Osuvimmat tulokset: Pahoinvointi

Paniikkihäiriö on ahdistuneisuushäiriön muoto, jolle on tyypillistä kohtauksittaisuus (ns. paniikkikohtaukset) sekä pelko kohtausten uusiutumisesta. Paniikkihäirin taustalla on usein monia eri tekijöitä, kuten elämän vastoinkäymisiä, stressiä tai hankalia ristiriitatilanteita. Tyypillisesti ensimmäinen kohtaus ilmenee nuoruudessa tai nuorella aikuisiällä. Paniikkihäiriöstä kärsii noin 3 000 henkilöä / 100 000 suomalaista kohti. Naiset kärsivät vaivasta noin kaksi kertaa miehiä useammin.Paniikkihäiriön oireet ja tutkiminenPaniikkihäiriö aiheuttaa kohtauksia, joiden aikana kehossa voi tuntua hyvinkin erilaisia oireita: hengenahdistusta, huimauksen tunnetta, puutumista tai pistelyä, hikoilua, vapinaa tai sydämen tykytystä. Myös rintakipua tai pahoinvointia voi esiintyä. Näiden lisäksi kohtaukseen voi liittyä kuolemanpelkoa, pelkoa sekoamisesta tai epätodellista oloa. Oireet alkavat usein muutamassa minuutissa ja kestävät tavallisesti joitakin kymmeniä minuutteja.Jos paniikkikohtaukset toistuvat, voi pelko kohtausten uusiutumisesta kasvaa. Tällöin henkilö saattaa muuttaa käyttäytymistä tilanteissa, joissa hän pelkää paniikkikohtausten tulevan. Tämä voi johtaa esimerkiksi julkisten paikkojen välttelyyn.Epäily paniikkihäiriöstä voi herätä oireiden perusteella, mutta varma diagnoosin tekeminen edellyttää yleislääkärin tai psykiatrin vastaanottoa. Lääkärin perustutkimuksiin paniikkihäiriötä mietittäessä kuuluu kattava oireilun selvittely tutkittavan kanssa keskustelemalla. Jotkin elimistön sairaudet (kuten kilpirauhasen liikatoiminta tai lisämunuaisen sairaudet) saattavat aiheuttaa samankaltaista oireilua. Tällöin verikokeista voi olla hyötyä muiden vaivojen poissulkemiseksi.

Stressi tarkoittaa normaalista poikkeavaa henkistä kuormitusta, joka saa aikaan hallitsematonta ja epämiellyttävää ruumiillisen vireystilan nousua. Stressi voi olla tilapäistä tai pitkäkestoista. Tilapäinen stressi voi olla myös myönteinen ilmiö, jolla elimistö mahdollistaa suoriutumisen haastavissa tilanteissa. Erillisiin stressihäiriöihin luokitellaan äkillinen eli akuutti stressihäiriö sekä traumaperäinen stressihäiriö. Kyselytutkimuksissa itsensä stressaantuneeksi kokee noin joka viides suomalaisaikuinen.Stressin oireet ja tutkimuksetStressi voidaan kokea sekä henkisenä että ruumiillisena oireiluna. Henkisinä oireina voi esiintyä ahdistuneisuuden, jännittyneisyyden tai levottomuuden tunnetta, mielialan vaihtelua tai unihäiriöitä.  Ruumiilliset oireet ovat seurausta elimistön ylivirittyneisyydestä: mm. sydämentykyttelyä, huimauksen tunnetta, pahoinvointia tai päänsärkyä voi esiintyä.Akuutissa stressihäiriössä jokin vaikeaksi koettu tilanne tai tapahtuma laukaisee oireilun. Tällöin yllä mainitut oireet voivat kestää parista päivästä muutamaan viikkoon.Traumaperäisessä stressihäiriössä stressin oireet jatkuvat usein hieman lievempänä, mutta yli kuukauden. Lisäksi traumaperäiseen stressihäiriöön liittyy mm. ahdistavat muistikuvat, unet ja toistumiskokemukset tapahtumasta, jatkuvat ylivirittyneisyyden oireet (nukahtamisvaikeudet, ärtyneisyys, säpsähtely) sekä tapahtumaan liittyvien asioiden (kuten paikkojen tai keskustelun) välttely. Traumaperäinen stressihäiriö voi haitata vakavasti sekä sosiaalista elämää että työpaikalla selviämistä.Pitkittyneen stressin tarkempi selvittely vaatii käyntiä yleislääkärin tai psykiatrin vastaanotolla. Perustutkimuksiin kuuluu henkilön haastattelu mahdollisista stressin aiheuttajista sekä elämäntilanteesta. Traumaperäistä stressihäiriötä epäiltäessä oireita voidaan kartoittaa myös erillisten oirelomakkeiden avulla. Yleensä muita tutkimuksia ei tarvita.

