Peräaukon kutina tarkoittaa peräaukon ja sitä ympäröivän ihon häiritsevää kutinaa. Sen yleisimpiä aiheuttajia ovat mm. erilaiset ihottumat, peräpukamat ja puutteellinen hygienia. Myös kihomato voi aiheuttaa varsinkin yöaikaista peräpään kutinaa. Toisaalta yli puolessa tapauksista kutinan syy jää epäselväksi.
MILLOIN HOITOON?
Itsehoidollinen
Lyhytaikaista peräaukon kutinaa voi hyvin hoitaa itsehoidolla.
Suositellaan jatkotutkimusta
Lääkäriin on syytä hakeutua, mikäli peräaukon iho on selvästi punoittava ja arka, tai kutina on jatkuvaa ja haittaa jokapäiväistä elämää.
Peräaukon kutinan aiheuttajat ja tutkiminen
Peräaukon kutina ja siihen liittyvät vaivat voivat aiheuttaa kutinan lisäksi myös kirvelevää, kihelmöivää kipua peräaukon seudussa. Muut oireet riippuvat kutinan aiheuttajasta.
Peräaukon seutuun voi kehittyä erilaisia ihottumia, jolloin kutinan lisäksi iho punoittaa ja aristaa. Yleensä ihottumat liittyvät esim. puutteellisen hygienian aiheuttamaan ärsytykseen, mutta voivat joskus vaatia myös paikallishoitoja.
Peräpukamilla tarkoitetaan peräaukon laskimoiden laajentumista. Ne voivat aiheuttaa peräaukon kutinan lisäksi erityisesti ulostettaessa tuntuvaa kipua ja verenvuotoa peräaukosta.
Peräaukon kutina voi johtua myös sukkulamatoihin kuuluvasta kihomadosta. Kihomatoja on noin joka kymmenennellä 4-15 -vuotiaalla lapsella, joista suurin osa on kuitenkin oireettomia. Oireena on erityisesti yöaikaan painottuva peräaukon kutina. Tarkemmin kihomadosta on kerrottu erillisessä artikkelissa kihomato.
Peräaukon kutinan tutkiminen tapahtuu yleislääkärin, lastenlääkärin tai ihotautilääkärin vastaanotolla. Lääkärin perustutkimuksiin kuuluvat mm. peräaukon ja sitä ympäröivän ihon tarkastelu. Jos epäillään peräpukamia, lääkäri voi lisäksi tunnustella peräsuolta sormella tai käyttää peräsuolen tähystintä eli proktoskooppia. Joskus harvoin voidaan ottaa koepala iholta diagnoosin tarkentamiseksi.
Jos kutinaa epäillään kihomadon aiheuttamaksi, lääkäri tekee lähetteen laboratorioon, josta saa näytteen ottamista varten erilliset ohjeet. Yleensä näyte otetaan kotona pumpulipuikolla peräaukon reunoilta sekä noin puolen sentin syvyydeltä peräaukon sisältä. Näyte otetaan heti aamulla ennen peseytymistä tai ulostamista.
Peräaukon kutinan itsehoito ja voiteet
Peräaukon kutina on yleensä ohimenevä vaiva, jota voi hyvin hoitaa itsehoidolla. "Ilmakylvyt" ja hyvä hygienia ovat hoidon perusta. Tarvittaessa kutisevaa peräaukkoa voi pestä esim. miedolla saippualla aina ulostamisen jälkeen ja kuivata se varovaisesti. Myös perusvoidetta voi käyttää. Apteekista on lisäksi saatavilla ilman reseptiä sinkkivoiteita ja hydrokortisonivoidetta, joita voi kokeilla muutaman päivän kuureina.
Jos kutinan syyksi on todettu kihomato, se voidaan hoitaa suun kautta otettavalla, apteekista ilman reseptiä saatavalla lääkityksellä (pyrviini). Kihomadon hoidosta on kerrottu tarkemmin erillisessä artikkelissa kihomato.
Peräaukon kutinan asiantuntijahoito
Mikäli kutina pitkittyy, lääkäri voi kirjoittaa reseptillä ihon sienikasvustoa vähentävää voidetta. Myös ihotautilääkärin arvio voi olla paikallaan. Pitkittyneissä kihomatovaivoissa käytetään joskus myös reseptillä kirjoitettavia lääkkeitä (mebendatsoli tai albendatsoli). Peräpukamien ja kihomadon hoidoista on kerrottu omissa artikkeleissaan.
Joskus kutina kuitenkin jatkuu kaikista keinoista huolimatta, jolloin hoito keskittyy oireen kanssa pärjäämiseen.
Peräaukon kutinan ehkäisy
Peräaukon iho (kuten iho muuallakin kehossa) alkaa oireilla, mikäli ihon puhtaudesta tai "tuulettamisesta" ei huolehdita riittävästi. Peräaukon kutinaa voikin ennaltaehkäistä välttämällä hautovia housuja ja alusvaatteita sekä huolehtimalla takapuolen huolellisesta pyyhkimisestä ulostamisen jälkeen.
Vaikka kihomato voi joskus olla peräaukon kutinan taustalla, on syytä erikseen korostaa, ettei sitä voida ehkäistä esim. ylenmääräisellä siivoamisella tai vuodevaatteiden pesemisellä.