Osuvimmat tulokset: Hengenahdistus

Astma tarkoittaa keuhkoputkien limakalvoille kehittynyttä ärtymys- ja tulehdustilaa. Tämän seurauksena hengitystiet ahtautuvat ja aiheuttavat oireita, kuten yskää, limaneritystä ja hengenahdistusta. Astman syntymekanismia ei täysin tunneta, mutta perintötekijöillä on suuri vaikutus. Suomalaisista astmaa sairastaa 7-10 prosenttia.Astman oireet ja tutkiminenAstman pääoireita ovat pitkittynyt yskä, limannousu, hengenahdistus ja hengityksen vinkuminen. Yskän ja limannousun taustalla on astman aiheuttama keuhkoputkien ärtymystila, jota rasitus, tavalliset flunssat, erilaiset pölyt tai siitepölyallergia pahentavat. Varsinkin yöaikaan ja aamuisin esiintyvä pitkittynyt yskä onkin yleisimpiä astman ensioireita, samoin sairastetun flunssan tai rasittavan urheilusuorituksen jälkeen pitkään jatkuva yskiminen. Jatkuva ärtymystila voi saada aikaan lihassupistuksen keuhkoputkia ympäröivissä lihaksissa, mikä johtaa keuhkoputkien ahtautumiseen. Tämän seurauksena ilma ei kulje yhtä vaivattomasti keuhkoihin ja syntyy astmalle tyypillinen hengenahdistuksen tunne tai jopa hengityksen vinkuminen. Joskus oireena voi olla myös "huokailu" eli vaikeus saada vedettyä keuhkot riittävän täyteen ilmaa. Jos oireita esiintyy pelkästään rasituksen yhteydessä, voi kyseessä olla rasitusastma. Jos taas astman oireet liittyvät esimerkiksi työpaikalla käytettyihin aineisiin, voidaan epäillä työperäistä astmaa.Koska alttiius astman puhkeamiseen on vahvasti perimästä riippuvaa, astmaa sairastavilla on usein myös muita allergisia sairauksia, kuten atooppista ihottumaa, allergista nuhaa ja siitepölyallergioita (ns. atooppisia sairauksia).Astman toteaminen vaatii lääkärin tutkimuksen. Vastaanotolla suoritettavaan perustutkimukseen kuuluu mm. keuhkojen kuuntelu stetoskoopilla. Lisäksi astman diagnosointiin käytetään keuhkoröntgenkuvaa (joskus myös poskiontelokuvaa) sekä kahden viikon mittaista kotona tehtävää puhallusseurantaa (PEF-seuranta) hengitettävän, avaavan lääkkeen kanssa. Myös laboratoriossa otettava tarkempi keuhkojen puhalluskoe (spirometria) kuuluu astman perustutkimuksiin. Usein lääkäri määrää myös muutamia verikokeita.Lapsilla astman toteamiseen voidaan käyttää myös oskillometria sekä juoksurasituskoetta.

