Osuvimmat tulokset: Ihottuma

Atooppinen iho eli atooppinen ihottuma tarkoittaa tilaa, jossa veden haihtumista iholta estävien keramidien määrä on ihossa alentunut. Ihon kuivumisen seurauksena ihoon kehittyy tulehdusreaktio, joka ilmenee mm. kutinana ja ihon raapimisena. Atooppisesta ihosta sen eri muodoissaan kärsii arviolta 20-25 % väestöstä ja se on tyypillinen lasten pitkäaikainen kutinaa aiheuttava ihon tulehdustauti. Atooppinen ihottuma on vaaraton ja sille on tyypillistä pahenemisvaiheiden esiintyminen. Allergisen nuhan ja astman riski on suurentunut henkilöillä, joilla on atooppinen iho – yhdessä näitä sairauksia kutsutaankin atooppisiksi sairauksiksi. Atooppisen ihon oireet ja tutkiminen Atooppinen ekseema on kutiava, pitkäaikainen tai toistuva ihotulehdus sille tyypillisillä ihoalueilla. Ihottuma-alueella on usein nähtävillä punoitusta, tulehdusta, kutiavia näppylöitä, raapimajälkiä, ihon rikkoumia tai paksuuntumista. Atooppinen ihottuma on oma tautinsa, jota voivat pahentaa ruoka-allergiat (kuten maitoproteiiniallergia), mutta usein ihottuma ei kokonaan parane, vaikka allergiaa aiheuttava tekijä poistettaisiinkin ruokavaliosta. Vauvan atooppista ihottumaa kutsutaan joskus maitoruveksi, vaikka nimensä perusteella vaivaan ei liittyisikään maitoallergiaa. Sen oireita ovat hilse päänahassa sekä huonosti ilmastoituvien ihopoimujen (kaulan ihopoimut, kainalot, nivusseutu, pakaravako, reisien ja polvikuoppien poimut) punoitus ja hilseily. Ihottuma ei ilmeisesti kutia, koska vauva ei raavi sitä. Vaippa-alueella ei useinkaan ole kyse atooppisesta ihottumasta, vaan ulosteiden ja virtsan aiheuttamasta ärsytysihottumasta (vaippaihottuma). Maitorupi häviää tavallisesti 6-24 kuukauden iässä. Sen jälkeen atooppinen ihottuma jatkuu joka toisella lapsella taiveihottumana.  Leikki- ja kouluikäisillä tyypillinen ihottuman muoto on taiveihottuma, joka esiintyy taivealueilla (kuten kaula ja niska, kyynär- ja polvitaipeet, ranteet ja nilkat). Se voi esiintyä myös vartalolla, raajojen ojentajapuolilla, silmäluomissa, korvien takana tai suun alueella. Iho paksuntuu eli jäkälöityy usein ja voi tulehtua toistuvan raapimisen ja hankauksen seurauksena. Kouluikäisillä muita tavallisia ihottumia ovat atoopikon talvijalka ja käsien lumipalloihottuma. Käsi-ihottumaa esiintyy useammin pojilla kuin tytöillä. Ratsupaikkaihottumalla tarkoitetaan pakaroissa ja reisien sisäpinnoilla esiintyvää kuivaa, kutiavaa ihottumaa, joka rupeutuu ja tulehtuu helposti. Se on yleisempi tytöillä. Atooppinen ihottuma voidaan luokitella kolmeen vaikeusasteeseen: Lievä atooppinen ihottuma, jossa lapsella on kuivia ihoalueita, satunnaisesti ihon kutinaa ja punoitusta pienillä ihoalueilla. Keskivaikea atooppinen ihottuma, jossa lapsella on kuivia ihoalueita, toistuvaa ihon kutinaa ja punoitusta sekä mahdollisesti myös ihon rikkoutumista ja paksuuntumista. Vaikea atooppinen ihottuma, jossa iho on kuiva, kutina jatkuvaa ja punoitus laaja-alaista. Näiden lisäksi esiintyy ihorikkoumia, ihon huomattavaa paksuuntumista, verenvuotoa, vetistystä, karstoittumista ja värihäiriöitä. Myös monet muut ihotaudit voivat aiheuttaa punoittavia ihottumalaikkuja. Mikäli iholle ilmaantuu paksuja, tarkkarajaisia ja voimakkaasti hilseileviä laikkuja, kyseessä saattaa olla psoriaasi. Atooppisen ihon toteaminen ei vaadi yleensä erityistutkimuksia. Tarvittaessa yleislääkäri tai ihotautilääkäri voi tutkia ihoa tarkemmin. Tarkempia tutkimuksia vaivan, vaikeusasteen tai ennusteen arvioimiseksi ei toistaiseksi ole olemassa. Epäselvissä tapauksissa ihottumasta voidaan ottaa myös koepala. Allergiatutkimuksia voidaan harkita, jos lääkäri näkee ne aiheellisiksi. 

