Osuvimmat tulokset: Ihomuutos

Luomi on yleisnimi laajalle joukolle erilaisia ihomuutoksia, jotka sisältävät pigmenttiä tuottavia ihosoluja (melanosyyttejä) sekä niin sanottuja neevussoluja. Luomia voi olla yhdellä henkilöllä muutamasta kappaleesta satoihin, ja niitä kehittyy vuosien varrella lisää aina 50.–60. ikävuoteen saakka. Suurin osa luomista on hyvänlaatuisia.Luomen ulkonäkö ja tutkiminenTyypillinen luomi sisältää pigmenttiä, josta se saa tavallisen, ruskean värinsä. Punaiset luomet ovat lähtöisin verisuonista. Yleensä luomi on oireeton, mutta jotkin luomet voivat kutista tai olla koholla ihosta, jolloin ne voivat ärsyyntyä tai vuotaa verta. Luomesta voi kasvaa myös ihokarvoja. Tavalliset, vaarattomatkin luomet voivat muuttaa väriään, muotoaan tai kokoaan.Vastasyntyneillä voi olla iholla (esim. nenänvarressa tai otsalla) tuliluomia, jotka ovat punaisia verisuonimuutoksia ihon pinnassa. Kyse on aina hyvänlaatuisesta, viimeistään muutamassa vuodessa häviävästä vaivasta. Itsestään häviäviä ovat myös ns. mansikkaluomet, jotka ovat aluksi vaaleita, mutta muuttuvat myöhemmin ihosta koholla oleviksi ja punaisiksi. Vaikka mansikkaluomet kasvavat ensikuukausina, ne häviävät itsestään muutaman vuoden kuluessa. Varsinkin vanhemmilla ihmisillä esiintyy ns. rasvaluomia (rasvasyylä, ”vanhuuden luomi”). Aluksi rasvaluomi on ihon värinen tai hieman ruskehtava ja aavistuksen koholla ihosta. Myöhemmin muutos tummenee ja alkaa joskus murentua reunoilta. Rasvaluomia syntyy erityisesti yläselkään ja rintakehälle, mutta myös kasvoihin ja päänahkaan. Rasvaluomi on aina hyvänlaatuinen.Mikäli luomi muuttaa muotoaan tai kasvaa kovin nopeasti, on tärkeää sulkea pois ihosyövän mahdollisuus. On kuitenkin syytä muistaa, että esim. melanooma kehittyy vain yhteen luomeen miljoonasta. Tarkemmin ihosyövistä ja melanoomasta on kerrottu erillisissä artikkeleissa (katso ihosyöpä ja melanooma). Muista ihomuutoksista on kerrottu artikkelissa ihomuutos.Epäilyttävän näköisiä luomia tai muutoksia on hyvä näyttää lääkärille tai ihotautilääkärille. Tarvittaessa epäilyttävistä muutoksista voidaan paikallispuudutuksessa ottaa koepala tai poistaa luomi kokonaan tarkempaa arviota varten. Jos lääkärin mielestä kyseessä on hyvänlaatuinen luomi, voidaan muutosta myös jäädä seuraamaan.

Kondylooma eli visvasyylä tarkoittaa papilloomaviruksen (engl. Human papillomavirus eli HPV) aiheuttamaa syylämäistä ihomuutosta sukuelinten tai peräaukon alueella. Yleisimmin kondylooman aiheuttavat HPV-virustyypit 6 tai 11. Papilloomavirukset aiheuttavat myös kohdunkaulan syöpää, mutta sen aiheuttajina ovat eri virustyypit (yleisimmin HPV 16 tai HPV 18). Jopa 30-50 prosentilla aikuisista on kondyloomaviruksia elimistössään, mutta vain noin yhdellä prosentilla esiintyy silmin nähtäviä kondyloomamuutoksia.Kondylooman oireet ja tutkimuksetKondylooma on usein oireeton; näkyviä muutoksia ilmaantuu vain hyvin pienelle osalle viruksen kantajista (noin yhdelle prosentille). Varsinainen kondylooma voi ilmaantua vuosiakin viruksen tarttumisen jälkeen.Näkyvä kondylooma on tyypillisesti vaalea, kivuton, ihosta koholla oleva ja syylämäinen tai kukkakaalimainen nystyrä. Naisilla ne ilmaantuvat yleensä häpyhuulten tai emättimen alueelle, miehillä siittimen varteen, terskaan tai kivespussiin. Kondyloomaa voi esiintyä myös peräaukon seudulla tai virtsaputkessa. Virtsaputken kondylooma voi aiheuttaa kipua virtsaamisen aikana. Kondylooman tutkiminen tapahtuu lääkärin vastaanotolla. Sukupuolitauteihin erikoistuneita lääkäreitä ovat ihotautilääkärit, gynekologit (naispotilaat) sekä urologit (miespotilaat). Perustutkimuksiin kuuluvat sukuelinten ja peräaukon seudun tarkastelu. Jos kondyloomamuutos on tyypillinen, ei muita tutkimuksia tarvita. Tarvittaessa piilevät kondyloomamuutokset voidaan saada esille erillisen kivuttoman etikkahapposivelyn avulla. Paikallispuudutuksessa otettavaa pientä koepalaa käytetään vain erityistapauksissa diagnoosin varmistamiseksi.Naisille lääkäri tekee yleensä myös gynekologisen tutkimuksen. Tutkimuksen yhteydessä otetaan tavallisesti myös papa-koe (gynekologinen irtosolukoe). Kokeen avulla voidaan tutkia emättimen ja kohdunkaulan alueen solumuutoksia ja mahdollisia kohdunkaulasyövän esiasteita.