Hengenahdistus tarkoittaa tukehtumisen tunnetta tai rasituksessa ilmenevää poikkeuksellista hengästymistä. Hengenahdistuksen taustalla on yleensä keuhkoihin liittyvä ongelma, mutta joskus myös kurkunpäähän tai henkitorveen liittyvä vaiva. Sen yleisimpiä aiheuttajia ovat mm. astma, keuhkojen tulehdukset, sydämen vajaatoiminta, keuhkoveritulppa, hengitysteiden tukkeutuminen ja paniikkikohtaus.Hengenahdistuksen aiheuttajat ja tutkiminenHengenahdistus voidaan jakaa kolmeen oireryhmään sen mukaisesti, kuinka nopeasti oireet ovat kehittyneet.Äkillisesti alkaneen hengenahdistuksen voi aiheuttaa hengitysteihin joutunut vierasesine (esim. ruoka tai pieni lelu). Tällöin saattaa esiintyä lisäksi sisäänhengityksen vinkumista. Myös äkilliseen astmakohtaukseen (katso astma) tai allergiseen reaktioon (anafylaktinen reaktio esim. hyönteisen piston tai lääkkeen antamisen jälkeen) voi liittyä voimakas hengenahdistus, mutta näissä hengitys vinkuu yleisimmin uloshengityksessä. Ilmarinnassa keuhkopussiin pääsee ilmaa keuhkorakkulan puhjetessa ja tällöin oireena voi olla äkillisen hengenahdistuksen lisäksi toispuoleista, pistävää rintakipua. Keuhkoveritulpassa äkillisen hengenahdistuksen aiheuttaa tavallisesti jalasta liikkeelle lähtenyt verihyytymä (laskimotukos), joka tukkii keuhkovaltimon. Sen muina oireina ovat rintakipu ja yskä – joskus myös voinnin nopea romahtaminen. Myös sydäninfarktin yksi oire saattaa olla äkillisesti tai muutamien tuntien kuluessa alkanut voimakas hengenahdistus.Muutamien tuntien kuluessa kehittyvän hengenahdistuksen aiheuttajia ovat mm. keuhkokuume ja keuhkorakkulatulehdus. Muina oireina on tällöin yleensä kuumetta ja yskää. Myös astman, keuhkoahtaumataudin ja keuhkoveritulpan oireet voivat kehittyä hitaammin, muutamien tuntien kuluessa.Päivien ja viikkojen aikana kehittyvän hengenahdistuksen taustalla voi olla sydämen vajaatoiminta. Tällöin sydän ei jaksa pumpata keuhkoista tulevaa verta riittävästi eteenpäin, jolloin oireena on erityisesti makuuasentoon liittyvä hengenahdistus ja kuiva yskä. Myös anemia (veren alhainen hemoglobiini) voi aiheuttaa hengenahdistusta ja kehittyä huomaamattakin esim. suolistonsisäisen verenvuodon seurauksena. Paniikkihäiriö on erityinen hengenahdistuksen muoto. Se kehittyy yleensä muutamassa minuutissa ja menee ohi noin puolessa tunnissa. Sen tyypillisiä oireita ovat sydämentykytys, huimaus ja puutumisen tunne erityisesti käsissä.Hengenahdistuksen syyn tutkiminen tapahtuu yleislääkärin tai keuhkolääkärin vastaanotolla. Perustutkimukseen kuuluu mm. keuhkojen ja sydämen kuuntelu stetoskoopilla. Yleensä myös röntgenkuvaus keuhkoista kuuluu perustutkimuksiin. Muut tutkimukset määräytyvät hengenahdistuksen aiheuttajan mukaan.

Keuhkoputkentulehdus eli bronkiitti tarkoittaa henkitorven ja keuhkoputkien limakalvojen ärtymystilaa. Sitä esiintyy usein mm. flunssan aikana. Valtaosa keuhkoputkentulehduksista on virusten aiheuttamia. Keuhkoputkentulehdus on hyvin yleinen vaiva: vuosittain sen sairastaa vähintään joka kymmenes suomalainen.Keuhkoputkentulehduksen oireet ja tutkiminenÄkillisen keuhkoputkentulehduksen oireita ovat yskä, kurkkukipu, äänen käheys ja kuume (varsinkin alkupäivinä). Yskä voi olla aluksi kuivaa ja muuttua myöhemmin limaisemmaksi. Kuume pysyttelee yleensä alle 38.5 asteessa eikä kestä paria päivää pitempää. Yskä voi kestää kolmekin viikkoa. Koska äkillinen keuhkoputkentulehdus liittyy usein flunssaan, muina oireina voi olla myös nuhaa ja korvien tukkoisuutta. Pitkäaikaisen keuhkoputkentulehduksen keskeisin oire on sitkeä yskä. Virustautiin sairastuminen voi joskus johtaa pahenemisvaiheeseen, jolloin voi lisäksi ilmaantua hengenahdistusta, limaisuuden lisääntymistä sekä kuumetta. Pitkäaikaisen keuhkoputkentulehduksen yleisimpiä aiheuttajia ovat astma ja keuhkoahtaumatauti. Lääkärin suorittamaan perustutkimukseen keuhkoputkentulehduksen vuoksi kuuluvat mm. keuhkojen kuuntelu stetoskoopilla, nielun tähystys, kaulan alueen imusolmukkeiden tunnustelu sekä tarvittaessa myös poskionteloiden tutkiminen. Yleensä keuhkoputkentulehduksen toteamiseksi ei tarvita tarkempia kuvantamistutkimuksia tai verikokeita. Tarvittaessa lääkäri voi määrätä kuitenkin verikokeita (kuten tulehdusarvo eli CRP) tai keuhkojen röntgenkuvauksen, jos keuhkokuumeen mahdollisuus halutaan sulkea pois.