Osuvimmat tulokset: Tapaturma

Rustosta koostuvat nivelkierukat sijaitsevat polvinivelen sisä- ja ulkosivulla, reisi- ja sääriluiden välissä. Niiden tehtävänä on mm. tasata polviniveleen kohdistuvaa painetta ja rasitusta. Tavallisin nivelkierukan vamma on kierukan osittainen tai täydellinen repeämä, joka syntyy polven vääntöliikkeen seurauksena painon ollessa samalla jalalla. Nivelkierukan vamman saa vuosittain noin 60 henkilöä / 100 000 suomalaista kohti.Nivelkierukan vamman oireet ja tutkiminenNivelkierukan repeämä aiheuttaa polveen kipua ja turvotusta. Polvi saattaa tuntua pettävän alta kävellessä tai siinä voi esiintyä ns. lukko-oiretta: polvi jää koukkuasentoon ja sen suoristaminen on hankalaa tai sitä ei kivun vuoksi saa suoristettua ollenkaan. Nuorilla repeämä vaatii yleensä isomman tapaturman, kun taas iäkkäämmillä repeämä voi syntyä pienestäkin vammasta.Nivelkierukan repeämän tarkempi tutkiminen vaatii yleislääkärin, ortopedin tai fysiatrin vastaanoton. Lääkäri tunnustelee polven alueen sekä tarkistaa sen liikkeet nivelkierukan vammaa epäiltäessä. Usein kierukkavammoissa tunnusteluarkuus tuntuu suoraan polvinivelessä nivelraon kohdalla. Repeämä voidaan todeta magneettikuvauksella tai polvinivelen tähystyksellä. Röntgenkuvasta ei kierukan vammoja voi nähdä.

Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio tarkoittaa tilaa, jossa polvilumpio siirtyy pois paikoiltaan. Polvilumpio on jänteen ympäröimä luu, joka sijaitsee polvinivelen etupuolella reisi- ja sääriluun välissä. Polven vääntyessä sisäänpäin polvilumpio voi mennä sijoiltaan, jolloin se siirtyy polven keskikohdalta ulospäin. Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio on yleinen murrosikäisten ja nuorten aikuisten vamma; sen saa vuosittain noin 80 henkilöä / 100 000 suomalaista kohti.Polvilumpion sijoiltaanmenon oireet ja tutkiminenPolvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio syntyy usein tapaturmaisesti, kun polvi vääntyy sisäänpäin polven ollessa samalla hieman koukussa. Tällöin polvilumpio siirtyy ulospäin ja nousee pois paikaltaan. Kipu on usein kovaa ja turvotus kehittyy nopeasti. Polvilumpio saattaa jäädä pois paikaltaan polven ulko-osiin tai se voi siirtyä takaisin paikoilleen itsestään (esimerkiksi jos jalka suoristetaan tapaturman jälkeen). Kyseiselle jalalle voi olla vaikea ottaa painoa. Joskus patellaluksaatioon liittyy luumurtumia.Yleensä polvilumpion sijoiltaanmeno on selvä, mutta vamman laajuuden arviointi vaatii tavallisesti käyntiä yleislääkärillä tai ortopedilla. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat mm. polven ja polvilumpion tunnustelu sekä polvinivelen liikkeiden tarkastaminen. Röntgenkuvassa nähdään mahdolliset murtumat ja se kuuluukin polvilumpion sijoiltaanmenon perustutkimuksiin. Tarvittaessa tarkempia kuvantamistutkimuksia (kuten magneettikuvaus eli MRI) voidaan harkita - erityisesti mikäli ollaan harkitsemassa leikkausta pitkittyneen patellaluksaation korjaamiseksi.

