Osuvimmat tulokset: Tapaturma

Niskan retkahdusvamma eli whiplash (piiskaniskuvamma) tarkoitetaan nopeasta liikkeen muutoksesta johtuvan pään heilahduksen aiheuttamia vammoja. Retkahdusvamma syntyy yleisimmin peräänajo- tai sivukolarissa tai pää edellä matalaan veteen hypättäessä. Tällöin äkillinen ja nopea pään liike voi vaurioittaa pään ja kaulan lihaksia tai hermoja, joskus myös kaularangan luita. Kolareista johtuvia niskan retkahdusvammoja syntyy Suomessa vuosittain noin 500.Niskan retkahdusvamman oireet ja tutkiminenNiskan retkahdusvamma eli whiplash aiheuttaa yleensä voimakkaan niskakivun. Niska voi kipeytyä välittömästi tapaturman jälkeen, mutta joskus kipu ilmaantuu vasta muutaman päivän kuluessa. Pään liikkeet rajoittuvat usein kivun seurauksena. Kipu saattaa myös säteillä alaselkää kohti.Muut oireet voivat olla hyvin vaihtelevia: käsien puutumista tai pistelyä, huimausta ja nielemisvaikeuksia voi esiintyä, joskus jopa keskittymisvaikeuksia. Usein oireet helpottavat asianmukaisella hoidolla, mutta joillakin oireilu saattaa kestää kuukausia tai jopa vuosia. Oireilun pitkittyminen on kuitenkin harvinaista.Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat niskan alueen ja lihasten tunnustelu sekä pään liikkuvuuden tutkiminen niskan retkahdusvammaa epäiltäessä. Lääkäri voi tutkia myös niskan tai käsien alueen ihotuntoa, lihasten toimintaa sekä käsien jänneheijasteita eli refleksejä. Vakavampaa vammaa epäiltäessä voi röntgenkuvasta tai tarkemmista kuvantamistutkimuksista (kuten magneettikuvaus eli MRI) olla hyötyä.

Palovamma tarkoittaa ihon tai syvempien kudosten vaurioitumista lämmön, säteilyn tai syövyttävien aineiden vaikutuksesta. Vaurion vakavuuteen vaikuttavat aiheuttajan voimakkuus (esim. lämpötila) sekä altistumisen kesto. Tyypillinen palovamman aiheuttaja on kuuma vesi, mutta myös mm. aurinko voi polttaa ihoa ja aiheuttaa palovamman. Lievät palovammat ovat melko yleisiä, vakavammat taas melko harvinaisia.Palovamman oireet ja tutkimuksetPalovammat on perinteisesti totuttu jakamaan syvyyden ja vakavuuden perusteella kolmeen eri asteeseen. Käytännön kannalta luokittelu pinnallisiin ja syviin palovammoihin on kuitenkin toimiva.Pinnallinen palovamma (1. asteen vammat ja suurin osa 2. asteen vammoista) aiheuttaa ihon kipua ja punoitusta. Ihon tunto on kuitenkin säilynyt, haavapinta on kostea ja se kalpenee painettaessa (ns. kapillaarireaktio). Myös rakkuloita voi esiintyä, mutta ne ilmaantuvat tavallisesti vasta usean tunnin kuluttua vammasta. Pinnallinen palovamma parantuu yleensä itsestään viikon kuluessa, eikä se jätä arpia.Syvä palovamma (syvemmät 2. asteen ja kaikki 3. asteen vammat) vaurioittaa ihon kaikkia kerroksia ja vauriot voivat ulottua myös syvempiin kerroksiin. Tällöin vamma-alueen tunto on alentunut tai kokonaan poissa. Kipua voi kuitenkin esiintyä vamma-alueen reunaosissa. Alueelle voi myös kehittyä nopeasti nesterakkuloita. Lisäksi vaurioitunut iho on usein harmaa tai tumma ja pinnaltaan kuiva. Syvien palovammojen paraneminen kestää kauan ja vaatii aina lääkärin hoitoa, usein myös ihosiirteitä.Palovamman laajuutta arvioidaan vamma-alueen osuutena koko kehon pinta-alasta: kämmen vastaa 1 %, yläraaja ja pää 9 % , alaraaja 18 % ja ylävartalo 36 % ihon kokonaispinta-alasta. Yli 10 % laajuiset palovammat sekä kaikki syvät palovammat vaativat aina erikoishoitoa.Lääkärin tutkimukset ja hoitotoimet riippuvat palovamman laajuudesta ja tilanteen vakavuudesta. Lievemmissä palovammoissa lääkäri arvioi palovamman syvyyttä ja laajuutta mm. ihotuntoa sekä verenkierron tilaa tutkimalla. Jos kyseessä on esim. onnettomuuden aiheuttama laajempi palovamma, keskittyvät lääkärin toimenpiteet elintoimintojen (kuten hengityksen) turvaamiseen.

Lihasrevähdys tarkoittaa lihaksen vammaa, jossa lihassäikeitä katkeaa. Revähdyksessä voi katketa vain pari lihassäiettä tai lihas voi revetä kokonaan. Lihasrevähdykset ovat hyvin yleisiä ja niitä esiintyy tyypillisimmin urheilulajien yhteydessä. Iso osa tavallisista revähdyksistä paranee itsekseen eikä tarvitse ammattilaisen hoitoa, mutta joskus revähdys voi aiheuttaa merkittävääkin haittaa lihakselle ja sen toiminnalle.Lihasrevähdyksen oireet ja toteaminenLihasrevähdys syntyy yleensä lihaksen käytön eli kuormituksen ja jännityksen yhteydessä. Lihasrevähdykset ilmaantuvat usein urheilusuorituksen aikana, mutta niitä voi esiintyä myös muiden aktiviteettien, kuten työtehtävien tai tapaturmien yhteydessä. Revähdyksiä esiintyy yleisimmin takareiden, pohkeen ja vatsalihasten alueella, mutta lihasrevähdys on periaatteessa mahdollinen missä lihaksessa tahansa. Revähdys aiheuttaa usein revähdysalueen äkillisen, kovan kivun. Lihasrevähdyksen jälkeisiä tyyppioireita ovat lihasaristus ja kipu lihasta jännitettäessä tai venytettäessä. Lihassäikeiden repeäminen voi aiheuttaa lihaksessa verenvuotoa, joka voi näkyä paikallisena ihopullotuksena tai laajempana ihoalueen mustelmana. Laajempi repeämä voi haitata lihaksen toimintaa, mikä näkyy lihasvoiman heikentymisenä. Joskus koko lihas voi revetä, jolloin repeämäkohdassa on havaittavissa selkeä kuoppa. Hauislihaksen repeämä on melko yleinen etenkin iäkkäämmillä henkilöillä. Lihasrevähdyksen ensioireet rauhoittuvat revähdyksen laajuudesta riippuen usein jo parin päivän kuluessa eivätkä oireet enää useinkaan estä arkipäiväisiä toimia. Laajemmissa revähdyksissä tai repeämissä oireet voivat olla voimakkaampia ja jatkua pidempään. Lihasrevähdyksen paraneminen kestää yleensä kahdesta viikosta kuuteen viikkoon.Tyypillisen lihasrevähdyksen pystyy usein toteamaan oireiden ja vamman syntytapahtuman perusteella. Lihasvoiman heikkous voi olla tunnettavissa, mutta aluksi jo pelkkä kipukin voi estää lihaksen jännittämisen. Laajempi lihasvaurio voidaan todeta tarvittaessa ultraäänitutkimuksen tai magneettikuvantamisen avulla.