Osuvimmat tulokset: Masentunut mieliala

Masennus eli depressio on mielenterveyden häiriötila, johon liittyy pitkäkestoista masentunutta mielialaa tai mielihyvän ja mielenkiinnon menetystä. Masennusta esiintyy vuosittain noin 4-5 prosentilla väestöstä.Masennuksen oireet ja tutkiminenMasentuneisuus sinänsä on normaali tunne – elämään kuuluu ajoittainen suru, murhe, tuska ja alakulo. Masennustilasta voidaan kuitenkin puhua, kun oireet ovat hankalia ja kestävät yli kaksi viikkoa. Yleisiä masennuksen oireita ovat alakuloisuus, surullisuus, toimintatarmon puute sekä mielenkiinnon ja mielihyvän menettämisen tunne. Muita mahdollisia oireita ovat mm. ärtyisyys, itsetunnon aleneminen, unettomuus, ruokahalun menetys, painonnousu tai keskittymiskyvyn ongelmat. Myös itsetuhoiset ajatukset ovat melko yleisiä. Oireet ovat hyvin moninaisia ja yksilöllisiäkin.Masennus todetaan lääkärin suorittaman haastattelun avulla. Apuna voidaan käyttää erilaisia kyselykaavakkeita masennuksen vaikeusasteen kartoittamiseksi. Tarvittaessa on hyvä sulkea verikokeiden (katso verikokeet) avulla pois muut masennuksen tavoin oireilevat sairaudet, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö (maanis-depressiivinen eli bipolaarinen häiriö) koostuu masennus- ja maniajaksoista, joiden välissä henkilö voi olla täysin oireeton. Sairastuminen tapahtuu yleensä nuorella aikuisiällä ja häiriöstä kärsii noin 1 % aikuisväestöstä. Syytä kaksisuuntaisen mielialahäiriön puhkeamiseen ei täysin tunneta, mutta perintötekijät selittävät siitä suurimman osan.Kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireet ja tutkiminenKaksisuuntainen mielialahäiriö aiheuttaa masennusoireita ja maniaoireita. Masennusoireilu on yleensä hyvin samanlaista kuin varsinaisessa masennuksessa, mutta voi olla kestoltaan hieman lyhytaikaisempaa. Maniajakso puolestaan on monella tapaa masennusjakson peilikuva: henkilöllä voi esiintyä poikkeavasti kohonnutta aktiivisuutta, tavallista nopeampaa ajatuksenkulkua, unen tarpeen vähenemistä, poikkeavasti kohonnutta mielialaa ja itsetuntoa, suuruuskuvitelmia sekä holtitonta seksuaalista käyttäytymistä tai rahankäyttöä. Yleensä masennusjakso kestää pidempään kuin maniajakso, ja välissä voi olla pitkiäkin oireettomia jaksoja.Maniaoireiden voimakkuuden perusteella bipolaarihäiriö voidaan jakaa kahteen alatyyppiin: tyypin 1 ja tyypin 2 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Tyypin 1 häiriössä maaniset oireet ovat voimakkaampia, jolloin puhutaan varsinaisesta maniasta tai maanis-depressiivisestä häiriöstä. Tyypin 2 häiriössä maaninen jakso on lievempi, ja sitä kutsutaan hypomaaniseksi tilaksi tai hypomaanis-depressiiviseksi häiriöksi.Kaksisuuntaisen mielialahäiriön toteaminen perustuu erilaisten oirekyselyjen käyttöön sekä luonnollisesti henkilön kokonaistilanteen kartoitukseen. Laboratorio- tai kuvantamistutkimuksilla ei ole merkittävää roolia diagnoosin asettamisessa.

Stressi tarkoittaa normaalista poikkeavaa henkistä kuormitusta, joka saa aikaan hallitsematonta ja epämiellyttävää ruumiillisen vireystilan nousua. Stressi voi olla tilapäistä tai pitkäkestoista. Tilapäinen stressi voi olla myös myönteinen ilmiö, jolla elimistö mahdollistaa suoriutumisen haastavissa tilanteissa. Erillisiin stressihäiriöihin luokitellaan äkillinen eli akuutti stressihäiriö sekä traumaperäinen stressihäiriö. Kyselytutkimuksissa itsensä stressaantuneeksi kokee noin joka viides suomalaisaikuinen.Stressin oireet ja tutkimuksetStressi voidaan kokea sekä henkisenä että ruumiillisena oireiluna. Henkisinä oireina voi esiintyä ahdistuneisuuden, jännittyneisyyden tai levottomuuden tunnetta, mielialan vaihtelua tai unihäiriöitä.  Ruumiilliset oireet ovat seurausta elimistön ylivirittyneisyydestä: mm. sydämentykyttelyä, huimauksen tunnetta, pahoinvointia tai päänsärkyä voi esiintyä.Akuutissa stressihäiriössä jokin vaikeaksi koettu tilanne tai tapahtuma laukaisee oireilun. Tällöin yllä mainitut oireet voivat kestää parista päivästä muutamaan viikkoon.Traumaperäisessä stressihäiriössä stressin oireet jatkuvat usein hieman lievempänä, mutta yli kuukauden. Lisäksi traumaperäiseen stressihäiriöön liittyy mm. ahdistavat muistikuvat, unet ja toistumiskokemukset tapahtumasta, jatkuvat ylivirittyneisyyden oireet (nukahtamisvaikeudet, ärtyneisyys, säpsähtely) sekä tapahtumaan liittyvien asioiden (kuten paikkojen tai keskustelun) välttely. Traumaperäinen stressihäiriö voi haitata vakavasti sekä sosiaalista elämää että työpaikalla selviämistä.Pitkittyneen stressin tarkempi selvittely vaatii käyntiä yleislääkärin tai psykiatrin vastaanotolla. Perustutkimuksiin kuuluu henkilön haastattelu mahdollisista stressin aiheuttajista sekä elämäntilanteesta. Traumaperäistä stressihäiriötä epäiltäessä oireita voidaan kartoittaa myös erillisten oirelomakkeiden avulla. Yleensä muita tutkimuksia ei tarvita.