Osuvimmat tulokset: Turvotus

Laskimotukos eli laskimoveritulppa on verihyytymä, joka estää osittain tai kokonaan veren virtaamisen laskimoverisuonessa. Laskimotukos kehittyy yleensä alaraajaan, ja siihen sairastuu vuosittain noin 100-200 henkilöä / 100 000 suomalaista kohti.Laskimotukoksen oireet ja tutkiminenLaskimotukoksen keskeiset oireet ovat pohkeen turvotus ja arkuus (katso jalkojen turvotus). Kipu tuntuu erityisesti kävellessä, mutta pohjetta voi särkeä myös levossa. Vaikka laskimoveritulpan oireet ovat yleensä melko selvät, joskus laskimotukos voi olla lähes oireetonkin. Jalan laskimotukoksen aiheuttanut verihyytymä voi myös lähteä liikkeelle ja päätyä keuhkoihin, jolloin puhutaan keuhkoveritulpasta eli keuhkoemboliasta. Tämän oireena on tavallisesti hengenahdistusta, rintakipua ja yskää. Keuhkoveritulppaa epäiltäessä tulee lääkäriin hakeutua välittömästi (katso keuhkoveritulppa).Laskimotukoksen tutkiminen tapahtuu lääkärin vastaanotolla. Perustutkimukseen kuuluu mm. pohkeen seudun tunnustelu ja pohkeen ympärysmitan mittaaminen. Laskimoveritulppaa voidaan tutkia myös verikokeella sekä kaikututkimuksella (katso ultraäänitutkimus). Jatkotutkimuksia ja niiden tarvetta mietittäessä kartoitetaan myös potilaan riskitekijöitä.

Jalkojen turvotus tarkoittaa vaivaa, jossa jalkojen ihokudoksen soluvälitilaan kertyy nestettä. Turvotuksen tyypillisin paikka on jalkapöydässä tai sääressä; joko toispuoleisena tai molemmissa jaloissa samanaikaisesti. Toispuoleista äkillistä turvotusta voivat aiheuttaa mm. syvä laskimotukos ja ihon tulehdukset, kun taas molemminpuolisen ja pitkäkestoisen turvotuksen yleisin aiheuttaja on laskimoiden tai sydämen vajaatoiminta. Lievää jalkojen turvotusta voi esiintyä myös normaalisti mm. pidemmän seisoskelun tai kävelyn jälkeen. Jalkojen turvotuksen aiheuttajat ja tutkiminenJalkojen turvotus aiheuttaa tavallisesti ns. kuoppaturvotusta eli pitting-ödeemaa. Tällöin sormenpäällä ihoa painettaessa (muutaman sekunnin ajan) ihoon jää hetkeksi pieni kuoppa. Erityisen selkeästi kuoppaturvotuksen huomaa sääriluun päältä. Mikäli turvotus on selkeää, mutta kuoppaa ei painettaessa jää, voi kyseessä olla imunestekierron häiriö (ns. lymfedeema). Jalkaturvotukseen liittyvät muut oireet riippuvat turvotuksen aiheuttajasta.Toispuoleisen ja äkillisesti syntyvän jalkaturvotuksen yleisin syy on syvä laskimotukos. Sen tyypillisin oire on pohkeen turvotus ja arkuus. Kipu tuntuu erityisesti kävellessä, mutta särkyä voi olla myös levossa. Toinen mahdollinen syy äkilliseen toispuoleiseen jalkaturvotukseen on ns. Bakerin kystan repeämä. Bakerin kysta sijaitsee polvitaipeen alueella, mutta sen puhjetessa voi nestettä valua kudosten sisällä polvitaipeesta alaspäin pohkeen alueelle ja aiheuttaa kipua pohkeen tai polvitaipeen alueelle. Myös paikalliset tulehdukset, kuten bakteerin aiheuttama ihotulehdus eli ruusu, voivat aiheuttaa toispuolesta jalkaturvotusta. Tällöin esiintyy kuitenkin myös muita tulehduksen merkkejä, kuten ihon punoitusta, kuumotusta tai kipua.Hitaammin kehittyvän ja usein molemminpuolisen jalkaturvotuksen yleisin syy on jalan laskimoiden vajaatoiminta. Sen syynä on laskimoissa sijaitsevien läppien haurastuminen, jolloin veri ei kulkeudu takaisin sydämeen yhtä tehokkaasti kuin aiemmin. Tämä aiheuttaa laskimopaineen nousun ja nesteen siirtymisen verisuonten ulkopuolelle. Muina oireita voivat olla mm. suonikohjut, jalkojen ihottumamuutokset, jalkasärky ja paineen tunne. Myös sydämen vajaatoiminta voi aiheuttaa jalkaturvotusta, mutta usein sen oireina on myös mm. hengenahdistusta tai poikkeavaa väsymystä.Lisäksi joidenkin lääkkeiden haittavaikutuksena voi esiintyä turvotuksia jaloissa; mm. verenpainelääkkeenä käytettävät kalsium-salpaajat saattavat aiheuttaa nilkkaturvotusta. Muita jalkojen turvotuksen aiheuttajia ovat mm. raskaus, erilaiset munuais- ja maksasairaudet sekä elimistön suolatasapainon häiriöt.Jalkojen turvotus on helppo todeta itsenäisesti, mutta vaivan syyn tarkempi tutkiminen vaatii käyntiä esim. yleislääkärin, sisätautilääkärin tai kardiologin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat jalkojen ja valtimoiden tunnustelu sekä ihon tutkiminen. Yleensä lääkäri myös mittaa säären ympärysmitan ja kuuntelee sydänäänet stetoskoopin avulla. Verikokeilla voidaan tutkia mm. elimistön suola-arvoja ja munuaisten tilannetta tai poissulkea laskimotukoksen (ns. D-dimeeri) tai tulehduksen (CRP) mahdollisuus. Syvää laskimotukosta epäiltäessä voidaan jalan laskimoita tutkia ultraäänen avulla. Lisäselvyyttä sydämen vajaatoimintaan saadaa sydänfilmin (EKG), keuhkoröntgenkuvauksen ja verikokeiden avulla.

