Idiopaattinen trombosytopenia eli ITP tarkoittaa tilaa, jossa lapsen veren hyytymisessä tarvittava verihiutaleiden määrä on vähäinen. Se aiheutuu, kun verihiutaleita hajottavia vasta-aineita ilmaantuu vereen ja verihiutaleiden elinikä lyhenee merkittävästi. Verihiutaleiden tuotanto luuytimessä on kuitenkin normaalia. ITP:tä voivat aiheuttaa useat lääkkeet ja tavalliset virusinfektiot. Puolet ITP:n sairastaneista lapsista on sairastanut edeltävästi virusinfektion. Yleensä ITP puhkeaa lapsella parin viikon kuluessa tulehdustaudin, kuten tavallisen ylähengitystieinfektion, alkamisesta.
MILLOIN HOITOON?
Suositellaan jatkotutkimusta
Lääkärin arvioon tulee hakeutua, jos lapselle ilmaantuu herkästi mustelmia, tavallisesta poikkeavia runsaita vuotoja tai verenpurkaumia iholle tai limakalvoille. Myös toistuvat ja pitkittyvät verenvuodot tai vuodot useasta paikasta ovat aina aihe lääkärin tutkimuksille. Jos lapsi on kuumeeton, vuodot tyrehtyvät itsestään ja hänen yleistilansa on hyvä, ei arviota tarvita yöaikaan.
Kiireellinen
Päivystyksellinen lääkärin arvio on paikallaan, jos lapselle ilmaantuu herkästi mustelmia, tavallisesta poikkeavan runsaita vuotoja tai verenpurkaumia iholle tai limakalvoille, ja näihin liittyy kuumetta tai lapsen huonontunut yleisvointi.
ITP:n oireet ja tutkiminen
ITP ilmaantuu tyypillisesti hyväkuntoiselle leikki-ikäiselle lapselle, jolle kehittyy iholle tai limakalvoille mustelmia tai pieniä pistemäisiä verenpurkaumia eli petekkioita tavallista herkemmin tai ilman vammaa. Tautiin ei kuulu merkittäviä verenvuotoja, mutta jo valmiiksi nenäverenvuotoherkille lapsille saattaa ilmaantua nenäverenvuotoja. Jos murrosikäinen tyttö saa ITP:n, voi kuukautisvuoto muuttua aiempaa runsaammaksi.
Mustelma-alttiuden ja verenpurkaumien taustalla voi joskus harvoin olla myös muita syitä, kuten hyytymisjärjestelmän sairaudet (muut verihiutaleiden vähäistä määrää aiheuttavat tilat eli trombosytopeniat ja –patiat, von Willebrandin tauti ja hemofliat) tai Henoch-Schönleinin purppura. ITP:n oireiluun ei liity kuumeilua tai yleisvoinnin laskua. Mikäli näitä esiintyy, voi taustalla olla jokin muu vaiva, kuten vakava infektio (muun muassa verenmyrkytys eli sepsis tai aivokalvontulehdus) tai leukemia.
Lääkäri toteaa ITP:n lapsen perustutkimuksen ja verikokeiden avulla. Verikokeissa ainoa poikkeava löydös on verihiutalepiden vähäinen määrä. Oireita ilmaantuu yleensä vasta, kun verihiutaleiden määrä on todella matala (alle 20 x 10E9/l, kun normaalisti määrä on 150-400 x 10E9/l). Hyväkuntoiselta ja terveeltä lapselta tutkitaan usein täydellinen verenkuva, valkosolujen erittelylaskenta (diffi), perifeerisen veren sivelynäyte (solujen mikroskopointia varten), sekä tulehdusverikokeita (kuten lasko ja tulehdusarvo eli CRP). Tarvittaessa lapselta voidaan ottaa luuydinnäyte nukutuksessa tai kuvantamistutkimuksia sairaalaoloissa, jos verikokeissa todetaan jotakin tavallisesta poikkeavaa.
ITP:n asiantuntijahoito
ITP paranee yleensä ilman varsinaista hoitoa. Jos lapsen yleisvointi on hyvä, lapsi voidaan yleensä kotiuttaa verihiutaleiden määrästä huolimatta. Lapsi voi mennä päivähoitoon tai kouluun, kunhan asiasta on sovittu hoitopaikan tai koulun kanssa. Rajumpaa liikuntaa suositellaan vältettäväksi siihen saakka, kunnes verihiutalepitoisuus on yli 50 x 10E9/l, koska vähäinen verihiutaleiden määrä voi altistaa tavallista runsaammille vuodoille. Taudin aikana ei tule käyttää asetyylisalisyylihappoa (ASA) tai muita tulehduskipulääkkeitä (kuten ibuprofeiini, naprokseeni tai ketroprofeeni). Ravintolisistä kalaöljyä ei suositella käytettäväksi, koska se vaikuttaa verihiutaleiden toimintaan.
Verikokeet ja virtsanäyte tarkastetaan aluksi yleensä viikon välein, ja myöhemmin seurantaväliä harvennetaan neljään viikkoon saakka tilanteen niin salliessa. Seuranta voidaan lopettaa, kun verihiutaleiden määrä on ja pysyy normaalitasolla.
Jos lapselle ilmaantuu trombosytopeniaan liittyen merkittäviä verenvuotoja (kuten runsas nenäverenvuoto, verivirtsaisuus tai mahasuolikanavan vuodot), hoidoksi annetaan immunoglobuliinia suoraan suoneen sairaalassa. Joskus henkeä uhkaavissa, vakavissa vuodoissa voidaan miettiä verihiutaleiden siirtoa.