Osuvimmat tulokset: Virtsaamisoireet

Eturauhastulehdus eli prostatiitti voi olla joko äkillinen tai pitkäaikainen. Äkillisen eturauhastulehduksen aiheuttaa yleensä omalta iholta lähtöisin oleva bakteeri, joka nousee virtsaputkea pitkin eturauhaseen. Pitkäaikaisessa eturauhastulehduksessa bakteereja ei yleensä ole löydettävissä, vaan vaivan todennäköisin aiheuttaja on eturauhastiehyiden tukkeutuminen. Pitkäaikainen tulehdus on yleisempi: siitä kärsii vuosittain jopa 14 000 miestä / 100 000 suomalaista miestä kohti ja se yleistyy iän myötä.Eturauhastulehduksen oireet ja tutkiminenÄkillisen eturauhastulehduksen oireita ovat tihentynyt virtsaamistarve, kirvely virtsatessa sekä kivut alavatsalla. Yleisoireet, kuten kuume tai huonovointisuus, ovat myös yleisiä. Oireet alkavat usein nopeasti ja voivat olla rajujakin.Pitkäaikaisessa eturauhastulehduksessa oireet ovat samankaltaisia, mutta lievempiä: tihentynyttä virtsaamistarvetta ja kirvelyä virtsatessa sekä epämääräistä tunnetta alavatsalla tai sukuelinten alueella. Istuminen voi tuntua hankalalta. Joskus voi esiintyä myös verta siemennesteessä. Sen sijaan kuumetta tai muita yleisoireita ei pitkäaikaisessa eturauhastulehduksessa tavallisesti ole.Lääkäri tutkii sukuelinten alueen sekä tunnustelee eturauhasen peräaukon kautta eturauhatulehdusta epäiltäessä. Lisäksi taudin toteamisessa voidaan käyttää laboratoriokokeita, kuten tulehdusarvon (CRP) mittaamista, tai virtsakokeita. Äkillisessä eturauhastulehduksessa sukupuolitautien mahdollisuus voidaan sulkea pois laboratoriokokeiden avulla.

Virtsatietulehdus tarkoittaa joko virtsarakon (kystiitti) tai munuaisaltaan (pyelonefriitti) tulehdusta. Virtsatietulehduksen aiheuttaa yleensä oman ihon bakteeri: se nousee virtsaputkea pitkin joko virtsarakkoon tai ylemmäs munuaisaltaaseen saakka. Virtsatietulehduksen riski kasvaa iän mukana ja se on hyvin yleinen varsinkin naisilla: vähintään joka toinen nainen sairastaa sen ainakin kerran elämänsä aikana. Virtsatietulehduksen oireet ja tutkimukset Virtsatietulehdus ja erityisesti virtsarakon tulehdus (kystiitti) aiheuttavat yleensä hyvin tyypilliset oireet: tiheävirtsaisuus, virtsaamispakko ja kirvely virtsatessa. Myös epämääräistä alavatsakipua tai verta virtsassa voi esiintyä. Aikuisilla virtsarakon tulehdukseen ei yleensä liity kuumetta. Myöskään pelkkä virtsan poikkeava haju tai väri eivät välttämättä viittaa virtsatietulehdukseen. Vanhuksilla virtsarakon tulehduksen ainoa oire voi olla sekavuus. Virtsaputken tulehduksessa (uretriitti) kirvely virtsatessa on myös hyvin tyypillinen oire. Virtsaputkentulehdus liittyy kuitenkin yleensä sukupuolitauteihin ja on huomattavasti rakkotulehdusta harvinaisempi. Munuaisaltaan tulehduksessa (pyelonefriitti) tyypillisiä oireita ovat mm. kylki- tai selkäkipu, kuume ja yleisvoinnin lasku. Myös virtsaoireet ovat tavallisia, mutta aina niitä ei välttämättä esiinny. Iäkkäämmillä ihmisillä ainoa pyelonefriitin oire voi olla yleistilan lasku. Virtsatietulehdukset ovat pääsääntöisesti naisten vaiva. Naisilla virtsaputki on selkeästi lyhyempi kuin miehillä ja bakteerit nousevat herkemmin virtsarakkoon saakka. Miehillä virtsatietulehdus liittyy yleensä johonkin virtsateiden rakenteelliseen vikaan tai iäkkäämmillä eturauhasen hyvänlaatuiseen liikakasvuun. Tällöin virtsa ei pääse kulkemaan esteettömästi virtsaputkessa, mikä altistaa tulehduksille. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat mm. vatsan ja selän tunnustelu sekä koputtelu virtsatietulehdusta epäiltäessä. Epäselvissä tilanteissa lääkäri tekee myös gynekologisen tutkimuksen. Virtsanäyte on virtsatietulehduksen perustutkimus. Sillä voidaan tutkia mm. tulehdusta aiheuttaneen bakteerin tyyppi ja herkkyys eri antibiooteille. Myös monet sukupuolitaudit voidaan todeta virtsanäytteellä. Munuaistason tulehdusta epäiltäessä otetaan lisäksi verikokeita (kuten tulehdusarvo eli CRP). Miehiltä tarkastetaan sukuelimet sekä tunnustellaan eturauhanen peräaukon kautta. Eturauhasen tilaa tutkitaan tarvittaessa verikokeella (PSA, prostatasepsifinen antigeeni). Mikäli selvää syytä virtsatietulehdukselle ei löydy, voi miestentauteihin perehtyneen erikoislääkärin (urologi) arviosta olla hyötyä.

