Ruoka-allergiat

Ruoka-allergia aiheutuu ihmisen puolustusjärjestelmän liian voimakkaasta ja epätarkoituksenmukaisesta reaktiosta vieraita, harmittomiakin aineita vastaan. Allergeenilla tarkoitetaan ainetta, joka laukaisee allergisen reaktion. Ruoka-allergiassa allergeeni on ruoan valkuaisaine eli proteiini. Ruoka-allergiasta kärsii Suomessa noin 2-4 % aikuisista ja 5-10 % lapsista. Yleisimpiä lasten ruoka-allergioita ovat muna-, maito- ja vilja-allergiat.

Ruoka-allergian oireet ja toteaminen

Lapsen ruoka-allergian oireet ovat erilaisia eri ikäisillä. Imeväisiässä yleisin oire on nokkosihottuma, joka alkaa useimmiten jo 10-15 minuutin kuluessa, mutta kuitenkin aina tunnin sisällä ruoan nauttimisesta. Nokkosihottumaan liittyy usein vatsavaivoja ja ripulia ja oireet kestävät yleensä joitakin tunteja. Myös lehahtelevaa atooppista ihottumaa ja suolioireita, kuten oksentelua, vatsakipua ja ripulia, esiintyy usein. Ihottuma ja vatsavaivat alkavat yleensä nopeasti, noin tunnin kuluessa. Joskus harvemmin oireet voivat tulla vasta vuorokauden kuluessa ruoan nauttimisesta. Hitaan oireiden alun ja allergian selvittäminen vaatii erityistutkimuksia ja sitä on vaikea erottaa muista suolistovaivoista.

Alle yksivuotiaista lapsista noin 10 % reagoi johonkin ruokaan. Useimmiten ruoka-aine on kananmuna, mutta reaktiot myös maitoon ja viljoihin ovat mahdollisia. Muna-allergia alkaa kadota jo ensimmäisen ikävuoden loppupuolella, ja useimmat sietävät sitä muun ruoan joukossa jo kouluiässä. Myös maitoallergia alkaa hävitä toisen ikävuoden aikana, ja valtaosa allergiaoireita saaneista sietää maitoa jo kouluun mennessään. Vilja-allergia häviää maitoallergian tavoin useimmiten kouluikään mennessä. Jos maito- tai vilja-allergiaa on vielä 6-7-vuotiaana, se tavallisesti säilyy aikuisikään saakka. Päiväkodeissa ja kouluissa jopa 30–50 %:lla lapsista on jokin vanhempien asettama ruokavaliorajoitus, joista osa liittyy selkeään, todettuun allergiaan, mutta osa rajoituksista voi olla esimerkiksi vain vanhempien allergiaepäilyn pohjalta asetettuja.

Leikki- ja kouluikäisillä yleisimmät oireet ovat huulien ja suun kutina, limakalvojen turvotus, vatsakipu ja ripuli. Vatsavaivat ja ripuli ilman muita oireita eivät yleensä johdu allergiasta, ja muun muassa ärtyvän suolen oireyhtymä voi vaikeuttaa ruoka-allergian toteamista. Etenkin pienten lasten vatsavaivat leimataan helposti allergiaksi, jolloin ruokavalio jää herkästi turhan rajoittuneeksi. Atooppisen ihottuman äkillinen pahentuminen voi viitata ruoka-allergiaan ja myös nokkosihottumaa voi esiintyä. Myös leikki- ja kouluikäisillä esiintyy sekä nopeasti että hitaasti ilmaantuvaa allergiaoireilua. Koulu- ja teini-ikäisten ruoka-allergiat kytkeytyvät usein koivun siitepölyallergiaan (ns. ristiallergia), jolloin noin joka toinen koivun siitepölylle allerginen lapsi saa suu-, nielu- ja vatsaoireita hedelmistä, juureksista ja mausteista.

