Osuvimmat tulokset: Aivastelu

Allerginen nuha syntyy, kun henkilö herkistyy eli allergisoituu esimerkiksi siitepölyille, eläinten hilseelle tai jauhoille. Tällöin elimistön puolustusjärjestelmä hyökkää vaarattomia allergian aiheuttajia vastaan, ja tämä aiheuttaa nenän tukkoisuutta tai aivastelua. Allerginen nuha voi alkaa jo toisen ikävuoden jälkeen ja se on hyvin yleinen vaiva: noin 15 % kouluikäisistä ja noin 20 % väestöstä kärsii oireilusta joko kausiluontoisesti tai ympärivuotisesti.  Allergisen nuhan oireet ja tutkimukset Allergisen nuhan yleisimmät oireet ovat nenän tukkoisuus, aivastelu ja kirkkaan eritteen vuoto nenästä. Myös silmäoireita, kuten silmien kutinaa tai silmätulehduksia eli sidekalvontulehduksia, voi esiintyä. Nenän limakalvon turvotus aiheuttaa nenän tukkoisuutta, mikä voi aiheuttaa etenkin lapsilla yöllisiä heräämisiä, päiväväsymystä, suorituskyvyn laskua tai keskittymisvaikeuksia esimerkiksi koulussa. Joskus allergian aiheuttaman nenän limakalvoturvotuksen seurauksena nenään voi kehittyä polyyppeja eli hyvänlaatuisia limakalvopullistumia. Ne tukkeuttavat nenää edelleen ja saattavat aiheuttaa myös hajuaistin heikkenemistä. Osalla allergista nuhaa sairastavista on myös hengenahdistusoireita tai astmaa. Sen sijaan kuume, yskä tai kurkkukipu eivät viittaa allergiseen nuhaan, vaan virus- tai bakteeriperäiseen tulehdukseen. Kausiluontoisessa allergisessa nuhassa kyse on yleensä siitepölyallergiasta, jolloin esim. koivun- tai heinän siitepölyhiukkaset ovat oireiden taustalla. Tällöin allerginen nuha kestää kukinnan alkamisesta sen loppumiseen (katso tarkemmin siitepölyallergia).  Lapsilla oireilu keskittyykin usein kasvien kukinta-aikoihin huhtikuusta syyskuuhun. Jos lapsi oireilee ympärivuotisesti, kotieläimet voivat olla oireilun taustalla. Allergista nuhaa kärsivillä lapsilla on usein jo imeväisenä ollut atooppista ihottumaa. Kasvien aiheuttamasta allergisesta nuhasta kärsivät lapset voivat saada suun kutinaoireita myös kypsentämättömistä juureksista ja hedelmistä. Nämä paikalliset limakalvo-oireet johtuvat reagoinnista samankaltaisiin valkuaisaineisiin kuin kasvien siitepölyissä (ns. ristireaktio). Ristireaktiosta aiheutuvat oireet rajoittuvat yleensä kuitenkin vain suun limakalvojen alueelle, eivätkä ne onneksi juuri koskaan aiheuta äkillistä yleisreaktiota eli anafylaksiaa. Jos oireilu on selkeää, mutta allergiaa ei todeta, puhutaan vasomotorisesta nuhasta eli ei-allergisesta nuhasta (katso tarkemmin vasomotorinen nuha). Allergisen nuhan voi todeta omatoimisestikin, mikäli oireet liittyvät selvästi siitepölyyn tai esim. johonkin tiettyyn eläimeen. Varma diagnosointi edellyttää kuitenkin lääkärin vastaanottoa. Allergioiden tutkimiseen erikoistuneita lääkäreitä ovat korva-, nenä- ja kurkkutautien, lastentautien, ihotautien ja keuhkosairauksien erikoislääkärit. Lääkärin tekemään perustutkimukseen kuuluu mm. nenän limakalvojen tarkastelu mahdollisten polyyppien eli limakalvopullistumien havaitsemiseksi. Allergian aiheuttajaa voidaan seuloa verikokeiden tai ihopisto- eli prick-kokeiden avulla. Tarvittaessa voidaan käyttää myös nenäaltistuskoetta tai sivelynäytettä nenän limakalvoilta.

