Osuvimmat tulokset: Ihottuma

Atooppinen iho eli atooppinen ihottuma tarkoittaa tilaa, jossa veden haihtumista iholta estävien keramidien määrä on ihossa alentunut. Ihon kuivumisen seurauksena ihoon kehittyy tulehdusreaktio, joka ilmenee mm. kutinana ja ihon raapimisena. Atooppisesta ihosta sen eri muodoissaan kärsii arviolta 20-25 % väestöstä ja se on tyypillinen lasten pitkäaikainen kutinaa aiheuttava ihon tulehdustauti. Atooppinen ihottuma on vaaraton ja sille on tyypillistä pahenemisvaiheiden esiintyminen. Allergisen nuhan ja astman riski on suurentunut henkilöillä, joilla on atooppinen iho – yhdessä näitä sairauksia kutsutaankin atooppisiksi sairauksiksi. Atooppisen ihon oireet ja tutkiminen Atooppinen ekseema on kutiava, pitkäaikainen tai toistuva ihotulehdus sille tyypillisillä ihoalueilla. Ihottuma-alueella on usein nähtävillä punoitusta, tulehdusta, kutiavia näppylöitä, raapimajälkiä, ihon rikkoumia tai paksuuntumista. Atooppinen ihottuma on oma tautinsa, jota voivat pahentaa ruoka-allergiat (kuten maitoproteiiniallergia), mutta usein ihottuma ei kokonaan parane, vaikka allergiaa aiheuttava tekijä poistettaisiinkin ruokavaliosta. Vauvan atooppista ihottumaa kutsutaan joskus maitoruveksi, vaikka nimensä perusteella vaivaan ei liittyisikään maitoallergiaa. Sen oireita ovat hilse päänahassa sekä huonosti ilmastoituvien ihopoimujen (kaulan ihopoimut, kainalot, nivusseutu, pakaravako, reisien ja polvikuoppien poimut) punoitus ja hilseily. Ihottuma ei ilmeisesti kutia, koska vauva ei raavi sitä. Vaippa-alueella ei useinkaan ole kyse atooppisesta ihottumasta, vaan ulosteiden ja virtsan aiheuttamasta ärsytysihottumasta (vaippaihottuma). Maitorupi häviää tavallisesti 6-24 kuukauden iässä. Sen jälkeen atooppinen ihottuma jatkuu joka toisella lapsella taiveihottumana.  Leikki- ja kouluikäisillä tyypillinen ihottuman muoto on taiveihottuma, joka esiintyy taivealueilla (kuten kaula ja niska, kyynär- ja polvitaipeet, ranteet ja nilkat). Se voi esiintyä myös vartalolla, raajojen ojentajapuolilla, silmäluomissa, korvien takana tai suun alueella. Iho paksuntuu eli jäkälöityy usein ja voi tulehtua toistuvan raapimisen ja hankauksen seurauksena. Kouluikäisillä muita tavallisia ihottumia ovat atoopikon talvijalka ja käsien lumipalloihottuma. Käsi-ihottumaa esiintyy useammin pojilla kuin tytöillä. Ratsupaikkaihottumalla tarkoitetaan pakaroissa ja reisien sisäpinnoilla esiintyvää kuivaa, kutiavaa ihottumaa, joka rupeutuu ja tulehtuu helposti. Se on yleisempi tytöillä. Atooppinen ihottuma voidaan luokitella kolmeen vaikeusasteeseen: Lievä atooppinen ihottuma, jossa lapsella on kuivia ihoalueita, satunnaisesti ihon kutinaa ja punoitusta pienillä ihoalueilla. Keskivaikea atooppinen ihottuma, jossa lapsella on kuivia ihoalueita, toistuvaa ihon kutinaa ja punoitusta sekä mahdollisesti myös ihon rikkoutumista ja paksuuntumista. Vaikea atooppinen ihottuma, jossa iho on kuiva, kutina jatkuvaa ja punoitus laaja-alaista. Näiden lisäksi esiintyy ihorikkoumia, ihon huomattavaa paksuuntumista, verenvuotoa, vetistystä, karstoittumista ja värihäiriöitä. Myös monet muut ihotaudit voivat aiheuttaa punoittavia ihottumalaikkuja. Mikäli iholle ilmaantuu paksuja, tarkkarajaisia ja voimakkaasti hilseileviä laikkuja, kyseessä saattaa olla psoriaasi. Atooppisen ihon toteaminen ei vaadi yleensä erityistutkimuksia. Tarvittaessa yleislääkäri tai ihotautilääkäri voi tutkia ihoa tarkemmin. Tarkempia tutkimuksia vaivan, vaikeusasteen tai ennusteen arvioimiseksi ei toistaiseksi ole olemassa. Epäselvissä tapauksissa ihottumasta voidaan ottaa myös koepala. Allergiatutkimuksia voidaan harkita, jos lääkäri näkee ne aiheellisiksi. 

