Osuvimmat tulokset: Alaselkäkipu

Iskias eli iskiashermo koostuu selkänikamien välistä tulevista hermojuurista ja kulkee pakaran kautta varpaisiin saakka. Iskiasoireilulla tarkoitetaan yhden tai useamman hermojuuren ärstyksestä aiheutuvaa oireilua alaselässä tai jaloissa. Useimmiten iskiasoireen aiheuttaa selkärangan nikamien välisen sidekudoslevyn eli välilevyn pullistuma (välilevytyrä), joka painaa ja ärsyttää yhtä iskiashermon muodostavista hermojuurista. Välilevy voi myös revetä, jolloin oireilu on usein voimakkaampaa. Lääkärin toteamana vaivasta kärsii vuosittain vajaa 5 000 henkilöä / 100 000 suomalaista kohti.Iskiaksen oireet ja tutkiminenIskias aiheuttaa tavallisimmin kipua alaselän lisäksi pakaran, takareiden, säären ulkosyrjän tai jalkapöydän alueella. Myös puutumisen, väsymisen tai pistelyn tunne on yleistä. Oireiden paheneminen erityisesti eteenpäintaivutuksessa, istuessa, yskiessä tai vatsalihasten jännittyessä viittaa välilevynpullistumasta aiheutuvaan iskiaskipuun. Joskus jalkaan säteilevä kipu voi olla ainoa oire ja alaselkä voi olla kivuton. Useimmiten iskiasoireilu on vaaratonta ja joka toisella vaivasta kärsivällä se paraneekin kuukauden kuluessa. Mikäli iskiasoireiluun liittyy erityisesti pakaran seudun kipua, voi kyseessä olla piriformis-syndrooma.Jalan lihasten heikkous, virtsaamiskyvyttömyys tai ulosteen pidättämisen vaikeus kertovat vakavammasta hermon puristuksesta, usein välilevytyrän aiheuttamana. Tällöin on hyvä hakeutua heti lääkäriin.Muista selkäkivun syistä on kerrottu erillisessä artikkelissa selkäkipu. Iskiaksen ja välilevyn pullistuman tarkempi tutkiminen tapahtuu lääkärin vastaanotolla. Perustutkimuksiin kuuluu mm. selän liikkuvuuden tutkiminen ja selän tunnustelu. Myös alaraajojen heijasteet eli refleksit sekä lihasten voima tutkitaan. Tarkempia kuvantamistutkimuksia ei yleensä alkuvaiheessa tarvita. Joskus voidaan ottaa selän röntgenkuva muiden selkäkipua aiheuttavien syiden poissulkemiseksi.Leikkausta harkittaessa käytetään alaselän magneettikuvausta. Usein kuitenkin magneettikuva kertoo virheellisesti oireettomistakin välilevypullistumista. Joskus harvoin voi jalkojen hermoratatutkimuksesta (ENMG-tutkimus) olla hyötyä.

SI-nivelen kipu tarkoittaa alaselässä sijaitsevan risti-suoliluunivelen kipua. SI-nivelellä tarkoitetaan selkärangan alaosan ristiluun ja lantiomaljan muodostavan suoliluun väliin jäävää nivelrakoa. Sen syynä voivat olla mm. alaselän toimintaan liittyvät viat, selkärankareuma tai esim. ruokamyrkytyksen laukaisema reaktiivinen niveltulehdus.SI-nivelen kivun aiheuttajat ja tutkiminenSI-nivelen kipu paikantuu alas ristiselkään, mutta se voi säteillä myös pakaraan tai nivusiin. Muu oireilu riippuu vaivan aiheuttajasta: kipu voi olla pahimmillaan aamuöisin (selkärankareuma), tuntua erityisesti kävellessä tai etukumarassa työskennellessä tai se saattaa vaihtaa äkillisestikin paikkaa (reaktiivinen niveltulehdus). Levon tai pitkän istumisen jälkeen saattaa esiintyä jäykkyyttä.Myös raskauteen liittyvä lantion nivelsiteiden löystyminen voi laiheuttaa SI-nivelen kipua. SI-nivelen kivun tarkempi tutkiminen tapahtuu lääkärin vastaanotolla. Lääkäri tunnustelee risti-suoliluunivelen ja selän alueen sekä tarkistaa liikkuvuuden. Toiminnallista vaivaa epäiltäessä voidaan harkita lisäksi röntgenkuvausta, magneettikuvausta tai joskus hermoratatutkimusta (ENMG-tutkimus). Laboratoriotutkimukset voivat tulla kyseeseen reaktiivista niveltulehdusta tai selkärankareumaa epäiltäessä.

