Sytomegalovirusinfektio on herpesviruksiin kuuluvan sytomegaloviruksen (CMV) aiheuttama tulehdustauti. Sytomegalovirusta esiintyy kaikkialla maailmassa. Noin puolet suomalaisista nuorista ja noin 70 % aikuisista on sairastanut taudin, joskin suurin osa tartunnoista on oireettomia. Tauti tarttuu pisaroiden välityksellä tai kosketustartuntana. Suurin osa tapauksista tarttuu oireettoman ihmisen välityksellä. Elimistön kehittämät vasta-aineet tulehdustilaa vastaan eivät suojaa uudelta tartunnalta, joten infektion voi sairastaa usean kerran.
MILLOIN HOITOON?
Itsehoidollinen
Sytomegalovirusinfektion voi hoitaa yleensä kotioloissa.
Suositellaan jatkotutkimusta
Raskaudenaikainen epäily sytomegalovirusinfektiosta on aihe lääkärissä käyntiin ja jatkotutkimuksiin. Päivystyksellistä arviota ei kuitenkaan tarvita. Sytomegalovirusinfektion vuoksi tulee hakeutua lääkäriin myös, mikäli taustalla on elimistön heikentynyt puolustuskyky tai sairastuneen yleistila huononee.
Sytomegalovirusinfektion oireet ja tutkiminen
Sytomegalovirusinfektio on yleensä oireeton. Oireina voi kuitenkin ilmaantua lämpöilyä, kurkkukipua, päänsärkyä tai imusolmukkeiden suurenemista esimerkiksi kaulalla. Oireet muistuttavat mononukleoosin oireita, mutta mononukleoosille tyypillistä nielurisojen tai pernan suurenemista ei esiinny. Oireet ilmaantuvat yleensä 6-8 viikkoa tartunnasta. Virus jää muiden herpesvirusten tapaan ”nukkuvana” elimistöön ja voi myöhemmin aktivoitua aiheuttaen uuden infektion. Myöhemmin henkilö voi ajoittain oireettomanakin erittää virusta esimerkiksi syljen, virtsan tai äidinmaidon kautta. Uusintainfektio aiheuttaa oireita kuitenkin harvemmin kuin elimistön ensimmäinen infektio.
Sytomegalovirus voi olla hyvin voimakasoireinen ja jopa hengenvaarallinen henkilöille, joilla on jokin elimistön puolustuskykyä heikentävä perussairaus tai lääkitys, kuten syöpähoidossa olevat tai elinsiirron saaneet henkilöt tai HIV-potilaat.
Sytomegalovirusinfektiolla on erityistä merkitystä myös raskaana oleville naisille. Noin 70 % ihmisistä sairastaa sytomegalovirusinfektion tietämättään aikuisikään mennessä, jolloin he eivät kuulu raskaudenaikaisen infektion riskiryhmään. Noin 30 % naisista ei ole saanut sytomegalovirusinfektiota ennen aikuisikää ja he voivat sairastua siihen ensimmäisen kerran raskaana ollessaan. Alkuraskaudessa, ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana sairastettu elimistön ensimmäinen sytomegalovirusinfektio voi tarttua sikiöön ja johtaa vastasyntyneen vakavaan tautiin riippumatta äidin oireiden voimakkuudesta. Raskausaikaisia ensitartuntoja tulee kuitenkin vain 0,2-1 %:lle raskaana olevista, ja näistäkin tapauksista vain joka kolmannessa virus siirtyy sikiöön. Sikiöaikana tartunnan saaneista lapsista kuitenkin vain erittäin pienellä osalla todetaan syntyessään jokin kehityshäiriö, kuten keskushermoston kehityshäiriö, kuulo- tai näkövaurio. Näitä lapsia Suomessa syntyy vuosittain 30-60. Pienelle osalle sikiöaikana tartunnan saaneista lapsista voi ilmaantua myöhemmin neurologisia häiriöitä, kuten kuulovaurio tai oppimisongelmat, vaikka oireita ei esiintyisikään heti syntymän jälkeen. Äidin raskauden aikainen uusintainfektio ei ole sikiölle niin vaarallinen kuin ensi-infektio.
