Pyörtyminen tarkoittaa hetkellistä tajunnan häiriötä, jossa lihasten jänteys hetkellisesti häviää. Tämä johtaa usein kaatumiseen tai lysähtämiseen. Pyörtyminen on seurausta aivojen hetkellisestä riittämättömästä hapensaannista. Pyörtyminen on hyvin tavallinen oire, jolle on useita eri syitä. Kyse voi olla joko niin sanotusta tavallisesta pyörtymisestä tai sen voi aiheuttaa jokin muu sairaus tai tila, jota on syytä selvitellä tarkemmin.
MILLOIN HOITOON?
Itsehoidollinen
Tavallinen pyörtyminen ennakko-oireineen ei ole aihe lähteä lääkäriin, mikäli vointi on hyvä pyörtymisen jälkeen.
Suositellaan jatkotutkimusta
Lääkärin tutkimuksiin kannattaa hakeutua, mikäli tavallisetkin pyörtymiset alkavat toistua tiheämmin.
Kiireellinen
Lääkäriin on hakeuduttava päivystyksellisesti, jos pyörtyminen on äkillinen ilman ennakoivia oireita, se ilmaantuu ruumiillisen rasituksen yhteydessä tai pyörtymiseen liittyy virtsan- tai ulosteenkarkailua. Hätänumeroon 112 tulee soittaa, mikäli tajunnanhäiriö kestää pidempään kuin pari minuuttia.
Pyörtyminen, oireet ja tutkimukset
Normaali eli tavallinen pyörtyminen (ns. vasovagaalinen synkopee) on hyvin yleinen oire. Ennen pyörtymistä tulee niin sanottuja ennakoivia oireita, kuten pyörryttävää tai huimaavaa oloa, pahoinvointia, silmien sumenemista, näön hämärtymistä tai kalpeutta. Pyörtyminen kestää vain hetken, enimmillään pari minuuttia.
Pyörtymisen jälkeen tajunta palautuu nopeasti normaaliksi, vaikka väsymystä voikin esiintyä. Henkilö voi muistaa oireet ja tuntemukset ennen pyörtymistä, mutta itse pyörtymistä ei. Pyörtymiselle altistavat pitkään paikallaan seisominen, voimakas tunnereaktio kuten kipu tai pahoinvointi ja oksentelu. Myös ortostaattinen hypotensio eli verenpaineen normaali väliaikainen aleneminen makuuasennosta äkillisesti pystyyn noustessa voi aiheuttaa pyörtymisen.
Muut syyt pyörtymisen taustalla ovat usein vakavampia. Oleellinen ero muiden syiden aiheuttamassa pyörtymisessä tavalliseen pyörtymiseen verrattuna on ennakoivien oireiden puuttuminen: Tajunnanmenetys tapahtuu yhtäkkisesti ilman ennakoivia merkkejä. Pyörtymisen voivat aiheuttaa erilaiset sydänperäiset syyt, kuten rytmihäiriöt, sekä neurologiset syyt, kuten epilepsia.
Sydänperäinen pyörtyminen voi tulla rasituksen aikana ja sitä voivat edeltää erilaiset rintatuntemukset tai rintakipu. Epilepsiakohtauksessa tajunnanmenetykseen voi liittyä kouristuksia.
Jos pyörtymisen ja tajunnanhäiriön syy on epäselvä, tehdään tutkimuksia pyörtymisen aiheuttajan selvittämiseksi. Tavalliseen pyörtymiseen kuuluu ennakoivia oireita, joita lääkäri selvittää kyselemällä. Perustutkimuksiin kuuluvat tällöin muun muassa verenpaineen mittaus ja neurologinen tutkimus. Myös sydänfilmi eli EKG ja perusverikokeet voivat auttaa, kun taas joissakin tilanteissa tarkemmat kuvantamistutkimukset voivat olla tarpeen. EKG-rekisteröinti tai rasitus-EKG voi olla tarpeen myöhemmässä vaiheessa, mikäli alkuvaiheen tutkimuksista huolimatta pyörtymisen syy jää epäselväksi.
Pyörtymisen hoito ja seuranta
Tavallisen pyörtymisen yhteydessä henkilö tulee asettaa makuulle jalat kohoasentoon. Pulssia ja hengitystä on hyvä tarkastella. Peruselvytys paineluineen ja puhalluksineen on aloitettava, jos tajunnanhäiriö pitkittyy eikä pulssia tai hengitystä ole tunnettavissa parinkymmenen sekunnin kuluessa. Tajunnan palatessa henkilön vointia tulee seurata ja tarkastaa mahdolliset vahingot kaatumisesta.
Pyörtymisen selvittely ja asiantuntijahoito
Lääkärin tekemät lisätutkimukset ja selvittelyt ovat tarpeen, mikäli kyseessä ei ole tavallinen pyörtyminen. Tällöin myös hoito kohdistuu tajunnanmenetyksen aiheuttajaan. Jotkin sydänperäiset syyt voivat vaatia tahdistinhoitoa. Epilepsiasta ja sen hoidosta on kerrottu tarkemmin artikkelissa epilepsia.
Tavallisen pyörtymisen ehkäisy
Pieni liikkeelläolo tai jalkojen liikuttelu voi ehkäistä pitkään paikallaan seisomisen aiheuttamaa pyörtymistä. Nestehukka voi altistaa tavalliselle pyörtymiselle ja sitä voi ehkäistä riittävällä juomisella. Jotkin lääkkeet (kuten nesteenpoistolääkkeet) voivat myös aiheuttaa nestehukkaa. Joskus myös verenpainelääkityksen määrää tai ottamisen ajankohtaa voi olla hyvä tarkastella uudelleen. Lääkitysmuutoksista on hyvä keskustella aina hoitavan lääkärin kanssa, itsenäisesti ei määrättyyn lääkitykseen saa tehdä muutoksia.