Ihottuma tarkoittaa jonkin ihon osan ärtymystilaa tai tulehdusta. Ihottumia on tuhansia eri tyyppejä, ja ne voivat olla joko itsenäisiä tauteja tai vain oire jostakin muusta sairaudesta. Ihottuman tunnistaminen ja tutkiminenIhottuma voi aiheuttaa iholle yksittäisiä paukamia tai laajempia ihottuma-alueita. Tyypillisiä oireita ovat myös kutina, ihon arkuus ja punoitus. Mikäli ihottuma tulehtuu, oireena voi olla kuumotusta ja turvotusta.Tyypillisiä ihottumia ovat muun muassa nokkosihottumat eli urtikariat, akne sekä atooppinen iho. Ihotulehduksista tavallisimpia ovat bakteerien aiheuttamat ruusu ja märkärupi, viruksen aiheuttama herpes sekä sienikasvuston aiheuttama silsa. Psoriaasi aiheuttaa yleensä läiskäisen ja hilseilevän ihottuman.Yleislääkärin tai ihotautilääkärin perustutkimuksen lisäksi allergista reaktiota tutkivat ihotestit tai verikokeet voivat joissakin tilanteissa olla tarpeellisia. Epäselvissä tilanteissa esim. ihotautilääkäri voi ottaa ihottumasta myös näytepalan, jota voidaan tutkia mikroskoopin avulla.

Vyöruusu tarkoittaa vesirokkoviruksen (varicella zoster –virus) aiheuttamaa tulehdusta iholla. Vesirokon sairastamisen jälkeen virus jää elimistöön ”nukkumaan” selkärangan lähellä oleviin hermojuurien tumakkeisiin. Vyöruusussa virus aktivoituu ja kulkeutuu hermoa pitkin iholle. Vyöruusu on nuorilla harvinainen ja sen yleisyys kasvaa iän myötä; vanhuksilla kyse on melko yleisestä vaivasta, joka kuitenkin uusii vain harvoin.Vyöruusun oireet ja toteaminenVyöruusu aiheuttaa oireet aina toispuoleisesti, koska vartalon oikean ja vasemman puolen ihotunnosta huolehtivat erilliset hermot. Tyypillisin paikka on keskivartalo, jossa vyöruusu muodostaa tyypillisesti vyömäisen, vatsa- ja selkäpuolelle ulottuvan vyöhykkeen, joka päättyy tarkasti vartalon keskilinjaan. Vyöruusua voi kuitenkin ilmaantua myös muualle, esimerkiksi kasvoille tai käsiin.  Vyöruusun oireiden kehittyminen noudattaa yleensä tiettyä ja helposti tunnistettavaa kaavaa: aluksi iholle ilmaantuu särkyä, kipua, vihlomista tai kosketusarkuutta. Tämän jälkeen kipukohtaan ilmaantuu muutamassa päivässä punoittavaa ihottumaa, johon kehittyy pieniä kirkkaita rakkuloita. Rakkulat pienenevät ja rupeutuvat pikkuhiljaa, ja ihoalue rauhoittuu yleensä muutamissa viikoissa.Kipu saattaa tuntua iholla vielä jonkin aikaa ihottuman paranemisen jälkeenkin. Joskus harvoin kipu saattaa jäädä alueelle jopa vuosien ajaksi. Vanhuksilla tällainen vyöruusun jälkeinen pitkittynyt hermokipu on yleisempää.Yleensä lääkäri pystyy toteamaan vyöruusun tyypillisten oireiden ja ihottuman perusteella. Jos taudinkuva on epäselvä tai halutaan sulkea muita aiheuttajia pois, voidaan rakkuloista ottaa näyte pumpulitikun avulla.

Nokkosihottuma eli urtikaria tarkoittaa äkillistä, ihosta kohoavaa ja enintään vuorokauden kestävää ihottumaa. Vaivaa kutsutaan myös nokkosrokoksi, koska ihottuma muistuttaa tyypiltään nokkosten polttamia. Yleensä urtikarian aiheuttajana on jokin normaali virustulehdus, mutta myös allerginen reaktio voi aiheuttaa nokkosihottumaa. Urtikaria on yleinen vaiva: jossain vaiheessa elämäänsä sen kokee joka viides suomalainen. Nokkosihottuman eli urtikarian oireet ja tutkiminenNokkosihottuma aiheuttaa nopeasti ilmaantuvaa, ihosta hieman koholla olevaa ja kutisevaa ihottumaa. Ihottumaläiskät ovat läpimitaltaan muutamasta millimetristä yli kymmeneen senttimetriin ja ne voivat myös yhdistyä laajoiksi yhtenäisiksi alueiksi. Yleensä läiskät häviävät yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin, viimeistään kuitenkin vuorokauden kuluessa. Rakkuloita, haavaumia tai kuumetta ei nokkosihottumassa esiinny.Joskus urtikaria voi pitkittyä. Tällöin läiskät voivat olla iholla jopa kuukausia. Pitkittynyttä nokkosihottumaa voi aiheuttaa mm. autoimmuuniurtikaria ja usein pitkittyneen nokkosihottuman syy jää epäselväksi.Nokkosihottumaan eli nokkosrokkoon voi liittyä myös turvotusta (ns. angioedeemaa), joka aistitaan jonkinlaisena paikallisena poltteena tai kipuna. Sen tyypillisiä paikkoja ovat huulten tai silmäluomien alue. Angioedeemaan liittyvä turvotus laskee kuitenkin yleensä viimeistään kolmanteen päivään mennessä.Nokkosihottuma diagnosoidaan yleislääkärin, lastenlääkärin tai ihotautilääkärin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimukseksi riittää yleensä ihon tarkastelu, eikä muita tarkempia tutkimuksia (kuten verikokeita) yleensä tarvita nokkosihottuman toteamiseksi.Pitkittyneissä tilanteissa voi joskus tulla kyseeseen koepalan ottaminen ihottuma-alueelta sekä muutamien verikokeiden tarkastaminen.