Palovamma tarkoittaa ihon tai syvempien kudosten vaurioitumista lämmön, säteilyn tai syövyttävien aineiden vaikutuksesta. Vaurion vakavuuteen vaikuttavat aiheuttajan voimakkuus (esim. lämpötila) sekä altistumisen kesto. Tyypillinen palovamman aiheuttaja on kuuma vesi, mutta myös mm. aurinko voi polttaa ihoa ja aiheuttaa palovamman. Lievät palovammat ovat melko yleisiä, vakavammat taas melko harvinaisia.Palovamman oireet ja tutkimuksetPalovammat on perinteisesti totuttu jakamaan syvyyden ja vakavuuden perusteella kolmeen eri asteeseen. Käytännön kannalta luokittelu pinnallisiin ja syviin palovammoihin on kuitenkin toimiva.Pinnallinen palovamma (1. asteen vammat ja suurin osa 2. asteen vammoista) aiheuttaa ihon kipua ja punoitusta. Ihon tunto on kuitenkin säilynyt, haavapinta on kostea ja se kalpenee painettaessa (ns. kapillaarireaktio). Myös rakkuloita voi esiintyä, mutta ne ilmaantuvat tavallisesti vasta usean tunnin kuluttua vammasta. Pinnallinen palovamma parantuu yleensä itsestään viikon kuluessa, eikä se jätä arpia.Syvä palovamma (syvemmät 2. asteen ja kaikki 3. asteen vammat) vaurioittaa ihon kaikkia kerroksia ja vauriot voivat ulottua myös syvempiin kerroksiin. Tällöin vamma-alueen tunto on alentunut tai kokonaan poissa. Kipua voi kuitenkin esiintyä vamma-alueen reunaosissa. Alueelle voi myös kehittyä nopeasti nesterakkuloita. Lisäksi vaurioitunut iho on usein harmaa tai tumma ja pinnaltaan kuiva. Syvien palovammojen paraneminen kestää kauan ja vaatii aina lääkärin hoitoa, usein myös ihosiirteitä.Palovamman laajuutta arvioidaan vamma-alueen osuutena koko kehon pinta-alasta: kämmen vastaa 1 %, yläraaja ja pää 9 % , alaraaja 18 % ja ylävartalo 36 % ihon kokonaispinta-alasta. Yli 10 % laajuiset palovammat sekä kaikki syvät palovammat vaativat aina erikoishoitoa.Lääkärin tutkimukset ja hoitotoimet riippuvat palovamman laajuudesta ja tilanteen vakavuudesta. Lievemmissä palovammoissa lääkäri arvioi palovamman syvyyttä ja laajuutta mm. ihotuntoa sekä verenkierron tilaa tutkimalla. Jos kyseessä on esim. onnettomuuden aiheuttama laajempi palovamma, keskittyvät lääkärin toimenpiteet elintoimintojen (kuten hengityksen) turvaamiseen.

Lihasrevähdys tarkoittaa lihaksen vammaa, jossa lihassäikeitä katkeaa. Revähdyksessä voi katketa vain pari lihassäiettä tai lihas voi revetä kokonaan. Lihasrevähdykset ovat hyvin yleisiä ja niitä esiintyy tyypillisimmin urheilulajien yhteydessä. Iso osa tavallisista revähdyksistä paranee itsekseen eikä tarvitse ammattilaisen hoitoa, mutta joskus revähdys voi aiheuttaa merkittävääkin haittaa lihakselle ja sen toiminnalle.Lihasrevähdyksen oireet ja toteaminenLihasrevähdys syntyy yleensä lihaksen käytön eli kuormituksen ja jännityksen yhteydessä. Lihasrevähdykset ilmaantuvat usein urheilusuorituksen aikana, mutta niitä voi esiintyä myös muiden aktiviteettien, kuten työtehtävien tai tapaturmien yhteydessä. Revähdyksiä esiintyy yleisimmin takareiden, pohkeen ja vatsalihasten alueella, mutta lihasrevähdys on periaatteessa mahdollinen missä lihaksessa tahansa. Revähdys aiheuttaa usein revähdysalueen äkillisen, kovan kivun. Lihasrevähdyksen jälkeisiä tyyppioireita ovat lihasaristus ja kipu lihasta jännitettäessä tai venytettäessä. Lihassäikeiden repeäminen voi aiheuttaa lihaksessa verenvuotoa, joka voi näkyä paikallisena ihopullotuksena tai laajempana ihoalueen mustelmana. Laajempi repeämä voi haitata lihaksen toimintaa, mikä näkyy lihasvoiman heikentymisenä. Joskus koko lihas voi revetä, jolloin repeämäkohdassa on havaittavissa selkeä kuoppa. Hauislihaksen repeämä on melko yleinen etenkin iäkkäämmillä henkilöillä. Lihasrevähdyksen ensioireet rauhoittuvat revähdyksen laajuudesta riippuen usein jo parin päivän kuluessa eivätkä oireet enää useinkaan estä arkipäiväisiä toimia. Laajemmissa revähdyksissä tai repeämissä oireet voivat olla voimakkaampia ja jatkua pidempään. Lihasrevähdyksen paraneminen kestää yleensä kahdesta viikosta kuuteen viikkoon.Tyypillisen lihasrevähdyksen pystyy usein toteamaan oireiden ja vamman syntytapahtuman perusteella. Lihasvoiman heikkous voi olla tunnettavissa, mutta aluksi jo pelkkä kipukin voi estää lihaksen jännittämisen. Laajempi lihasvaurio voidaan todeta tarvittaessa ultraäänitutkimuksen tai magneettikuvantamisen avulla.