Osuvimmat tulokset: Heikentynyt näkökyky

Kaihi on silmän linssin eli mykiön sairaus, jossa linssin läpinäkyvyys huononee ja tästä johtuen näkökyky heikentyy. Yleisimmin kaihilla tarkoitetaan ikääntymisestä johtuvaa kaihia (harmaakaihi), jota esiintyy yli 65-vuotiaista joka kolmannella.Kaihin oireet ja tutkimuksetKaihin keskeisin oire on näkökyvyn vähittäinen heikentyminen. Ensimmäisenä oireena on usein hämäränäön huononeminen tai lukemisen vaikeutuminen. Myöhemmässä vaiheessa oireina voi esiintyä esimerkiksi värinäön heikentymistä ja värien haalistumista. Likitaitteisuus voi lisääntyä, ja tämän vuoksi lähinäkö saattaa hetkellisesti parantua (jopa lukulasit saattavat käydä tarpeettomiksi). Lähinäön parantuminen on kuitenkin väliaikaista ja taudin edetessä myös lähinäkö alkaa huonontua.Kaihin toteaminen vaatii yleislääkärin tai silmälääkärin tutkimuksen. Vastaanotolla tehtäviin perustutkimuksiin kuuluu näkökyvyn mittaaminen. Lisäksi yleislääkäri voi tähystää silmää silmälampulla eli oftalmoskoopilla ja tätä varten hän saattaa laajentaa mustuaisen käyttämällä silmätippoja. Silmälääkäri pystyy havaitsemaan myös alkavat kaihimuutokset erityisen silmämikroskoopin avulla.

Näköhäiriöt tarkoittavat näkökyvyssä tapahtuneita muutosta, joka voi ilmaantua äkillisesti tai pitkän ajan kuluessa. Osa näköhäiriöistä on vaarattomia, mutta taustalla voi olla myös vakava silmäsairaus.Näköhäiriöt ja niiden aiheuttajat, näköhäiriöiden tutkiminenNäköhäiriöt sekä niihin liittyvät oireet vaihtelevat häiriön aiheuttajan mukaan. Päänsärkyyn liittyvät sahalaitakuviot näkökentässä ovat migreenin tyypillisiä oireita. Harsomaiset samentumat ja salamointi näkökentässä voivat viitata lasiaisen eli silmän sisällä olevan hyytelöpallon irtoamiseen, jolloin lääkäriin on hyvä hakeutua muutaman viikon kuluessa. Verkkokalvon irtauma puolestaan aiheuttaa tumman ja yhtenäisen varjon näkökentässä – myös viivat voivat vääristyä ja taipua. Tällöin silmätutkimuksiin tulisi mennä muutaman päivän sisällä.Mikäli näkökyky heikkenee vähitellen iän myötä, on kyseessä tavallisesti silmän taittovirhe tai harmaakaihi. Jos näkökyvyn heikkenemiseen liittyy myös viivojen vääristymistä ja taipumista, kyse voi olla silmänpohjan rappeumasta, jolloin lääkärin tutkimukset ovat aiheellisia muutaman viikon sisällä. Hitaasti kehittyvä näkökenttäpuutos voi johtua myös glaukoomasta eli silmänpainetaudista. Jos näkökyky häviää toisesta silmästä kokonaan, taustalla voi olla lasiaisen verenvuoto, tukos verkkokalvon verisuonituksessa, epäpuhtaan alkoholin (metanoli) nauttiminen tai aivoverenkiertohäiriö (katso aivoinfarkti ja aivoverenvuoto). Tällöin lääkäriin pitää hakeutua mahdollisimman nopeasti. Mikäli näkökyvyn hämärtymiseen liittyy silmänseudun kipua tai valonarkuutta, taustalla voi olla äkillinen silmänpainekohtaus tai värikalvon tulehdus. Lääkäriin on syytä hakeutua tällöin viivyttelemättä. Ohimokipu yhdistyneenä näkökyvyn hämärtymiseen viittaa ohimovaltimon tulehdukseen (temporaaliartriitti), mikä edellyttää myös välitöntä hoitoa.Näköhäiriön syyn tarkempi selvittäminen vaatii aina yleislääkärin tai silmälääkärin tutkimusta. Vastaanotolla tehtävään perustutkimukseen kuuluu mm. näöntarkkuuden mittaaminen, näkökenttien ja mustuaisten tutkiminen, silmänpaineen mittaaminen sekä silmänpohjan tähystäminen silmälamppua eli oftalmoskooppia käyttäen. Silmälääkäri voi lisäksi käyttää erityistä silmämikroskooppia silmän tilanteen tutkimiseksi.