Yleisimmin selkäkivun aiheuttajina ovat selkärangan nivelten kiputilat kuten välilevyn pullistuma, sekä selkäydinkanavan ahtautuminen. Myös selkärankareuma tai muut harvinaisemmat ja vakavammat syyt voivat olla selkäkivun taustalla. Elintavoilla on suuri merkitys selkäkivun synnyssä, sillä mm. liikunnan puute, pitkittynyt rasitus esim. istumatyössä ja tupakointi voivat altistaa selkäkivulle. Alaselkäkipu on yleisin selkäkivun tyyppi. Neljä viidestä suomalaisesta kokee selkäkipua joskus elämässään. Selkäkivun aiheuttajat ja tutkiminen Selkäkipu on yleensä oireena lyhytaikainen ja vaaraton. Äkillisesti ilman syytä tai pienen rasituksen myötä ilmaantuneet selkäkivut ovat usein lihasperäisiä ja lievittyvät itsestään muutamissa päivissä tai viikoissa. Selkärangan- ja selän lihaskudosten terveys on riippuvaista säännöllisestä liikkeestä. Liike ylläpitää hermoston kykyä kontrolloida selän lihasten symmetristä toimintaa. Pitkittyneet nikamien- ja lihasten toimintahäiriöt aiheuttavat epäsymmetristä kuormitusta kudoksiin, jolloin ne rasittuvat ja aiheuttavat kiputilan syntymisen. Ryhtimuutokset - kuten pään etukanto tai notkoselkä - ovat esimerkkejä pitkään jatkuneista toiminnallisista muutoksista selkänikamien toiminnan ja lihasryhmien välillä. Välilevyperäisessä selkäkivussa kipu on yleensä voimakasta ja siinä voi olla sähköiskumaisia piirteitä. Usein kipu myös säteilee alaraajaan (iskias), minkä lisäksi voi esiintyä puutumisen tai pistelyn tunnetta ja jopa alaraajan voimattomuutta. Oireen aiheuttaa vaurio jossakin selkärangan välilevyistä, jotka sijaitsevat luisten selkänikamien välissä. Välilevyihin alkaa jo hyvin varhain kehittyä lievää rappeumaa, jonka seurauksena tietyissä selän liikkeissä välilevyyn saattaa syntyä mikroskooppinen revähdys tai suurempi välilevyn pullistuma. Tämä aiheuttaa paikallisen ärtymys- ja tulehdusreaktion, joka painaa selästä lähteviä hermoja. Selkärankaan iän myötä tulevat kulumat voivat aiheuttaa selkäydinkanavan ahtautumista (spinaalistenoosi). Tällöin selkäkivun lisäksi oireena on yleisesti katkokävely: muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen jalat tulevat kipeiksi ja voimattomiksi tai ne puutuvat. Lyhyen tauon jälkeen kävely onnistuu taas vähän matkaa. Oireilu voi helpottaa selän eteentaivutuksessa tai etukumarassa asennossa. Selkäkipua voivat aiheuttaa myös mm. selkärankareuma, eräät tulehdukset, murtumat tai kasvaimet. Selkärankareumaan voi liittyä yöllisiä kipuja, kun taas tulehdukseen viittaavat kuume ja voipuneisuus. Tapaturman jälkeinen selkäkipu voi viitata selkänikaman murtumaan, joka vaatii usein lisäselvityksiä. Jos selkäkipuun liittyy laihtumista tai kuumeilua, voi kyseessä harvemmin olla selkärangan kasvain. Syöpä selkäkivun aiheuttajana on kuitenkin harvinainen. Selkäkivun yhteydessä ilmaantuva jalan lihasten heikkous, virtsaamiskyvyttömyys tai ulosteen pidättämisen vaikeus voivat olla merkki vakavammasta hermon puristuksesta. Tällöin on hyvä hakeutua lääkäriin heti. Lääkärin perustutkimuksiin selkäkivussa kuuluvat mm. selän liikkuvuuden tutkiminen ja selän tunnustelu. Myös alaraajojen heijasteet eli refleksit sekä lihasten voima tutkitaan. Yleensä tarkempia kuvantamistutkimuksia ei alkuvaiheessa tarvita. Selän röntgenkuva tai tarkempia verikokeita voidaan ottaa muiden syiden poissulkemista varten. Leikkausta harkittaessa tai vaivan pitkittyessä käytetään alaselän magneettikuvausta. Usein kuitenkin magneettikuva kertoo virheellisesti oireettomistakin välilevypullistumista. Joskus harvoin voi jalkojen hermoratatutkimuksesta (ENMG-tutkimus) olla hyötyä.