Vasomotorinen nuha eli yliherkkyysnuha tarkoittaa tilannetta, jossa nenän limakalvo reagoi tavallista voimakkaammin ulkoisiin ärsykkeisiin, kuten hajuihin, lämpötilanvaihteluihin tai pölyihin. Tämä aiheuttaa nenän vuotamista, mutta joskus myös tukkoisuutta ja aivastelua. Allergiaa ei kuitenkaan ole todettavissa. Vasomotorinen nuha on hyvin yleistä: jopa 40% väestöstä kärsii siitä ainakin ajoittain.Vasomotorisen nuhan oireet ja tutkiminenVasomotorisen nuhan keskeisiä oireita ovat kirkkaan eritteen vuoto nenästä, tukkoisuus ja aivastelu. Vasomotoriseen nuhaan ei kuitenkaan yleensä liity silmäoireita, toisin kuin allergisessa nuhassa. Vaiva on usein pahimmillaan ulkoilmassa, koska tuuli ja lämpötilan vaihtelut vaikuttavat oireiluun. Muita tavallisia oireiden aiheuttajia ovat mm. voimakkaat hajut, mausteinen ruoka, tupakansavu sekä henkinen stressi.Vasomotorisen nuhan voi tunnistaa tyypillisten oireiden perusteella, mutta varma diagnoosi vaatii lääkärin vastaanottoa. Lääkärin tutkimuksissa on tärkeää sulkea ensin allergisen nuhan mahdollisuus pois. Tämä tapahtuu verikokeiden sekä ihopisto- eli prick-kokeiden avulla. Tarvittaessa voidaan harkita myös nenäaltistuskoetta tai sivelynäytettä nenän limakalvoilta.

Siitepölyallergia syntyy, kun henkilö herkistyy eli allergisoituu siitepölyhiukkasille. Tällöin elimistön puolustusjärjestelmä hyökkää vaarattomia siitepölyhiukkasia vastaan ja seurauksena on esim. koivuallergia, leppäallergia, heinäallergia tai pujoallergia. Siitepöly kulkeutuu tuulen mukana limakalvoille, joiden kautta se pääsee vaikuttamaan elimistöön. Siitepölyallergiasta kärsii jopa kaksi kymmenestä suomalaisesta.Siitepölyallergian oireet ja tutkiminenYleisin siitepölyallergian oire on allerginen nuha: nenän tukkoisuus, kirkkaan eritteen vuoto nenästä sekä aivastelu. Myös silmäoireet (kuten silmien kutina, kirvely tai punoitus; katso silmätulehdus) tai hengitysoireet (kuten lievä hengenahdistus tai hengityksen vinkuminen) ovat mahdollisia. Atooppinen iho voi myös oireilla siitepölyallergian vuoksi. Koivulle allergiset henkilöt saattavat saada oireita eri hedelmistä (mm. omena ja kirsikka) tai juureksista (mm. raaka porkkana tai peruna). Tällöin kyseessä on ristiallergia. Tavallisimpia ristiallergian oireita ovat lievä huulten tai suun turpoaminen, kurkun ja korvien kutina sekä ihottuma. Tarkemmin ristiallergiasta on kerrottu erillisessä artikkelissa ruoka-allergiat. Leppä aiheuttaa oireita yleensä jo maaliskuusta lähtien, jolloin puissa ei ole vielä lehtiä. Koivun siitepölykausi ajoittuu huhti-toukokuulle. Toukokuun lopulta alkaa myös heinien siitepölykausi, joka voi jatkua elokuun loppuun saakka. Viimeisenä siitepölyvaiheeseen ehtiin pujo. Siitepölyallergian voi todeta omatoimisestikin, mikäli oireet toistuvat vuosittain aina tietyn siitepölykauden aikana. Varma diagnosointi edellyttää kuitenkin lääkärin vastaanottoa. Allergioiden tutkimiseen erikoistuneita lääkäreitä ovat ihotautien, lastentautien, korva-, nenä- ja kurkkutautien ja keuhkosairauksien erikoislääkärit. Monilla on myös allergologian erityispätevyys.Vastaanotolla lääkärin perustutkimuksiin kuuluu silmien, nenän, nielun ja keuhkojen tutkiminen. Tarvittaessa siitepölyallergian arvioimiseksi voidaan ottaa verikokeita tai tehdä erillinen ihopistokoe (ns. prick-testi), mutta tyypillisissä tapauksissa niiden käyttö ei ole välttämätöntä. Tarkemmat keuhkotutkimukset (kuten spirometria) voivat olla hyödyllisiä, jos oireilu herättää epäilyn astmasta.