Silmän etuosan rakenteet sarveiskalvo ja linssi (mykiö) taittavat silmään tulevan valon silmän takaosaan verkkokalvolle. Verkkokalvon tehtävä on muodostaa näköaistimus ja lähettää se edelleen aivoille tulkittavaksi Silmän taittovioissa eli taittovirheissä silmän etuosa taittaa valon väärin verkkokalvolle. Tästä seuraa epätarkka näkö. Yleisimmät silmän taittovirheet ovat likitaitteisuus eli likinäköisyys (näkö on epätarkka kauas katsottaessa) sekä kaukotaitteisuus (näkö on epätarkka lähelle katsottaessa). Jopa noin joka kolmas nuori aikuinen kärsii likinäköisyydestä. Kaukotaitteisuus puolestaan yleistyy 40 ikävuoden jälkeen ja on vanhuksilla hyvin yleinen. Silmien taittovirheiden aiheuttajat ja tutkiminen Silmän taittovirheitä on neljää eri tyyppiä: likitaitteisuus (myopia), kaukotaitteisuus (hyperopia), ikänäkö (presbyopia) ja hajataitteisuus (astigmatismi).  Likitaitteisuus eli likinäköisyys aiheuttaa näön epätarkkuutta kauas katsottaessa, kun taas lähelle katsominen onnistuu hyvin. Tällöin silmän etuosa taittaa valoa liian paljon ja silmä on taittovoimaan nähden ”liian pitkä”. Likinäköisyys tulee ilmi yleensä kouluiässä, jolloin esim. luokassa voi olla vaikea nähdä taululle takariviltä tai television katsominen voi olla vaikeaa normaalilta etäisyydeltä. Kaukotaitteisuus eli kaukonäkö aiheuttaa näön epätarkkuutta lähelle katsottaessa (esim. luettaessa), kun taas kauas näkee tarkasti. Tällöin silmän etuosa taittaa valoa liian vähän ja silmä on taittovoimaan nähden ”liian lyhyt”. Epätarkan näön lisäksi muita oireita voivat olla mm. päänsärky silmien alueella tai otsalla sekä silmien väsymisen tunne. Nuorella ihmisellä silmän linssi pystyy muokkautumaan tilanteeseen, mutta vanhemmiten muokkauskyky rajoittuu ja tällöin esim. kirjan tai lehden lukeminen voi olla vaikeaa ilman laseja. Ikänäkö tarkoittaa ikääntymisen mukanaan tuomia muutoksia linssin alueella. Linssin jäykistyminen huonontaa lähinäköä, jolloin esim. lukeminen muuttuu vaikeaksi. Vaiva yleistyy usein 45 vuoden iästä ylöspäin ja voi lisääntyä 60 vuoden ikään saakka. Hajataitteisuus tarkoittaa silmän sarveiskalvon epätasaisuutta, jolloin eri osat sarveiskalvosta taittavat valon eri tavoin verkkokalvolle. Seurauksena voi olla lukemisen vaikeutumista, ”tekstin hyppelyä” sekä päänsärkyä tai silmien väsymisen tunnetta. Silmän taittovirheiden tutkiminen tapahtuu silmälääkärin tai yleislääkärin vastaanotolla. Silmälääkärin perustutkimuksiin kuuluvat näkökyvyn mittaaminen, silmän liikkeiden ja toiminnan tutkiminen sekä silmän rakenteiden ja sisäosan tutkiminen erillisen silmämikroskoopin avulla. Usein myös silmän sisäinen paine mitataan erityisellä silmänpainemittarilla.

Glaukooma eli silmänpainetauti (myös ”viherkaihi”) tarkoittaa silmän näköhermoa vaurioittavaa sairautta. Yleisimmin sen syynä on kohonnut silmänsisäinen paine, joka vaurioittaa silmän rakenteita. Glaukooma voi kuitenkin kehittyä myös normaalipaineiseen silmään, jolloin näköhermo vaurioituu esim. verenkierron häiriöiden vuoksi. Glaukooma kehittyy yleensä hitaasti vuosien mittaan, mutta se voi olla myös äkillinen ja vaatia välitöntä hoitoa. Glaukooma yleistyy iän myötä ja yli 50-vuotiaista siitä kärsii jo noin 1,5 %.Glaukooman oireet ja tutkiminenGlaukooma ei useinkaan aiheuta oireita taudin alkuvaiheessa eikä pikkuhiljaa kohoavaa silmänpainetta tavallisesti tunne. Normaali silmänpaine on 10-21 elohopeamillimetriä (mmHg) ja mikäli paine nousee yli 30 mmHg:n, näköhermon vaurioitumisen eli glaukooman riski nousee monikymmenkertaiseksi.Mikäli näköhermo vaurioituu ja kehittyy varsinainen glaukooma, sen oireita ovat mm. heikentynyt tai sumentunut näkö sekä näkökenttäpuutokset (vaikeus nähdä tiettyä osaa näköalueesta esim. toisella silmällä katsottaessa).Äkillinen silmänpainekohtaus (ns. akuutti sulkukulmaglaukooma) on välitöntä hoitoa vaativa tila, jossa silmänpaine nousee äkillisesti hyvin korkealle. Nopea paineen nousu voi aiheuttaa mm. kovaa päänsärkyä, silmäkipua, pahoinvointia ja oksentelua. Lisäksi silmä voi punoittaa, näkö heikentyä ja valojen ympärille voi ilmaantua sädekehiä tai sateenkaarirenkaita. Kipeässä silmässä mustuainen voi olla paljon suurempi toiseen silmään verrattuna.Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat mm. silmän sekä näön tutkiminen glaukoomaa epäiltäessä. Yleislääkärikin voi mitata silmänpaineen erillisen mittarin avulla. Toimenpide on täysin kivuton. Itse glaukooman toteamiseen silmänpaineen mittaus on kuitenkin riittämätön menetelmä, koska silmänsisäinen paine voi glaukoomassa olla myös normaali.Varsinaiset glaukoomatutkimukset ovat silmälääkärin vastuulla. Apuna tutkimuksissa käytetään mm. erillistä silmämikroskooppia, ns. kammiokulman tarkistamista sekä näkökenttätutkimuksia.