Syylä eli verruca tarkoittaa papilloomaviruksen (engl. Human papilloma virus eli HPV) aiheuttamaa hyvänlaatuista kasvainta iholla tai limakalvolla. Ihon syyliä kutsutaan tavallisiksi syyliksi; limakalvoilla HPV-virus aiheuttaa visvasyylää eli kondyloomaa. Syylät ovat vaarattomia ja hyvin yleisiä; niitä esiintyy kaikissa ikäluokissa. Syylän oireet ja tutkimukset Tavallinen syylä (verruca vulgaris) on aluksi ihon värinen paksuuntuma ihossa ja kasvaa pikkuhiljaa karheaksi, vaaleaksi muutokseksi. Tavalliset syylät ovat yleisiä jalkapohjissa, mutta niitä voi esiintyä myös mm. sormien kynsivalleissa tai muualla raajoissa. Syylät voivat etenkin jalkapohjissa olla kipeitä kasvaessaan ja halkeillessaan. Litteä syylä (verruca plana) on nimensä mukaisesti laakea, vain muutaman millimetrin kokoinen, hieman ruskehtava ihomuutos. Litteät syylät ovat usein lasten ja nuorten syyliä ja niitä voi esiintyä mm. käsissä tai kasvoilla. Limakalvon syylästä eli visvasyylästä käytetään myös nimeä kondylooma. Ontelosyylästä on kerrottu erillisessä artikkelissa ontelosyylä. Syylä on yleensä helppo tunnistaa itsekin, mutta tarvittaessa syylämuutosta voidaan tutkia tarkemmin yleislääkärin tai ihotautilääkärin vastaanotolla. Lääkärissäkin syylä voidaan yleensä todeta pelkän ihon tarkastelun avulla eikä muita tutkimuksia tarvita. Joskus harvoin epäselvissä tapauksissa voidaan ihomuutoksesta ottaa koepala, jotta varmistutaan muutoksen hyvänlaatuisuudesta.

Ihomuutos tarkoittaa ihon normaalin ulkonäön muuttumista jollain rajatulla alueella. Kyse ei siis ole varsinaisesta diagnoosista, vaan yleisnimityksestä erilaisille ihon poikkeavuuksille. Ihomuutos voi olla mm. luomi tai jokin muu ihon värimuutos, rupi, syylä, ihottuma tai mustelma. Myös ihosyövät luetaan ihomuutoksiksi. Käytännössä jokaisella ihmisellä on ihomuutoksia: suurin osa niistä on hyvänlaatuisia ja vaarattomia, pääasiassa luomia.Ihomuutoksen tunnistaminen ja tutkimuksetSuurin osa ihomuutoksista on hyvänlaatuisia, tavallisia luomia. Luomelle tyypillistä on mm. sen tasalaatuinen, yleensä ruskea tai punainen, väri sekä pyöreä muoto. Tarkemmin luomista on kerrottu erillisessä artikkelissa luomi.Varsinkin vanhemmilla ihmisillä hyvin yleinen ihomuutos on rasvaluomi (rasvasyylä, ”vanhuuden luomi”). Rasvaluomi on aluksi ihon värinen tai hieman ruskehtava ja aavistuksen koholla ihosta. Ajan kuluessa muutos tummenee selvästi ja alkaa murentua reunoilta. Rasvaluomia syntyy erityisesti yläselkään ja rintakehälle, mutta myös kasvoihin ja päänahkaan. Kyse on aina hyvänlaatuisesta muutoksesta, joka yleistyy iän myötä.Syylät ovat viruksen aiheuttamia ihomuutoksia, jotka ilmaantuvat erityisesti käsiin ja jalkoihin. Tarkemmin syylistä on kerrottu erillisessä artikkelissa syylä.Ihomuutoksen syntyessä tai muuttuessa on pidettävä mielessä myös ihosyövän mahdollisuus. Ihosyöpä (kuten melanooma) voi kehittyä normaaliinkin luomeen, mutta yleensä ne kehittyvät terveelle ihoalueelle. Muutos voi olla arpimainen tai epämääräinen muutos iholla, joka ei yleensä selkeästi muistuta normaalia luomea. Tarkemmin ihosyövistä ja melanoomasta on kerrottu erillisissä artikkeleissa (katso ihosyöpä ja melanooma).Ihomuutos tutkitaan yleislääkärin tai ihotautilääkärin vastaanotolla. Lääkäri arvioiihomuutoksen ja tarvittaessa ottaa koepalanäytteen tai poistaa luomen kokonaan jatkotutkimuksia varten. Tarkemmin toimenpiteistä on kerrottu artikkeleissa koepalan otto (iholta) sekä luomen poisto ja ihon pientoimenpiteet.