Osuvimmat tulokset: Nivelen turvotus

Nivelreuma tarkoittaa pitkäaikaista eli kroonista nivelten sairautta, jossa elimistön tulehdussolut ja niiden erittämät tuotteet vahingoittavat niveliä sekä nivelkalvoja. Tarkkaa syytä nivelreuman synnylle ei tiedetä. Vuosittain nivelreumaan sairastuu noin 20-40 henkilöä / 100 000 suomalaista kohti, joista noin kaksi kolmasosaa on naisia.Nivelreuman oireet ja tutkiminenNivelreuman tyypillisiä oireita ovat nivelten kipu, turvotus ja aamuun painottuva jäykkyys. Oireet kehittyvät yleensä hiljalleen ja ovat molemminpuolisia eli symmetrisiä. Reuman mielipaikkoja ovat päkiät, ranteet ja sormien nivelet, vaikka joskus nivelreuma voi alkaa myös suuremmista nivelistä, kuten polvista tai kyynärpäistä. Alussa esiintyy tyypillisesti kävelyarkuutta sekä nivelten kipua, arkuutta ja yli tunnin kestävää aamujäykkyyttä. Myöhemmin voi ilmaantua nivelten turvotusta, kuumotusta, punoitusta sekä joskus myös leposärkyä. Yleisoireina voi esiintyä lievää kuumeilua, ruokahaluttomuutta tai väsymystä.Lapsilla yleisin nivelreuman muoto on ns. oligoartriitti, jossa tulehdus ilmaantuu vain muutamaan isoon niveleen, kuten polveen, nilkkaan, kyynärpäähän tai ranteisiin. Tulehduksen seurauksena lapsi saattaa varoa kipeytyneen nivelen käyttämistä. Nivelen punoitusta tai kuumetta ei välttämättä esiinny lainkaan. Moniniveltulehduksen (ns. polyartriitti) oireet muistuttavat aikuisten reumaa: sen tyypillisimpiä paikkoja ovat sormien ja varpaiden pikkunivelet, joihin kehittyy aamujäykkyyttä ja turvotusta. Reuman toteaminen vaatii aina lääkärin tekemät tarkemmat tutkimukset. Yleislääkäri, reumalääkäri (reumatologi) tai lastenlääkäri tutkii palpoimalla eli tunnustelemalla kaikki nivelet. Verikokeista veren kohonnut lasko eli senkka, positiivinen reumatekijä sekä löydökset nivelnesteestä otetusta näytteestä tukevat sairauden toteamista. Usein oireilevista nivelistä otetaan myös röntgenkuva.

Rustosta koostuvat nivelkierukat sijaitsevat polvinivelen sisä- ja ulkosivulla, reisi- ja sääriluiden välissä. Niiden tehtävänä on mm. tasata polviniveleen kohdistuvaa painetta ja rasitusta. Tavallisin nivelkierukan vamma on kierukan osittainen tai täydellinen repeämä, joka syntyy polven vääntöliikkeen seurauksena painon ollessa samalla jalalla. Nivelkierukan vamman saa vuosittain noin 60 henkilöä / 100 000 suomalaista kohti.Nivelkierukan vamman oireet ja tutkiminenNivelkierukan repeämä aiheuttaa polveen kipua ja turvotusta. Polvi saattaa tuntua pettävän alta kävellessä tai siinä voi esiintyä ns. lukko-oiretta: polvi jää koukkuasentoon ja sen suoristaminen on hankalaa tai sitä ei kivun vuoksi saa suoristettua ollenkaan. Nuorilla repeämä vaatii yleensä isomman tapaturman, kun taas iäkkäämmillä repeämä voi syntyä pienestäkin vammasta.Nivelkierukan repeämän tarkempi tutkiminen vaatii yleislääkärin, ortopedin tai fysiatrin vastaanoton. Lääkäri tunnustelee polven alueen sekä tarkistaa sen liikkeet nivelkierukan vammaa epäiltäessä. Usein kierukkavammoissa tunnusteluarkuus tuntuu suoraan polvinivelessä nivelraon kohdalla. Repeämä voidaan todeta magneettikuvauksella tai polvinivelen tähystyksellä. Röntgenkuvasta ei kierukan vammoja voi nähdä.

