Osuvimmat tulokset: Kurkkukipu

Flunssa eli nuhakuume on monien eri virusten aiheuttama hengitysteiden tulehdus. Alttius sairastua flunssaan vaihtelee, mutta useimmat aikuiset sairastavat nuhakuumeen muutaman kerran vuodessa. Lapsilla jopa kymmenen flunssajaksoa vuodessa ei ole harvinaista. Flunssan oireet ja tutkiminenFlunssa aiheuttaa tulehdusoireita koko hengitysteiden alueella: oireita voi olla nenässä, poskionteloissa, välikorvassa, nielussa, kurkunpäässä ja keuhkoputkissa. Tyypillisesti flunssa alkaa nielaistessa tuntuvalla kurkkukivulla ja nenän tukkoisuudella. Tämän jälkeen voi esiintyä nuhaa, äänen käheyttä, korvien lukkiutumista, kuumeista oloa ja lapsilla korkeaakin kuumetta (yli 38.5 astetta). Flunssaviruksen aiheuttavat usein myös keuhkoputkien tulehdusta, jonka oireena voi olla sitkeää yskää (katso tarkemmin keuhkoputkentulehdus). Yleiskunto ei kuitenkaan yleensä ole merkittävästi huonontunut. Tyypillisesti flunssa kestää 3-10 päivää, mutta oireilu voi joskus myös pitkittyä: puolella flunssaan sairastuneista yskä jatkuu 2 viikkoa tai pitempäänkin.Myös influenssa on viruksen aiheuttama tauti, mutta siinä oireilu on usein selkeästi rajumpaa kuin flunssassa (korkeampi kuume, jäsenten pakotus, yleisvoinnin heikkeneminen). Alle 2-vuotiailla lapsilla kurkunpääntulehdus voi aiheuttaa flunssan tapaan yskää, mutta siinä yskä on tyypillisen "hakkaavaa" tai "haukkuvaa" ja ääni muuttuu selkeästi käheäksi.Joskus oireiden taustalla voi olla myös bakteeriperäinen tauti. Esim. poskiontelotulehduksen tuntomerkkejä ovat yli viikon kestänyt nenän tukkoisuus ja yskä, johon liittyy kuumetta, painon tunnetta poskipäissä sekä märkäisen eritteen valumista nieluun (katso tarkemmin poskiontelotulehdus). Nielurisatulehdus eli angiina aiheuttaa oireita lähinnä kurkun alueelle, korvatulehdus korviin (kipu ja tukkoisuus), kun taas keuhkokuume aiheuttaa yleensä selkeästi hankalampia oireita kuin flunssassa, kuten yskää, hengenahdistusta, kuumetta ja yleisvoinnin heikkenemistä.Lisäksi on hyvä muistaa, että allergiakautena ilmenevä nuha ja väsynyt yleisvointi voivat johtua myös siitepölyallergiasta.Tavallinen flunssa on yleensä helppo tunnistaa ilman lääkärin vastaanottoakin. Vastaanotolla lääkärin perustutkimukseen kuuluvat mm. keuhkojen kuuntelu stetoskoopilla, kaulan imusolmukkeiden tunnustelu sekä nielun tarkastaminen. Lapsilla tutkitaan myös korvien tilanne korvalampulla. Tavallisen flunssan toteamisessa ei yleensä käytetä laboratoriotutkimuksia.Jos herää epäily esim. nielutulehduksesta (nielurisatulehdus eli angiina), keuhkokuumeesta tai poskiontelotulehduksesta, lääkäri voi määrätä mm. nieluviljelyn, mitata verikokeella tulehdusarvon (CRP) tai tutkia poskionteloiden tilannetta röntgenkuvauksen tai erityisen poskionteloiden tutkimiseen tarkoitetun ultraäänilaitteen avulla.