Virtsatiekivet ovat pieniä kivimäisiä virtsahapon ja virtsan sisältämän kalkin muodostamia kovettumia, jotka ilmaantuvat jonnekin virtsateiden alueelle eli munuaisiin, virtsajohtimiin, virtsarakkoon tai joskus virtsaputkeen. Vaiva aiheuttaa usein äkillisen ja kovan oireilun, mutta kiviä voidaan todeta myös sattumalöydöksenä kuvantamistutkimuksissa. Ruokavalio ja sukutausta voivat altistaa virtsatiekiville. Virtsatiekivistä kärsii jopa 5-15 % suomalaisista jossakin vaiheessa elämää. Eniten vaivaa todetaan keski-ikäisillä miehillä. Vaivasta voidaan käyttää myös nimitystä munuaiskivet tai virtsakivitauti. Virtsatiekivien oireet ja toteaminen Oireilevat virtsatiekivet aiheuttavat tyypillisesti äkillisen ja kovan kipukohtauksen, joka syntyy kun virtsaputki kuristuu siinä olevan virtsatiekiven ympärille. Kova kipu tuntuu yleensä toispuoleisesti alaselässä tai alavatsalla ja voi säteillä nivusia tai sukuelimiä kohti. Kipu voi olla aaltomaista ja paikallaan pysyminen voi olla hankalaa kovan kivun vuoksi. Kivun lisäksi voi esiintyä pahoinvointia ja oksentelua. Joskus virtsassa voi näkyä verta.  Virtsatiekivet todetaan joko ultraäänitutkimuksella tai usein nykyisin tietokonekuvauksella. Munuaisten alue voi olla arka tunnustellen tai koputellen. Perusverikokeista ja munuaisten toiminnasta kertovasta kreatiniini-arvosta (krea) voi olla virtsatiekivien selvittelyssä hyötyä.

Myyräkuume on puumalaviruksen levittämä kuumetauti, joka heikentää munuaisten toimintaa hetkellisesti. Virus tarttuu vain metsämyyrien levittämänä. Tyypillisesti tauti tarttuu ulkorakennuksista metsämyyrien eritteillä saastunutta pölyä hengittämällä. Tautia on eniten loppusyksystä ja alkutalvesta. Vuosittain myyräkuumeita todetaan Suomessa noin 1000-3000 ja joka kolmas vuosi tapauksia on epidemiatyylisesti enemmän. Tautia tavataan eniten keski-ikäisillä miehillä.Myyräkuumeen oireet ja toteaminenSuurin osa myyräkuumetapauksista on lieviä tai täysin oireettomia ja täten täysin harmittomia. Jopa 5 %:lla suomalaisista on todettu olevan veressä vasta-aineita merkkinä sairastetusta myyräkuumeesta. Kerran sairastetun myyräkuumeen jälkeen saadaan elinikäinen immuniteetti eli toista kertaa myyräkuumetta ei voi sairastaa.Myyräkuume aiheuttaa oireina kuumetta, selkäkipuja, päänsärkyä ja lihassärkyjä. Myös pahoinvointia, oksentelua tai rauhattomuutta voi esiintyä. Myyräkuumeelle tyypillinen oire on näön heikkeneminen, jota esiintyy noin joka kolmannella myyräkuumeen saaneella. Oireiden alkamiseen voi mennä tartunnasta jopa 2-6 viikkoa. Myyräkuume aiheuttaa harvemmin alkuvaiheessa hengitysteiden oireita (kuten hengenahdistusta), toisin kuin esimerkiksi keuhkokuume.Myyräkuume heikentää munuaisten toimintaa hetkellisesti. Tämä saa aikaan oireiden alkuvaiheessa virtsantulon vähenemisen ja myöhemmin paranemisvaiheessa tavallista runsaamman virtsanerityksen munuaisten toipuessa taudista. Taudin alkuvaiheessa nestettä jää kehoon enemmän kuin tavallisesti, kun munuaiset eivät eritä nestettä pois. Joskus harvoin tämä voi vaikuttaa muun muassa keuhkojen toimintaan.Myyräkuumetta epäiltäessä lääkärin yleistutkimuksen lisäksi otetaan usein virtsanäyte ja verikokeita. Mahdolliset käynnit ulkorakennuksissa tai vastaavissa paikoissa joitakin viikkoja ennen oireiden alkua auttavat vaivan toteamisessa. Verikokeista otetaan usein munuaisten toimintaa kuvaava kreatiniini-arvo (krea), tulehdusarvo eli CRP sekä myyräkuumeen vasta-ainetesti.