Osuvimmat tulokset: Turvotus

Nilkkamurtuma tarkoittaa halkeamaa joko sääri- tai pohjeluun alaosassa, ns. kehräsluiden alueella. Nilkkamurtuman aiheuttaa tavallisesti jalan vääntövamma (esimerkiksi kaatumisen seurauksena) tai jalkaan osunut kova isku. Nilkkamurtuma on yksi yleisimmistä murtumatyypeistä.Nilkkamurtuman oireet ja tutkiminenNilkkamurtuman tyypillisiä oireita ovat heti tapaturman jälkeen alkanut kova kipu ja vaikeus laittaa painoa loukkaantuneelle jalalle. Yleensä nilkkamurtuma aiheuttaa myös turvotusta ja mustelmia nilkan alueelle. Nilkan poikkeava asento toiseen nilkkaan verrattuna herättää vahvan epäilyn nilkkamurtumasta.Nilkkamurtuman varma toteaminen vaatii käytiä yleislääkärin tai ortopedin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimuksiin nilkkamurtumaa epäiltäessä kuuluvat nilkan alueen tunnustelu sekä liikkeiden tutkiminen. Usein joko sisä- tai ulkokehräsluun (nuppiluu) alue on selkeästi tunnusteluarka. Murtumaa epäiltäessä lääkäri tutkii myös nilkan alueen verenkierron.Nilkan röntgenkuvaus kuuluu perustutkimuksiin murtumaa epäiltäessä. Joskus vaikeissa murtumatapauksissa voidaan harkita myös tarkempia kuvantamistutkimuksia (kuten magneettikuvausta).

Nilkan nyrjähdys tarkoittaa nilkan alueen nivelsiteiden revähdystä tai venähdystä. Nilkan nyrjähdys tapahtuu useimmiten nilkan vääntyessä sisäänpäin tai astuttaessa ”kiertyneen jalkaterän” päälle. Kyseessä on yleisin tuki- ja liikuntaelimistön vamma: sen saa jopa 500 suomalaista joka päivä. Nilkan nyrjähdyksen oireet ja tutkiminenNilkan nyrjähdys syntyy yleensä nilkan vääntyessä sisäänpäin esimerkiksi kaaduttaessa tai huonosti astuttaessa – jalkaterä ikään kuin kiertyy ja astutaan jalkaterän ulkosyrjän päälle. Tällöin kipu ilmaantuu pääasiassa ulkokehräsluun seutuun. Jos nilkka vääntyy ulospäin, voivat sisäkehräsluun alueen nivelsiteet venähtää ja tällöin kipu tuntuu nilkan sisäpuolella. Myös turvotusta tai ihonalaista verenvuotoa ja mustelmia esiintyy usein nilkan nyrjähdyksen yhteydessä. Käveleminen voi olla vaikeaa kivun vuoksi, mutta usein painon varaaminen jossain määrin kuitenkin onnistuu. Mikäli vamman jälkeen jalan päälle ei pysty laittamaan lainkaan painoa, kyseessä saattaa olla nilkkamurtuma.Lääkärin perustutkimuksiin nilkan nyrjähdyksen vuoksi kuuluvat nilkan alueen tunnustelu sekä liikkeiden tutkiminen. Mikäli kyse on selvästä ja lievästä nyrjähdyksestä, röntgentutkimusta ei välttämättä tarvita. Murtumaa epäiltäessä nilkan röntgenkuvaus kuuluu kuitenkin perustutkimuksiin.Joskus tarkempia kuvantamistutkimuksia (kuten magneettikuvaus eli MRI) voidaan harkita pitkittyneen nilkkavaivan kohdalla.

