Lapsen verenmyrkytys

Lapsen verenmyrkytys eli sepsis tarkoittaa tilaa, jossa lapsen verenkiertoon on päässyt bakteereita. Bakteerin alkuperä voi olla missä elimessä tahansa, mutta yleisimmin se on lähtöisin keuhkoista, suolistosta, virtsateistä, iholta tai ylähengitysteistä. Verenmyrkytykseen liittyy usein koko elimistön voimakas tulehdusvaste, jossa useiden eri elinten toiminta voi häiriintyä soluista vapautuvien tulehdusvälittäjäaineiden vuoksi. Lapsen verenmyrkytys on harvinainen, mutta hoitamattomana hengenvaarallinen tila.

Lapsen verenmyrkytyksen oireet ja tutkiminen

Lapsen verenmyrkytys aiheuttaa yleensä ensioireina kuumetta ja yleistilan laskua ilman selviä paikallisia oireita. Verenmyrkytyksen muita oireita voivat olla ruokahaluttomuus, oksentelu, ripulointi, väsymys, ärtyneisyys ja selkeästi alentunut vireystila. Verenmyrkytys kehittyy tavallisesti muun infektion yhteydessä eikä se välttämättä aiheuta heti voimakkaita oireita. Kuumeisella lapsella iholle ilmaantuvat pienet verenpurkaumat eli petekkiat ovat varoitusmerkki vakavasta infektiosta. Nämä punaiset tai sinipunervat pienet täplät voi erottaa tavallisista ihottumanäppylistä painamalla ihoa, jolloin ne eivät vaalene sormella painettaessa. Verenpurkaumat liittyvät usein meningokokkibakteerin aiheuttamaan infektioon. Vastasyntyneillä (alle 1 kk ikäisillä) on harvoin kuumetta taudin alkuvaiheessa ja tyypillistä huonon syömisen lisäksi on niin sanottu käsittelyarkuus eli poikkeava itku käsiteltäessä, sylissä pidettäessä tai rauhoiteltaessa.

Verenmyrkytykseen voi liittyä aivokalvontulehdus eli meningiitti. Tällöin isommilla lapsilla on usein oireena kuumeen lisäksi päänsärky ja niskajäykkyys sekä joskus kouristukset. Vastasyntyneillä ja pienemmillä (alle 1 vuoden ikäisillä) lapsilla aivokalvontulehduksen oireet voivat olla epämääräisiä ja muistuttaa verenmyrkytyksen oireita.

Joskus verenkierrosta voidaan todeta bakteeri, vaikka elimistö ei ole kehittänytkään sitä kohtaan tulehdusvastetta. Tällöin puhutaan bakteremiasta. Vastaavalla tavalla virus voi aiheuttaa viremian ja sieni fungemian.

Länsimaissa sepsistä esiintyy eniten vastasyntyneiden (<1 kk ikäisten) ja muun sairauden vuoksi tehohoitoa tarvitsevien lasten keskuudessa. Näillä lapsilla verenmyrkytykselle altistavat sekä heikentynyt puolustuskyky että tehohoidossa käytettävät hoidot (kuten ihoa ja limakalvoja rikkovat neulat ja putket).

Jo epäily verenmyrkytyksestä on aina aihe päivystykselliseen arvioon. Sairaan lapsen tutkiminen ja hoito tapahtuu aina sairaalassa, tarvittaessa teho-osastolla. Tutkimusten kulmakivi on ennen antibioottihoidon aloitusta otettu veriviljelynäyte, josta voidaan selvittää taudin aiheuttajabakteeri. Viljelyvastaus ohjaa antibioottihoidon valintaa. Veriviljelyn lisäksi otetaan muita tavallisia verinäytteitä, kuten perusverenkuva ja tulehdusverikokeet. Tarvittaessa aivokalvotulehduksen tutkimiseksi voidaan ottaa aivoselkäydinnestenäyte ohuella neulalla alaselästä. Pienemmiltä lapsilta, käytännössä aina alle kuukauden ikäisiltä lapsilta, otetaan herkemmin aivoselkäydinnestenäyte ja virtsanäyte.

Lapsen verenmyrkytyksen itsehoito

Verenmyrkytysepäilyissä tulee aina hakeutua lääkärin arvioon päivystyksellisesti.

Lapsen verenmyrkytyksen asiantuntijahoito

Lapsen verenmyrkytys hoidetaan aina sairaalassa. Vaikeissa tapauksissa ensimmäisen tunnin aikana aloitettu hoito on usein ennusteen kannalta ratkaiseva. Sairaan lapsen kohdalla huolehditaan erityisesti hengityksen riittävyydestä sekä nestehoidosta avaamalla neulan avulla suoniyhteys. Nopea ja tehokas nestehoito on tärkeää, sillä se pitää yllä verenkiertoa ja elintärkeiden elinten toimintaa. Antibioottihoito tulee aloittaa heti, kun veriviljelynäyte on saatu. Joskus lapsi voi tarvita myös tehohoitotasoista erikoishoitoa: hengitystä voidaan tukea hengityskonehoidon avulla ja verenkierron riittävyyttä eri lääkkeillä.

Verenmyrkytyksen ennaltaehkäisy

Lapsen verenmyrkytys on tehokkaasti ehkäistävissä rokotteilla Haemophilus influenzata (Hib), pneumokokkia ja meningokokkia vastaan. Näistä kaksi ensimmäistä (Hib ja pneumokokki) kuuluvat Suomessa kansalliseen rokotusohjelmaan. Meningokokkirokote annetaan tarvittaessa riskiryhmille. Meningokokin aiheuttamaan aivokalvontulehdukseen sairastuneen perheenjäsenille ja hoitoon osallistuneille suositellaan ennaltaehkäisevää antibioottihoitoa, mutta sen käytännön toteutuksesta päättää kuitenkin hoitava lääkäri.

Vastasyntyneillä Streptococcus agalactiae –bakteerin aiheuttamat verenmyrkytykset on saatu merkittävästi vähenemään ottamalla raskaana olevilta naisilta emätinnäyte joko neuvolassa loppuraskauden aikana tai sairaalassa synnytyksen käynnistyttyä. Bakteerin kantajaäideille annetaan antibioottilääkitys synnytyksen aikana.