Kurkkukipu tarkoittaa nielun ja kaulan alueella tuntuvaa kipua. Alueella on runsaasti mm. nielemiseen ja hengittämiseen liittyviä rakenteita, joiden toimintahäiriö voi aiheuttaa kipua. Tavallisia kurkkukivun syitä ovat virusten ja bakteerien aiheuttamat nielu- ja nielurisatulehdukset, kuivan ilman ja pölyn aiheuttama ärsytys kurkunpäässä sekä kurkunpään lihasten jännitys. Myös kilpirauhasen tulehdus voi aiheuttaa kurkkukipua.Kurkkukivun aiheuttajat ja tutkiminenKurkkukipu voi olla kurkunpäässä tuntuvaa jatkuvaa arkuutta tai esimerkiksi nielaisuun tai yskäisyyn liittyvää kipua. Tyypillistä on myös kivun säteileminen korviin. Kurkkukipuun liittyvät muut oireet vaihtelevat vaivan aiheuttajan mukaan.Yleisin kurkkukivun syy on tavallinen flunssa, joka alkaa usein kurkkukivulla. Muita flunssan tyypillisiä oireita ovat nuha, yskä ja lievä kuume. Nenän tukkoisuus aiheuttaa myös hengittämistä suun kautta, jolloin kuiva hengitysilma itsessään saattaa aiheuttaa kurkkukipua. Viruksen tai bakteerin aiheuttama nielurisatulehduksessa voi esiintyä korkeampaa kuumetta sekä leukakulman ja kaulan imusolmukkeiden suurentumista (katso tarkemmin nielurisatulehdus eli angiina). Lisäksi kurkkukivun taustalla voi olla myös jokin muu kurkunpäätä ja nielun limakalvoja ärsyttävä syy, kuten tupakansavu ja erilaiset pölyt.Kilpirauhasen tulehdus aiheuttaa kurkkukivun lisäksi tavallisesti pitkäkestoista kuumetta sekä kaulalla (”aatamin omenan” alapuolella) tuntuvaa tunnusteluarkuutta. Kurkunpään lihasten jännityksestä johtuvaan kipuun liittyy puolestaan palan tunnetta kurkussa sekä mahdollinen nielemisvaikeus.Flunssaan liittyvä ohimenevä kurkkukipu on helppo tunnistaa, mutta pitkittyneissä tilanteissa tarkka kurkkukivun syyn selvittäminen edellyttää käyntiä yleislääkärin, KNK-lääkärin (korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri) tai lastenlääkärin vastaanotolla. Lääkärin suorittamaan yleistutkimukseen kuuluvat mm. kaulan imusolmukkeiden tunnustelu ja nielurisojen tähystäminen suun kautta. Lisäksi lääkäri saattaa tunnustella kilpirauhasta kaulalta.Mikäli epäillään nielurisatulehdusta, ainoa tapa erottaa virus- ja bakteeritulehdus toisistaan on ottaa nielusta bakteeriviljely pumpulipuikolla (katso tarkemmin nielurisatulehdus eli angiina). Päivystyshoitoa vaativissa tapauksissa voidaan käyttää myös pikatestiä bakteeritulehduksen toteamiseksi. Tulehdusarvoa (CRP) voidaan mitata verikokeella. Kilpirauhastulehdusta epäiltäessä tutkitaan yleensä myös lasko eli senkka.

Keuhkoputkentulehdus eli bronkiitti tarkoittaa henkitorven ja keuhkoputkien limakalvojen ärtymystilaa. Sitä esiintyy usein mm. flunssan aikana. Valtaosa keuhkoputkentulehduksista on virusten aiheuttamia. Keuhkoputkentulehdus on hyvin yleinen vaiva: vuosittain sen sairastaa vähintään joka kymmenes suomalainen.Keuhkoputkentulehduksen oireet ja tutkiminenÄkillisen keuhkoputkentulehduksen oireita ovat yskä, kurkkukipu, äänen käheys ja kuume (varsinkin alkupäivinä). Yskä voi olla aluksi kuivaa ja muuttua myöhemmin limaisemmaksi. Kuume pysyttelee yleensä alle 38.5 asteessa eikä kestä paria päivää pitempää. Yskä voi kestää kolmekin viikkoa. Koska äkillinen keuhkoputkentulehdus liittyy usein flunssaan, muina oireina voi olla myös nuhaa ja korvien tukkoisuutta. Pitkäaikaisen keuhkoputkentulehduksen keskeisin oire on sitkeä yskä. Virustautiin sairastuminen voi joskus johtaa pahenemisvaiheeseen, jolloin voi lisäksi ilmaantua hengenahdistusta, limaisuuden lisääntymistä sekä kuumetta. Pitkäaikaisen keuhkoputkentulehduksen yleisimpiä aiheuttajia ovat astma ja keuhkoahtaumatauti. Lääkärin suorittamaan perustutkimukseen keuhkoputkentulehduksen vuoksi kuuluvat mm. keuhkojen kuuntelu stetoskoopilla, nielun tähystys, kaulan alueen imusolmukkeiden tunnustelu sekä tarvittaessa myös poskionteloiden tutkiminen. Yleensä keuhkoputkentulehduksen toteamiseksi ei tarvita tarkempia kuvantamistutkimuksia tai verikokeita. Tarvittaessa lääkäri voi määrätä kuitenkin verikokeita (kuten tulehdusarvo eli CRP) tai keuhkojen röntgenkuvauksen, jos keuhkokuumeen mahdollisuus halutaan sulkea pois.