Jalkojen turvotus tarkoittaa vaivaa, jossa jalkojen ihokudoksen soluvälitilaan kertyy nestettä. Turvotuksen tyypillisin paikka on jalkapöydässä tai sääressä; joko toispuoleisena tai molemmissa jaloissa samanaikaisesti. Toispuoleista äkillistä turvotusta voivat aiheuttaa mm. syvä laskimotukos ja ihon tulehdukset, kun taas molemminpuolisen ja pitkäkestoisen turvotuksen yleisin aiheuttaja on laskimoiden tai sydämen vajaatoiminta. Lievää jalkojen turvotusta voi esiintyä myös normaalisti mm. pidemmän seisoskelun tai kävelyn jälkeen. Jalkojen turvotuksen aiheuttajat ja tutkiminenJalkojen turvotus aiheuttaa tavallisesti ns. kuoppaturvotusta eli pitting-ödeemaa. Tällöin sormenpäällä ihoa painettaessa (muutaman sekunnin ajan) ihoon jää hetkeksi pieni kuoppa. Erityisen selkeästi kuoppaturvotuksen huomaa sääriluun päältä. Mikäli turvotus on selkeää, mutta kuoppaa ei painettaessa jää, voi kyseessä olla imunestekierron häiriö (ns. lymfedeema). Jalkaturvotukseen liittyvät muut oireet riippuvat turvotuksen aiheuttajasta.Toispuoleisen ja äkillisesti syntyvän jalkaturvotuksen yleisin syy on syvä laskimotukos. Sen tyypillisin oire on pohkeen turvotus ja arkuus. Kipu tuntuu erityisesti kävellessä, mutta särkyä voi olla myös levossa. Toinen mahdollinen syy äkilliseen toispuoleiseen jalkaturvotukseen on ns. Bakerin kystan repeämä. Bakerin kysta sijaitsee polvitaipeen alueella, mutta sen puhjetessa voi nestettä valua kudosten sisällä polvitaipeesta alaspäin pohkeen alueelle ja aiheuttaa kipua pohkeen tai polvitaipeen alueelle. Myös paikalliset tulehdukset, kuten bakteerin aiheuttama ihotulehdus eli ruusu, voivat aiheuttaa toispuolesta jalkaturvotusta. Tällöin esiintyy kuitenkin myös muita tulehduksen merkkejä, kuten ihon punoitusta, kuumotusta tai kipua.Hitaammin kehittyvän ja usein molemminpuolisen jalkaturvotuksen yleisin syy on jalan laskimoiden vajaatoiminta. Sen syynä on laskimoissa sijaitsevien läppien haurastuminen, jolloin veri ei kulkeudu takaisin sydämeen yhtä tehokkaasti kuin aiemmin. Tämä aiheuttaa laskimopaineen nousun ja nesteen siirtymisen verisuonten ulkopuolelle. Muina oireita voivat olla mm. suonikohjut, jalkojen ihottumamuutokset, jalkasärky ja paineen tunne. Myös sydämen vajaatoiminta voi aiheuttaa jalkaturvotusta, mutta usein sen oireina on myös mm. hengenahdistusta tai poikkeavaa väsymystä.Lisäksi joidenkin lääkkeiden haittavaikutuksena voi esiintyä turvotuksia jaloissa; mm. verenpainelääkkeenä käytettävät kalsium-salpaajat saattavat aiheuttaa nilkkaturvotusta. Muita jalkojen turvotuksen aiheuttajia ovat mm. raskaus, erilaiset munuais- ja maksasairaudet sekä elimistön suolatasapainon häiriöt.Jalkojen turvotus on helppo todeta itsenäisesti, mutta vaivan syyn tarkempi tutkiminen vaatii käyntiä esim. yleislääkärin, sisätautilääkärin tai kardiologin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat jalkojen ja valtimoiden tunnustelu sekä ihon tutkiminen. Yleensä lääkäri myös mittaa säären ympärysmitan ja kuuntelee sydänäänet stetoskoopin avulla. Verikokeilla voidaan tutkia mm. elimistön suola-arvoja ja munuaisten tilannetta tai poissulkea laskimotukoksen (ns. D-dimeeri) tai tulehduksen (CRP) mahdollisuus. Syvää laskimotukosta epäiltäessä voidaan jalan laskimoita tutkia ultraäänen avulla. Lisäselvyyttä sydämen vajaatoimintaan saadaa sydänfilmin (EKG), keuhkoröntgenkuvauksen ja verikokeiden avulla.