Osuvimmat tulokset: Ihon rakkulat

Palovamma tarkoittaa ihon tai syvempien kudosten vaurioitumista lämmön, säteilyn tai syövyttävien aineiden vaikutuksesta. Vaurion vakavuuteen vaikuttavat aiheuttajan voimakkuus (esim. lämpötila) sekä altistumisen kesto. Tyypillinen palovamman aiheuttaja on kuuma vesi, mutta myös mm. aurinko voi polttaa ihoa ja aiheuttaa palovamman. Lievät palovammat ovat melko yleisiä, vakavammat taas melko harvinaisia.Palovamman oireet ja tutkimuksetPalovammat on perinteisesti totuttu jakamaan syvyyden ja vakavuuden perusteella kolmeen eri asteeseen. Käytännön kannalta luokittelu pinnallisiin ja syviin palovammoihin on kuitenkin toimiva.Pinnallinen palovamma (1. asteen vammat ja suurin osa 2. asteen vammoista) aiheuttaa ihon kipua ja punoitusta. Ihon tunto on kuitenkin säilynyt, haavapinta on kostea ja se kalpenee painettaessa (ns. kapillaarireaktio). Myös rakkuloita voi esiintyä, mutta ne ilmaantuvat tavallisesti vasta usean tunnin kuluttua vammasta. Pinnallinen palovamma parantuu yleensä itsestään viikon kuluessa, eikä se jätä arpia.Syvä palovamma (syvemmät 2. asteen ja kaikki 3. asteen vammat) vaurioittaa ihon kaikkia kerroksia ja vauriot voivat ulottua myös syvempiin kerroksiin. Tällöin vamma-alueen tunto on alentunut tai kokonaan poissa. Kipua voi kuitenkin esiintyä vamma-alueen reunaosissa. Alueelle voi myös kehittyä nopeasti nesterakkuloita. Lisäksi vaurioitunut iho on usein harmaa tai tumma ja pinnaltaan kuiva. Syvien palovammojen paraneminen kestää kauan ja vaatii aina lääkärin hoitoa, usein myös ihosiirteitä.Palovamman laajuutta arvioidaan vamma-alueen osuutena koko kehon pinta-alasta: kämmen vastaa 1 %, yläraaja ja pää 9 % , alaraaja 18 % ja ylävartalo 36 % ihon kokonaispinta-alasta. Yli 10 % laajuiset palovammat sekä kaikki syvät palovammat vaativat aina erikoishoitoa.Lääkärin tutkimukset ja hoitotoimet riippuvat palovamman laajuudesta ja tilanteen vakavuudesta. Lievemmissä palovammoissa lääkäri arvioi palovamman syvyyttä ja laajuutta mm. ihotuntoa sekä verenkierron tilaa tutkimalla. Jos kyseessä on esim. onnettomuuden aiheuttama laajempi palovamma, keskittyvät lääkärin toimenpiteet elintoimintojen (kuten hengityksen) turvaamiseen.