Sytomegalovirus voi tarttua äidistä lapseen myös synnytyksen aikana synnytyskanavan eritteistä tai syntymän jälkeen rintamaidon välityksellä. Suurin osa näistä tartunnoista on kuitenkin oireettomia eikä vastasyntyneelle kehity vakavaa tautia. Pienelle osalle tartunnan saaneista vastasyntyneistä oireet voivat ilmaantua 4-12 viikon iässä lievän keuhko- tai maksatulehduksen muodossa. Tartunta on merkittävämpi pikkukeskosilla, joilla tulehdus voi aiheuttaa vaikean keuhkotulehduksen, maksatulehduksen tai verenmyrkytyksen kaltaisen voimakasoireisen yleisinfektion. Myös synnytyksen aikana tai sen jälkeen saatu sytomegalovirusinfektio voi harvoin aiheuttaa kehityksen ongelmia, minkä vuoksi näiden lasten kehitystä tulisi seurata tarkasti. Kuulovauriot näyttäisivät kuitenkin liittyvän vain sikiöaikaiseen, kohdussa tapahtuneeseen tartuntaan.
Tuore sytomegalovirusinfektio todetaan joko verinäytteestä, virtsasta tai nielusta vasta-ainemäärityksen, viljelyn tai geenimonistusmenetelmän (PCR) avulla. Sikiön mahdollista raskausaikaista infektoitumista voidaan tutkia lapsivesipunktionäytteestä. Joskus sytomegalovirusinfektio aiheuttaa maksatulehduksen nostaen veren maksa-arvoja. Tämän vuoksi raskaana olevan naisen kohonneiden maksa-arvojen taustalta pitäisi aina tutkia myös sytomegalovirusinfektion mahdollisuus.
Sytomegalovirusinfektion itsehoito
Perusterveen henkilön sytomegalovirusinfektion oireet ovat yleensä lievät ja tauti paranee itsestään eikä erityistä oireenmukaista hoitoa tarvita. Asiantuntijahoitoa tarvitsevat kuitenkin muun muassa henkilöt, joilla elimistön puolustusjärjestelmä on jostakin syystä heikentynyt (katso tarkemmin Asiantuntijahoito).
Sytomegalovirusinfektion asiantuntijahoito
Sytomegalovirusinfektion hoito kohdistuu pääosin henkilöihin, joilla elimistön puolustusjärjestelmä on heikentynyt. Hoitona voidaan antaa erilaisia lääkkeitä joko suonensisäisesti tai suun kautta.
Valitettavasti raskauden aikaista sikiön infektoitumista estävää hoitoa ei vielä ole eikä mahdollisia vastasyntyneen kehityshäiriöitä voida estää. Onneksi sikiöaikainen tai vastasyntyneen sytomegalovirustartunta on kuitenkin Suomessa edelleen harvinainen ja hoito on tehokasta. Vastasyntyneen pikaisesti aloitetulla hoidolla voitaneen estää vaurioiden mahdollinen eteneminen. Myös synnytyksen yhteydessä tai syntymän jälkeen tartunnan saanutta vastasyntynyttä voidaan hoitaa, etenkin jos oireet ovat vaikeat tai ne pitkittyvät. Näissä tapauksissa lääkehoito voi kestää kuudesta viikosta aina kuuteen kuukauteen.
Sytomegalovirusinfektion ennaltaehkäisy
Sytomegalovirusta vastaan rokote on kehitteillä. Hyvä käsihygienia on paras suoja sytomegalovirusta vastaan. Haasteena on kuitenkin tartunta oireettomien henkilöiden välityksellä. Nykykäsityksen mukaan raskaudenaikaisiin seulontoihin ei ole nähty aihetta. Oireettomien vastasyntyneiden seulominen ei myöskään ole aiheellista.