Allergian aiheuttama vakava, äkillinen yleisreaktio eli anafylaksia alkaa yleensä voimakkailla oireilla. Anafylaksiaan liittyviä moninaisia oireita ovat muun muassa kutina nielussa, suussa, jalkapohjissa, kämmenissä ja mahdollisesti koko keholla; punoitus tai laaja-alainen nokkosihottuma; hengenahdistus, vinkuna tai astmakohtaus; yleinen huonovointisuus tai voimakkaat vatsakivut, oksentelu ja ripulointi. Lapsi saattaa olla kylmänhikinen ja tuskainen. Lapsen sydän voi lyödä tiheään ja hänellä saattaa esiintyä huimausta tai tajunnan häiriöitä. Tällöin on kyse jo todellisesta hengenvaarasta ja lapsi on saatettava hoitoon välittömästi.

Ruoka-allergiaa voidaan tutkia ihopistokokeilla, verinäytteiden avulla, kotona tehtävillä ruoka-ainekokeiluilla tai erillisillä altistuskokeilla. Ihopistokokeet ja verinäytteestä otettava IgE-vasta-ainemääritys eivät pelkästään ole kuitenkaan luotettavia allergian varmistamiseen tai poissulkemiseen. Joka toisella pikkulapsella todetaan verikokeissa lievästi koholla olevia IgE-määriä yhtä tai useampaa ruoka-ainetta kohtaan ilman selkeää yhteyttä oireisiin, mutta heistä kuitenkin vain 10 % saa oireita nautittuaan kyseistä ruokaa. IgE-vasta-ainemäärien suurentuminen onkin usein normaaliin lapsen kehitykseen kuuluva ilmiö. Raja-arvoihin vaikuttavat muun muassa tutkittava ruoka-aine sekä lapsen ikä, ja vain korkeat IgE-määrät ovat merkki ruoka-allergiasta.

Pelkkä veri- tai ihopistokoe tai ruoka-aineen välttämiseen liittyvä oireiden väheneminen ei kuitenkaan ole peruste aloittaa ruokavaliorajoitusta ruoka-allergiaepäilyn vuoksi, vaan useimmiten lasten ruoka-aineallergiat todetaan välttämis-altistus-ruokavaliokokeilla. Kokeen aikana hävinnyt oireilu ilmaantuu uudelleen ruoka-aineen välttämisen loputtua. Normaalissa, avoimessa altistuksessa niin tutkittava kuin tuloksen arvioitsijakin tietävät ruoan laadun ja allergeenin määrän. Kaksoissokkoaltistuskoetta suositellaan, jos tilanne on vaikeasti tulkittava ja oireilu tulee viiveellä, kuten suolisto-oireisessa allergiaepäilyssä. Kaksoissokkoutetussa kokeessa epäiltyjä ruokia vältetään ensin 1-3 viikkoa, minkä jälkeen altistuskoe suoritetaan niin, etteivät tutkittava eikä tuloksen arvioitsija tiedä, saiko tutkittava allergeenia vai jotain muuta valmistetta. Kaksoissokkoaltistuskoe on ainoa luotettava keino ruoka-allergian toteamiseen. Erillinen, valvottu välttämis-altistuskoe on aiheellinen, jos epäillään keskeisten ruoka-aineiden (käytännössä maidon ja viljojen) allergiaa.

Altistuskokeiden lisäksi ruoka-allergian toteaminen voi perustua kotona toteutettaviin kokeiluihin lääkärin, terveydenhuoltohenkilökunnan ja lapsen huoltajan tekemän yhteisen suunnitelman mukaan.

Ruoka-allergian itsehoito

Imeväisikäisen maitoallergiaepäilyssä imettävälle äidille ei suositella maidon välttämistä, koska äidinmaitoon erittyvien allergeenisten valkuaisaineiden määrät ovat äärimmäisen pieniä. Imettävän äidin välttämisruokavalio ei myöskään ehkäise lapsen ruoka-allergiaa. Lapsen sietokyky ruoka-aineille näyttäisi syntyvän parhaiten, kun kiinteiden ruokien antaminen aloitetaan 4-6 kuukauden iässä. Imetystä suositellaan jatkettavaksi kiinteän ravinnon ohella yhden vuoden ikään asti. Ruoka-allergian hoitona on merkittäviä oireita aiheuttavan ruoan määräaikainen välttäminen sekä monipuolinen iänmukainen ruokavalio, jotta lapsen normaali kasvu ja kehittyminen olisivat turvattu. Ruoka-aineiden pienimääräinen käyttö oireiden sallimissa rajoissa saattaa nopeuttaa ruoka-allergiasta toipumista, jos allergiset oireet ovat lieviä. Ruoan kuumentaminen vähentää usein allergeenisuutta. Suurin osa muna-allergisista sietää keitettyä tai paistettua munaa ja 75 % maitoallergisista sietää kuumennettua maitoa.

