Osuvimmat tulokset: Tapaturma

Kyynärnivelen sijoiltaanmeno tapahtuu usein kaatumisen seurauksena, kun vartalon paino otetaan vastaan käden ollessa suorana. Kyynärnivelen sijoiltaanmenoja tapahtuu vuosittain noin 6-8 henkilölle / 100 000 suomalaista kohti.Kyynärnivelen sijoiltaanmenon oireet ja tutkiminenKyynärnivelen sijoiltaanmeno tapahtuu usein kaatumisen tai tapaturman seurauksena. Kyynärnivelen alue on kipeä ja sitä on vaikea liikuttaa. Myös turvotusta voi esiintyä. Usein kyynärpää näyttää erilaiselta toiseen puoleen verrattuna nivelen sijoiltaanmenon vuoksi. Sijoiltaanmenoon voi liittyä myös alueen luiden murtumia.Mikäli kyynärpään kipu on alle 5-vuotiaalla lapsella, ja se on syntynyt lapsen käden äkillisestä nykäisystä tai talutettaessa vastaan hangoittelevaa lasta kädestä, voi kyseessä olla värttinäluun pään sijoiltaanmeno.Kyynärpään sijoiltaanmenon tutkiminen vaatii aina käyntiä yleislääkärillä, käsikirurgilla, ortopedilla tai lastenkirurgilla. Lääkäri tutkii kyynärpään alueen tunnustelemalla sekä tarkistaa kyynärnivelen liikkuvuuden. Röntgenkuva kertoo sijoiltaanmenon lisäksi mahdollisista murtumista.

Värttinäluun pään sijoiltaanmeno eli subluksaatio tarkoittaa tilaa, jossa värttinäluun kyynärnivelen puoleinen pää menee osittain pois paikoiltaan. Värttinäluun muodon ja kasvun vuoksi vaiva on yleisin 2-3 vuotiailla; yli 5-vuotiailla sitä esiintyy vain harvoin. Lapsen värttinäluun pään sijoiltaanmeno aiheutuu tavallisesti käden äkillisestä nykäisystä tai talutettaessa vastaan hangoittelevaa lasta kädestä.Lapsen värttinäluun pään sijoiltaanmeno - oireet ja tutkiminenLapsen värttinäluun pään sijoiltaanmeno aiheuttaa tyypillisen oirekuvan: Nykäisyn tai riuhtaisun jälkeen lapsi välttää käden käyttöä ja roikottaa kättä suorana sivulla. Päällisin puolin kädessä ei näy mitään epäilyttävää. Kosketettaessa ja kättä käytettäessä kyynärpään alue on kuitenkin kipeä. Mikäli kyynärnivelen alue näyttää erilaiselta toiseen puoleen verrattuna, voi kyseessä olla myös kyynärnivelen sijoiltaanmeno.Värttinäluun pään sijoiltaanmenoa epäiltäessä lääkäri tunnustelee kättä ja kyynärpäätä sekä tutkii käden liikkeet. Jos tilanne on tutkimuksen perusteella selvä, edes röntgenkuvia ei välttämättä tarvita. Jos herää epäily murtumasta, voidaan röntgenkuva ottaa murtumien poissulkemiseksi.