Suonikohjut tarkoittavat jalkojen pinnallisten laskimoiden laajentumista. Vaiva johtuu laskimoissa sijaitsevien läppien haurastumisesta, jolloin mm. pidempään seistessä veri pakkautuu alaraajoihin ja laskimopaine nousee. Tavallisimmin suonikohjuja esiintyy pohkeen ja säären alueella. Suonikohjut ovat hyvin yleisiä; niistä kärsii jopa 40 % aikuisista ja ne yleistyvät iän myötä. Naisilla vaiva on yli kaksi kertaa yleisempi kuin miehillä.Suonikohjujen oireet ja tutkiminenSuonikohjut on tyypillisesti helppo tunnistaa: säären, pohkeen tai joskus reidenkin alueelle ilmaantuu väriltään hieman sinertäviä laskimopahkuroita. Pystyasento ja pidempi seisominen pahentavat oireita. Aluksi suonikohjut ilmaantuvat päivän mittaan ja painuvat pois yön aikana. Myöhemmin kohjut ovat selvästi nähtävissä myös aamuisin. Muina oireina voi esiintyä lievää kipua, ihon kutinaa sekä paineen tai kiristyksen tunnetta jalassa.Pinnallisten laskimoiden vajaatoimintaan voi liittyä myös syvempien laskimoiden laajenemista ja vajaatoimintaa. Tällöin suonikohjujen lisäksi oireena voi olla jalkojen turvotus. Pidempään jatkunut syvien laskimoiden vajaatoiminta voi haitata jalkojen verenkiertoa ja aiheuttaa mm. ihon tummumista tai jopa säärihaavan.Lääkärin perustutkimuksiin suonikohjujen vuoksi kuuluvat jalan ihon sekä verenkierron tutkiminen. Jalkojen laskimoiden tilaa voidaan selvittää mm. ultraäänitutkimuksen avulla. Joissakin tapauksissa voi laskimoiden varjoainekuvauksesta olla hyötyä.