Mykoplasma pneumoniae on pienikokoinen bakteeri, joka aiheuttaa normaalisti melko lieväoireisia hengitystietulehduksia. Tauti on tavallinen lapsilla ja nuorilla, ja se esiintyy usein epidemioina. Mykoplasman aiheuttama tulehdus parantuu normaalisti itsestään, mutta oireet voivat kestää jopa 2-3 viikkoa. Joskus hoidoksi voidaan tarvita myös antibiootteja. Mykoplasma-tulehduksen oireet ja tutkiminen Mykoplasma aiheuttaa hyvin samankaltaisia oireita kuin muutkin hengitystietulehdukset: kurkkukipua, yskää, kuumetta, tukkoisuutta, päänsärkyä sekä lihas- ja nivelkipuja. Pelkästään oireiden perusteella sitä onkin vaikea erottaa esim. flunssasta tai keuhkoputkentulehduksesta. Myös iho-, silmä-, vatsa- ja keskushermosto-oireita voi esiintyä.  Mykoplasma on mahdollinen, jos epidemia on meneillään tai jos potilaan lähipiirissä on todettu mykoplasma-tulehdus, ja oireet ovat samantyyppiset. Tavallisesti mykoplasmaa aletaan epäillä silloin, kun yskä ja muut oireet sekä rasituksessa aaltoileva kurkun karheus ja lievä kuumeilu jatkuvat pidempään. Silloin lääkärillä käynti voi olla paikallaan. Tulehduksesta voi seurata pidempikin alikuntoisuus, vaikka tauti itsessään on parantunut. Mykoplasma voi aiheuttaa myös keuhkokuumeen, ja huonosti hoidettuun tulehdukseen voi liittyä jälkitauteja, kuten poskiontelotulehdus, korvatulehdus tai jopa sydänlihastulehdus (myokardiitti). Lääkäri voi tutkimisen lisäksi tarkistaa yleiset tulehdusveriarvot. Ne voivat olla normaalit tai hieman koholla. Lisäksi voidaan mitata mykoplasma -vasta-aineita, joita on kahta eri muotoa: Taudin aktiivisessa vaiheessa nousevat IgM-luokan vasta-aineet ja pidemmäksi ajaksi koholle jäävät IgG-luokan vasta-aineet. Vasta-ainetasot voivat taudin alkuvaiheessa olla normaalit, ja nousua saattaa näkyä vasta parin viikon sisään otettavassa uudessa näytteessä, mikä varmistaa tuoreen tulehduksen. Joskus harvoin diagnoosi varmistuu yhdestä näytteestä. Myös mykoplasma-pikatestejä on olemassa, mutta niitä ei ole aina käytettävissä.  Mykoplasma-tulehdus ei anna pysyvää vastustuskykyä taudille, joten sairauden voi saada uudelleen. Hankalaksi mykoplasman diagnosoinnin tekee se, että uuden tulehduksen yhteydessä akuutin vaiheen vasta-aineet eivät välttämättä nouse samalla lailla kuin ensimmäisen tartunnan aikana. Joskus korkeiden IgG-luokan vasta-aineiden tulkitaan virheellisesti tarkoittavan tuoretta mykoplasma-infektiota, ja potilasta saatetaan hoitaa pitkälläkin antibioottikuurilla.