuoto). Yleensä epäsäännölliset kuukautiset eivät tuo mukanaan muita oireita. Epäsäännöllisistä kuukautisista voi katsoa tarkempaa tietoa artikkelista epäsäännölliset kuukautiset.Gynekologisten vuotohäiriöiden perustutkimuksiin kuuluu vuotohäiriön tyypin määrittely ja sukuelinten tutkiminen (gynekologinen tutkimus). Tarvittaessa runsaiden tai epäsäännöllisten kuukautisten vuoksi lääkäri voi tehdä kaikututkimuksen (ultraäänitutkimus), mitata veren hemoglobiinin (perusverenkuva eli PVK) tai ottaa kilpirauhasen tai aivolisäkkeen toimintaa kuvaavia verikokeita.Jatkotutkimuksina saatetaan ottaa myös papa-koe tai kohdun limakalvonäyte, jotka molemmat otetaan emättimen kautta.

Epäsäännölliset kuukautiset tarkoittaa poikkeavaa tai voimakkaasti vaihtelevaa kuukautiskierron kestoa. Normaalin kuukautiskierron pituutena voidaan pitää 24-35 vuorokautta. Tätä tiheämmät tai harvemmat kuukautiset tai kuukautiskiertoon liittymättömät välivuodot voidaan lukea epäsäännöllisiin kuukautisiin. Epäsäännölliset kuukautiset ajoittaisena vaivana on erittäin yleinen oire, eikä sen taustalta yleensä löydy hoidettavaa syytä. Epäsäännöllisten kuukautisten aiheuttajat ja tutkiminenEpäsäännöllisiin vuotohäiriöihin luetaan normaalia kuukautiskiertoa tiheämpi kuukautiskierto (polymenorrea), harvempi kuukautiskierto (oligomenorrea) sekä epäsäännöllinen vuoto normaalin kuukautiskierron välillä (välivuoto), keskivaiheilla (ovulaatiovuoto) tai ehkäisyn aikana (läpäisyvuoto). Vuodon lisäksi ei yleensä esiinny muita oireita. Yleensä epäsäännölliset kuukautiset liittyvät ikään ja tavallisiin elämänmuutoksiin. Murrosiässä kuukautisten alkaessa kierto voi olla pitkäänkin epäsäännöllinen. Myös tiheä kuukautiskierto on tavallinen nuorilla tytöillä ja toisaalta vaihdevuosi-ikää lähestyvillä naisilla. Lisäksi elämänmuutokset ja stressi (kuten opiskeluun liittyvät paineet), nopea laihtuminen tai voimakas liikunta voivat aiheuttaa muutoksia kuukautiskiertoon. Syömishäiriöissä kuukautiskierron muutokset ovat hyvin tavallisia. Kuukautisvuodon siirtymisen tai poisjäännin yhteydessä on aina pidettävä mielessä myös raskauden mahdollisuus. Joskus epäsäännöllisten kuukautisten taustalta voi löytyä myös kohtuun liittyvä vaiva (kuten myooma), sisäsynnytintulehdus tai munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (ns. polykystiset munasarjat). Lisäksi pitkäaikaiset yleissairaudet (kuten kilpirauhasen vajaatoiminta ja liikatoiminta tai diabetes) tai eräät lääkkeet (kuten epilepsialääkkeet) voivat aiheuttaa epäsäännöllisiä vuotohäiriöitä.Muista gynekologisista vuorohäiriöistä on kerrottu erillisessä artikkelissa gynekologiset vuotohäiriöt.Epäsäännölliset kuukautiset voi todeta itsenäisesti, mutta niiden tarkan syyn selvittäminen vaatii yleislääkärin tai gynekologin (naistentautien erikoislääkäri) vastaanoton. Kuukautisten viivästyessä tai jäädessä pois on syytä tehdä raskaustesti, jos raskauden mahdollisuus on olemassa. Vastaanotolla perustutkimuksiin kuuluu tiettyjen verikokeiden tarkistaminen (mm. keltarauhashormoni- eli prolaktiinipitoisuus ja kilpirauhasen toimintaa kartoittava TSH) ja usein myös gynekologinen tutkimus. Joskus myös emättimen kautta tehtävä ultraäänitutkimus, papa-koe tai kohdun limakalvonäyte voi olla tarpeen.