Siitepölyallergiaan liittyvä ristiallergia säilyy usein aikuisiälle saakka. Allergiaa aiheuttavien tuorehedelmien tai –kasvisten kypsentäminen tai pakastaminen lieventää oireilua tai ehkäisee oireilun kokonaan. Ristiallergian aiheuttaman reaktion hoitoon voi käyttää mm. apteekista saatavia antihistamiini-tabletteja. 

Ruoka-allergian asiantuntijahoito ja siedätyshoito

Luotettavasti varmistetun ruoka-allergian ruokavaliohoito toteutetaan lääkärin ja ravitsemusterapeutin ohjeiden mukaisesti. Useimmat allergiset lapset sietävät allergeenia pieniä määriä. Pienet allergeenimäärät ravinnossa voivat estää allergian lisääntymisen ja lisätä elimistön sietokykyä ruoka-aineelle. Pienten ruoka-ainemäärien kokeiluista tulee kuitenkin sopia aina erikseen erikoislääkärin kanssa. Maito- ja vilja-allergiassa allergian aiheuttaneen ruoan sopivuus kokeillaan aina 6-12 kuukauden välein lääkärin ohjeiden mukaisesti.

Siedätyshoitoa on alettu käyttää lisääntyvästi etenkin lasten maitoallergian hoitoon. Siedätyshoito kestää 6-12 kuukautta ja sen suunnittelee ja valvoo erikoislääkäri. Maidon sietokyky paranee jopa 80-90 %:lla maitoallergisista lapsista niin paljon, että vahingossa maidolla altistuttaessa vältytään vakavilta oireilta.

Käytännön neuvoja allergian kanssa elämiseen saa mm. allergia- ja astmahoitajilta sekä Allergia- ja astmaliiton oppaista.

Korvaukset

Maitoallergian hoitoon käytettäviin erityisvalmisteisiin on mahdollista saada 65 % korvausta Kelalta. Korvaus edellyttää kuitenkin tietyin kriteerein todettua maitoallergiaa sekä hoitavan lääkärin kirjoittamaa lääkärinlausuntoa.

Ruoka-allergioiden ehkäisy ja imettäminen

Äidin välttämisruokavalio ei ehkäise lapsen ruoka-allergiaa eikä äidin ole suotavaa rajoittaa ruokavaliotaan millään tavalla raskauden tai imetyksen aikana. Äidin rajoittunut ruokavalio voi jopa lisätä lapsen ruoka-allergian riskiä.

Jos äidin rintamaito ei riitä lapselle, suositellaan yleensä käytettäväksi tavallisia lehmänmaitopohjaisia maitokorvikkeita. Lapsen ruokavalion monipuolinen laajentaminen ravitsemussuositusten mukaan näyttäisi vähentävän herkistymistä ruoka-aineille. Yksinomaisella yli 4 kuukautta kestävällä rintaruokinnalla ei voida pienentää allergisten sairauksien riskiä eikä allergian ehkäisemiseen suositella kiinteiden ruokien aloituksen viivästyttämistä. Sietokyky ruoka-aineille näyttää syntyvän parhaiten, kun kiinteiden ruokien antaminen aloitetaan 4-6 kuukauden iässä. Myös allergiaperheissä kiinteiden ruokien aloitus 4-6 kuukauden iässä saattaa pienentää ruoka-allergian, allergisten sairauksien sekä allergisen herkistymisen kehittymisen riskiä. Imeväisiässä ruokavalion rajoittaminen lisää vajaaravitsemuksen riskiä, altistaa syömispulmille ja voi johtaa ruokavaliorajoitusten pitkittymiseen. Imetystä suositellaan jatkettavaksi kiinteiden ruokien ohella yhden vuoden ikään saakka.