Turvonnut polvi johtuu nesteen kertymisestä polvinivelen sisään. Neste on usein verta tai verensekaista eritettä, joka syntyy jonkin polven alueen kudoksen vaurioitumisesta tapaturman seurauksena. Myös tulehdus voi aiheuttaa tulehduseritteen ja nesteen muodostumisen polviniveleen. Muita polven turpoamisen syitä ovat mm. nivelreuma ja polven nivelrikko.Polven turvotuksen aiheuttajat ja tutkiminenYleensä polven turvotus syntyy polveen kohdistuvan iskun tai väännön seurauksena. Vaivaan liittyy tällöin lähes aina myös polvikipua. Turvotus voi olla vamman jälkeen hyvinkin suurta, jolloin myös polven koukistaminen ja ojentaminen voi tuntua hankalalta. Esimerkkejä tyypillisistä polven vääntövammoista ovat nivelkierukan vamma ja polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio. Polvinivelen tulehduksessa polven turvotuksen lisäksi esiintyy yleensä kipua, nivelen kuumotusta tai punoitusta sekä yleisoireita (kuten kuumetta). Nivelreumassa elimistö itse aiheuttaa tulehduksen ja turvotuksen polveen (katso nivelreuma). Nivelrikossa taas polven turpoaminen liittyy erityisesti rasitukseen (katso polven nivelrikko).Tarkemmin polven tapaturmista ja vaivoista on kerrottu myös erillisessä artikkelissa polvikipu.Lääkärin perustutkimuksiin polven turvotuksen vuoksi kuuluvat mm. polven liikkeiden tutkiminen ja polven alueen tunnustelu. Lisäksi lääkäri testaa nivel- ja ristisiteiden, polvilumpion sekä nivelkierukoiden tilanteen. Myös ylimääräisen nivelnesteen poistaminen ja mahdollisen polven sisäisen verenvuodon toteaminen ohuella neulalla saattaa tulla kyseeseen.Röntgenkuvaus kuuluu usein perustutkimuksiin – erityisesti murtumaa tai nivelrikkoa epäiltäessä. Tulehdusta tai nivelreumaa epäiltäessä lääkäri voi lisäksi määrätä verikokeita (kuten tulehdusarvo [CRP] tai reumatekijä). Tarvittaessa käytetään tarkempia kuvantamistutkimuksia (kuten magneettikuvausta) tai tähystystutkimusta.

Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio tarkoittaa tilaa, jossa polvilumpio siirtyy pois paikoiltaan. Polvilumpio on jänteen ympäröimä luu, joka sijaitsee polvinivelen etupuolella reisi- ja sääriluun välissä. Polven vääntyessä sisäänpäin polvilumpio voi mennä sijoiltaan, jolloin se siirtyy polven keskikohdalta ulospäin. Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio on yleinen murrosikäisten ja nuorten aikuisten vamma; sen saa vuosittain noin 80 henkilöä / 100 000 suomalaista kohti.Polvilumpion sijoiltaanmenon oireet ja tutkiminenPolvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio syntyy usein tapaturmaisesti, kun polvi vääntyy sisäänpäin polven ollessa samalla hieman koukussa. Tällöin polvilumpio siirtyy ulospäin ja nousee pois paikaltaan. Kipu on usein kovaa ja turvotus kehittyy nopeasti. Polvilumpio saattaa jäädä pois paikaltaan polven ulko-osiin tai se voi siirtyä takaisin paikoilleen itsestään (esimerkiksi jos jalka suoristetaan tapaturman jälkeen). Kyseiselle jalalle voi olla vaikea ottaa painoa. Joskus patellaluksaatioon liittyy luumurtumia.Yleensä polvilumpion sijoiltaanmeno on selvä, mutta vamman laajuuden arviointi vaatii tavallisesti käyntiä yleislääkärillä tai ortopedilla. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat mm. polven ja polvilumpion tunnustelu sekä polvinivelen liikkeiden tarkastaminen. Röntgenkuvassa nähdään mahdolliset murtumat ja se kuuluukin polvilumpion sijoiltaanmenon perustutkimuksiin. Tarvittaessa tarkempia kuvantamistutkimuksia (kuten magneettikuvaus eli MRI) voidaan harkita - erityisesti mikäli ollaan harkitsemassa leikkausta pitkittyneen patellaluksaation korjaamiseksi.