Virtsaumpi tarkoittaa tilaa, jossa virtsaaminen ei onnistu normaalisti ja tämän vuoksi virtsaa kertyy virtsarakkoon joskus suuriakin määriä. Vaiva voi kehittyä äkillisesti tai pidemmän ajan kuluessa. Virtsaumpi on selkeästi yleisempi miehillä ja tavallisin virtsaummen syy onkin eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu. Virtsaumpea voivat aiheuttaa myös mm. tietyt lääkkeet, leikkauksen jälkitilat, liika alkoholin käyttö tai kylmettyminen. Virtsaummen aiheuttajat ja tutkimuksetVirtsaumpi voi kehittyä joko äkillisesti tai pidemmän ajan kuluessa. Äkillinen virtsaumpi aiheuttaa usein selkeitä oireita: virtsaaminen ei onnistu ja alavatsalla tuntuu jomottavaa kipua.Pidemmän ajan kuluessa syntyvä virtsaumpi voi kehittyä salakavalammin, koska virtsarakon hermot tottuvat rakon hitaaseen venymiseen. Virtsaaminen voi onnistua osittain, mutta rakko ei kuitenkaan tyhjene kunnolla. Alavatsalla voi tuntua epämääräistä paineen tunnetta (ei varsinaista kipua) ja lisäksi voi esiintyä ns. ylivuoto-oireina virtsankarkailua tai tiheävirtsaisuutta.Virtsaumpi liittyy useimmiten miesten eturauhasen hyvänlaatuiseen liikakasvuun, jonka muita oireita ovat mm. heikentynyt virtsasuihku, yövirtsaaminen sekä virtsarakon huono tyhjeneminen. Vaivaa voivat aiheuttaa kuitenkin myös virtsaputken kuroutumat, hermostolliset sairaudet (kuten MS-tauti), leikkausten jälkitilat, tietyt lääkkeet (kuten esim. keuhkoahtaumataudin hoidossa käytetyt antikolinergiset lääkkeet), jännittyminen tai liika alkoholin käyttö. Joskus taustalla voi olla myös mm. virtsateiden tai eturauhasen kasvain tai virtsaputken kivi. Naisilla virtsaumpi voi kehittyä myös alkuraskauteen ja kohdun kasvamiseen liittyen tai vaihdevuosiin liittyvän limakalvojen kuivumisen seurauksena.Mikäli virtsaumpeen liittyy ulosteen pidättämisen ongelmaa, tunnottomuutta reisien sisäsivuilla ja jalkojen voimattomuutta, kyse voi olla selkärangan välilevypullistumasta. Tällöin hoitoon on hakeuduttava välittömästi.Virtsaummen tarkempi tutkiminen tapahtuu yleislääkärin, geriatrin (ikäihmiset), urologin (miespotilaat) tai gynekologin (naispotilaat) vastaanotolla. Lääkärin perustutkimuksiin virtsaumpea epäiltäessä kuuluu mm. vatsan tunnustelu ja koputtelu virtsarakon koon määrittämiseksi. Naisilla gynekologinen tutkimus saattaa olla tarpeen. Tarvittaessa virtsarakossa olevan virtsan määrää voidaan arvioida myös ultraäänitutkimuksen avulla. Jatkotutkimuksina voidaan lisäksi ottaa virtsanäyte sekä muutamia verikokeita (kuten krea, PSA ja verensokeri).