Ihottuma tarkoittaa jonkin ihon osan ärtymystilaa tai tulehdusta. Ihottumia on tuhansia eri tyyppejä, ja ne voivat olla joko itsenäisiä tauteja tai vain oire jostakin muusta sairaudesta. Ihottuman tunnistaminen ja tutkiminenIhottuma voi aiheuttaa iholle yksittäisiä paukamia tai laajempia ihottuma-alueita. Tyypillisiä oireita ovat myös kutina, ihon arkuus ja punoitus. Mikäli ihottuma tulehtuu, oireena voi olla kuumotusta ja turvotusta.Tyypillisiä ihottumia ovat muun muassa nokkosihottumat eli urtikariat, akne sekä atooppinen iho. Ihotulehduksista tavallisimpia ovat bakteerien aiheuttamat ruusu ja märkärupi, viruksen aiheuttama herpes sekä sienikasvuston aiheuttama silsa. Psoriaasi aiheuttaa yleensä läiskäisen ja hilseilevän ihottuman.Yleislääkärin tai ihotautilääkärin perustutkimuksen lisäksi allergista reaktiota tutkivat ihotestit tai verikokeet voivat joissakin tilanteissa olla tarpeellisia. Epäselvissä tilanteissa esim. ihotautilääkäri voi ottaa ihottumasta myös näytepalan, jota voidaan tutkia mikroskoopin avulla.

Vauvarokko eli kolmen päivän kuume (exanthema subitum) on lapsilla yleinen virussairaus, jonka aiheuttaa kaksi yleistä ihmisen herpesvirusta, HHV-6 ja HHV-7. Virus tarttuu ilmeisesti pisaratartuntana ja aika tartunnasta oireiden alkuun on 5-15 vuorokautta. Vauvarokko sairastetaan tyypillisesti 0,5-2 vuoden iässä.  Suurin osa lapsista saa virustartunnan kolmanteen ikävuoteen mennessä, mutta vain osa saa rokosta oireita. Vauvarokon oireet ja toteaminen Vauvarokolle on  tyypillistä korkea (39-40ºC), kolme vuorokautta kestävä kuume, johon kuumetta alentavat lääkkeet tehoavat melko huonosti. Lapsi voi myös kouristaa korkean kuumeen vuoksi (katso myös Lapsen kuumekouristus), mutta pääsääntöisesti yleistila pysyy hyvänä kuumeesta huolimatta. Lapsi voi olla ärtyisä. Lapsen päälaen lakiaukile voi pullottaa, jos se on vielä luutumatta. Niskan ja takaraivon imusolmukkeet voivat turvota ja joskus myös silmien sidekalvot punoittavat. Vauvarokossa kuume laskee nopeasti kestettyään kolme (kaksi-neljä) päivää. Kuumeen laskiessa erityisesti pään alueelle, vartalolle ja käsien iholle ilmaantuu hennosti punoittava, ruusunvärinen, pilkullinen ihottuma. Ihottuma voi olla ihosta koholla tai ihon tasalla ja se muuttuu valkoiseksi, kun sitä painaa sormella. Ihottuma säilyy muutamasta tunnista pariin päivään. Kaikki vauvarokkotapaukset eivät kuitenkaan aina noudata tätä tyypillistä taudinkulkua.  Vauvarokon oireet ovat tavallisimmillaan niin tyypilliset, että lääkäri voi todeta sen oireiden perusteella ilman laboratorio- tai muita tutkimuksia. Lääkärin tärkein tehtävä on kuitenkin poissulkea korkean kuumeen taustalla olevat vakavat bakteeri-infektiot eli tulehdukset. Virtsanäytteessä ei todeta infektioon viittaavaa. Taudin alkuvaiheessa verinäytteessä voidaan todeta virustaudille tyypillisesti valkosolujen vähäinen määrä. Jos tauti on kestänyt yli puoli vuorokautta, tulehdusarvon (CRP) määrityksestä on apua vakavien infektioiden poissulkemisessa, sillä CRP ei kohoa vauvarokossa. Aivokalvontulehduksen poissulkemiseksi lapselta voidaan joskus ottaa aivoselkäydinnestenäyte. Vauvarokon aiheuttajavirusta voidaan tarpeen mukaan tutkia myös geeninmonistusmenetelmällä (PCR) verestä tai aivoselkäydinnestenäytteestä.