Jalkasieni eli jalkasilsa tarkoittaa sienitulehdusta jalkaterän iholla. Yleensä sieni on varpaanväleissä, joskus myös jalkapohjassa tai päkiän seudussa. Jalkasieni tarttuu usein paikoista, joissa ollaan paljain jaloin, kuten uimahallin tai työpaikan pukuhuoneista. Jalkasieni on hyvin yleinen vaiva: siitä kärsii suurin osa suomalaisista jossain vaiheessa elämää.Jalkasienen oireet ja tutkiminenJalkasieni aiheuttaa ihon punoitusta, hilseilyä, halkeilua ja kutinaa. Vaivan tyypillisin paikka on kahdessa ulommaisimmassa varvasvälissä, mutta joskus jalkasieni voi iskeä myös päkiän ja jalkaholvin seutuun tai koko jalkapohjaan. Tällöin iholla voi näkyä myös pieniä rakkuloita tai koko jalkapohjan iho muuttuu paksuuntuneeksi ja hilseileväksi (ns. mokkasiinisilsa). Joskus harvoin jalkasieni voi aiheuttaa rakkuloita myös käsiin tai muualle iholle. Tämän arvellaan liittyvän kehon omaan reagointiin sientä kohtaan eikä siis välttämättä tarkoita, että sieni olisi levinnyt ärtyneille alueille.Usein jalkasieneen liittyy myös kynsisieni. Kynnen sienikasvusto voikin toimia lähteenä uusille sienitulehduksille jalan iholla, ellei kynsisientä hoideta.  Jalkasieni on yleensä helppo tunnistaa varvasväleistä itsekin. Sienen toteaminen silmämääräisesti muualla kuin varvasväleissä voi sen sijaan olla haastavaa myös lääkärille, koska myös muut ihotaudit (kuten psoriaasi sekä allerginen ihottuma) voivat aiheuttaa ihoreaktioita jaloissa. Epäselvissä tapauksissa yleislääkäri tai ihotautien erikoislääkäri voi ottaa sieninäytteen iholta. Sieniviljelyn vastauksen saannissa kestää useampia viikkoja.  Ennen mahdollista sieninäytteen ottoa paikallisia hoitotuotteita ei saisi käyttää kahteen viikkoon ja mahdollisia suun kautta otettuja sienilääkkeitä kahteen kuukauteen, koska sienilääkkeet häiritsevät sieninäytteiden tulkintaa.

Enterorokko on enterovirusryhmään kuuluvan viruksen aiheuttama tauti, jonka oirekuva voi olla hyvin monimuotoinen. Enteroviruksia on yli 60 erilaista ja ne tarttuvat sekä hengitystie-eritteiden että ulosteen välityksellä. Aika tartunnasta oireiden alkuun (itämisaika) on muutamasta vuorokaudesta viikkoon. Enterovirusinfektioita sairastavat kaikenikäiset lapset erityisesti loppukesäisin ja alkusyksyisin. Tavallisimmin perheen alle 10-vuotiaat lapset sairastuvat tautiin, jonka jälkeen infektio voi tarttua myös aikuisiin. Enterorokon oireet ja toteaminen Enteroryhmän viruksista coxsackievirukset aiheuttavat tavallisimmin suutulehdusta. Koska tautiin liittyy usein myös käsien ja jalkojen rakkulointi, käytetään taudista nimitystä käsi-suu-jalkatauti (hand, foot and mouth disease). Jos infektio on pelkästään suussa (nimeltään herpangiina), se voi oirekuvaltaan muistuttaa herpesviruksen aiheuttamaa tautia.  Enterovirusinfektiossa todetaan rakkuloita tyypillisesti suun takaosassa, suulaessa ja nielurisojen lähellä. Ikenissä ei yleensä ole muutoksia. Yleisoireina voi esiintyä kuumetta ja päänsärkyä. Suu voi olla kipeä, mutta yleensä juominen ja syöminen onnistuvat jotenkuten. Pari päivää oireiden alusta ilmaantuu usein ihottumaa. Enterovirus voi aiheuttaa myös muita vaivoja, joita voivat olla tavallinen flunssa (nuha, tukkoisuus, lämpöily, yskä, silmän sidekalvotulehdus) tai aivokalvotulehdus (korkea kuume, kova päänsärky ja niskajäykkyys ilman suu- tai iho-oireita).  Enterovirusinfektion voi todeta verrattain hyväkuntoisella lapsella oireiden ja lääkärin tutkimuksessa todettavien löydösten perusteella. Sairaalassa ja sairaiden lasten kohdalla taudinaiheuttajavirus voidaan todentaa joko suun limakalvolta, nielusta tai ulosteesta otettavasta näytteestä. Enteroviruksen aiheuttaman vaarattoman ja itsestään paranevan aivokalvotulehduksen toteamiseksi ja bakteerin aiheuttaman tulehduksen poissulkemiseksi tarvitaan yleensä sairaalassa tehtäviä tutkimuksia, kuten alaselästä ohuella neulalla otettava aivoselkäydinnestenäyte (lannepisto).