Selkärankareuma on tulehduksellinen reumaattinen sairaus, joka aiheuttaa rakenteellisia muutoksia selkärankaan. Tarkkaa syytä selkärankareumalle ei tiedetä, mutta se on vahvasti perinnöllinen sairaus. Vuosittain selkärankareuma todetaan noin 10 henkilöllä / 100 000 aikuista kohti. Miehet kärsivät vaivasta naisia useammin. Selkärankareuma puhkeaa tyypillisesti nuorella aikuisiällä; jopa 80 prosentilla sairastuneista oireet alkavat jo alle 30-vuotiaina. Selkärankareuman oireet ja tutkiminen Selkärankareuma puhkeaa tavallisesti nuorella aikuisiällä; yli 45-vuotiaana alkava oireilu on hyvin harvinaista. Tyypillisin oire selkärankareumalle on pikkuhiljaa paheneva alaselkäkipu, joka on usein pahimmallaan aamuyöllä. Kipu voi säteillä myös pakaran alueelle. Yleensä lepo pahentaa ja liikunta helpottaa kipua. Myös aamuinen selän jäykkyys, joka helpottaa päivän mittaan, on selkärankareumalle tyypillistä. Selkärankareumaan voi liittyä myös muita vaivoja. Risti-suoliluunivelen kipu (SI-nivelen kipu) pakaran alueella, jänteiden ja nivelten tulehdukset varsinkin alaraajoissa sekä silmän värikalvon tulehdus (iriitti) ovat selkärankareumaa sairastavilla muuta väestöä yleisempiä. Selkärankareuman tutkiminen edellyttää käyntiä yleislääkärin, fysiatrin tai reumatautien erikoislääkärin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat selän tunnustelu sekä liikkeiden tutkiminen. Jos herää epäily selkärankareumasta, tulehdusarvojen (CRP ja lasko) ja HLA B27 –antigeenin mittaaminen verikokeella kuuluu myös asiaan. Mahdollisia selkärankareuman aiheuttamia risti-suoliluunivelen tulehdusmuutoksia voidaan havaita röntgenkuvauksella tai magneettikuvauksella.

Virtsatiekivet ovat pieniä kivimäisiä virtsahapon ja virtsan sisältämän kalkin muodostamia kovettumia, jotka ilmaantuvat jonnekin virtsateiden alueelle eli munuaisiin, virtsajohtimiin, virtsarakkoon tai joskus virtsaputkeen. Vaiva aiheuttaa usein äkillisen ja kovan oireilun, mutta kiviä voidaan todeta myös sattumalöydöksenä kuvantamistutkimuksissa. Ruokavalio ja sukutausta voivat altistaa virtsatiekiville. Virtsatiekivistä kärsii jopa 5-15 % suomalaisista jossakin vaiheessa elämää. Eniten vaivaa todetaan keski-ikäisillä miehillä. Vaivasta voidaan käyttää myös nimitystä munuaiskivet tai virtsakivitauti. Virtsatiekivien oireet ja toteaminen Oireilevat virtsatiekivet aiheuttavat tyypillisesti äkillisen ja kovan kipukohtauksen, joka syntyy kun virtsaputki kuristuu siinä olevan virtsatiekiven ympärille. Kova kipu tuntuu yleensä toispuoleisesti alaselässä tai alavatsalla ja voi säteillä nivusia tai sukuelimiä kohti. Kipu voi olla aaltomaista ja paikallaan pysyminen voi olla hankalaa kovan kivun vuoksi. Kivun lisäksi voi esiintyä pahoinvointia ja oksentelua. Joskus virtsassa voi näkyä verta.  Virtsatiekivet todetaan joko ultraäänitutkimuksella tai usein nykyisin tietokonekuvauksella. Munuaisten alue voi olla arka tunnustellen tai koputellen. Perusverikokeista ja munuaisten toiminnasta kertovasta kreatiniini-arvosta (krea) voi olla virtsatiekivien selvittelyssä hyötyä.