Palovamma tarkoittaa ihon tai syvempien kudosten vaurioitumista lämmön, säteilyn tai syövyttävien aineiden vaikutuksesta. Vaurion vakavuuteen vaikuttavat aiheuttajan voimakkuus (esim. lämpötila) sekä altistumisen kesto. Tyypillinen palovamman aiheuttaja on kuuma vesi, mutta myös mm. aurinko voi polttaa ihoa ja aiheuttaa palovamman. Lievät palovammat ovat melko yleisiä, vakavammat taas melko harvinaisia.Palovamman oireet ja tutkimuksetPalovammat on perinteisesti totuttu jakamaan syvyyden ja vakavuuden perusteella kolmeen eri asteeseen. Käytännön kannalta luokittelu pinnallisiin ja syviin palovammoihin on kuitenkin toimiva.Pinnallinen palovamma (1. asteen vammat ja suurin osa 2. asteen vammoista) aiheuttaa ihon kipua ja punoitusta. Ihon tunto on kuitenkin säilynyt, haavapinta on kostea ja se kalpenee painettaessa (ns. kapillaarireaktio). Myös rakkuloita voi esiintyä, mutta ne ilmaantuvat tavallisesti vasta usean tunnin kuluttua vammasta. Pinnallinen palovamma parantuu yleensä itsestään viikon kuluessa, eikä se jätä arpia.Syvä palovamma (syvemmät 2. asteen ja kaikki 3. asteen vammat) vaurioittaa ihon kaikkia kerroksia ja vauriot voivat ulottua myös syvempiin kerroksiin. Tällöin vamma-alueen tunto on alentunut tai kokonaan poissa. Kipua voi kuitenkin esiintyä vamma-alueen reunaosissa. Alueelle voi myös kehittyä nopeasti nesterakkuloita. Lisäksi vaurioitunut iho on usein harmaa tai tumma ja pinnaltaan kuiva. Syvien palovammojen paraneminen kestää kauan ja vaatii aina lääkärin hoitoa, usein myös ihosiirteitä.Palovamman laajuutta arvioidaan vamma-alueen osuutena koko kehon pinta-alasta: kämmen vastaa 1 %, yläraaja ja pää 9 % , alaraaja 18 % ja ylävartalo 36 % ihon kokonaispinta-alasta. Yli 10 % laajuiset palovammat sekä kaikki syvät palovammat vaativat aina erikoishoitoa.Lääkärin tutkimukset ja hoitotoimet riippuvat palovamman laajuudesta ja tilanteen vakavuudesta. Lievemmissä palovammoissa lääkäri arvioi palovamman syvyyttä ja laajuutta mm. ihotuntoa sekä verenkierron tilaa tutkimalla. Jos kyseessä on esim. onnettomuuden aiheuttama laajempi palovamma, keskittyvät lääkärin toimenpiteet elintoimintojen (kuten hengityksen) turvaamiseen.

Lihasrevähdys tarkoittaa lihaksen vammaa, jossa lihassäikeitä katkeaa. Revähdyksessä voi katketa vain pari lihassäiettä tai lihas voi revetä kokonaan. Lihasrevähdykset ovat hyvin yleisiä ja niitä esiintyy tyypillisimmin urheilulajien yhteydessä. Iso osa tavallisista revähdyksistä paranee itsekseen eikä tarvitse ammattilaisen hoitoa, mutta joskus revähdys voi aiheuttaa merkittävääkin haittaa lihakselle ja sen toiminnalle.Lihasrevähdyksen oireet ja toteaminenLihasrevähdys syntyy yleensä lihaksen käytön eli kuormituksen ja jännityksen yhteydessä. Lihasrevähdykset ilmaantuvat usein urheilusuorituksen aikana, mutta niitä voi esiintyä myös muiden aktiviteettien, kuten työtehtävien tai tapaturmien yhteydessä. Revähdyksiä esiintyy yleisimmin takareiden, pohkeen ja vatsalihasten alueella, mutta lihasrevähdys on periaatteessa mahdollinen missä lihaksessa tahansa. Revähdys aiheuttaa usein revähdysalueen äkillisen, kovan kivun. Lihasrevähdyksen jälkeisiä tyyppioireita ovat lihasaristus ja kipu lihasta jännitettäessä tai venytettäessä. Lihassäikeiden repeäminen voi aiheuttaa lihaksessa verenvuotoa, joka voi näkyä paikallisena ihopullotuksena tai laajempana ihoalueen mustelmana. Laajempi repeämä voi haitata lihaksen toimintaa, mikä näkyy lihasvoiman heikentymisenä. Joskus koko lihas voi revetä, jolloin repeämäkohdassa on havaittavissa selkeä kuoppa. Hauislihaksen repeämä on melko yleinen etenkin iäkkäämmillä henkilöillä. Lihasrevähdyksen ensioireet rauhoittuvat revähdyksen laajuudesta riippuen usein jo parin päivän kuluessa eivätkä oireet enää useinkaan estä arkipäiväisiä toimia. Laajemmissa revähdyksissä tai repeämissä oireet voivat olla voimakkaampia ja jatkua pidempään. Lihasrevähdyksen paraneminen kestää yleensä kahdesta viikosta kuuteen viikkoon.Tyypillisen lihasrevähdyksen pystyy usein toteamaan oireiden ja vamman syntytapahtuman perusteella. Lihasvoiman heikkous voi olla tunnettavissa, mutta aluksi jo pelkkä kipukin voi estää lihaksen jännittämisen. Laajempi lihasvaurio voidaan todeta tarvittaessa ultraäänitutkimuksen tai magneettikuvantamisen avulla.